Ohiohiohiohi OHI! Aaaa, alan vasta nyt sisäistää kuinka helpottunut todella olen tästä ihastuttavasta tosiasiasta.
Yo-kokeet siis loppuivat minun osaltani perjantaina. Nyt olen antanut itselleni luvan lukea hömppäromaaneja tämän viikonlopun ennen kuin isken huomenna kiinni ennakkotehtäviin ja pääsykoekirjoihin (ei sillä, useimmat noista on ihan mielenkiintoisia, joten tuskin suuria tuskia kärsin niihin tarttuessani). Jännittäväksi lukuhommat tekee se, etten ole vielä virallisesti edes ilmoittanut hakevani minnekään. Pääsyy siihen varmaan on, että odottelen edelleen, josko taivaasta tipahtaisi vielä yksi paikka, jonne voisin hakea... Sellainen olisi oikein mukaisa, johon ei olisi minkään valtakunnan pääsykokeita.
Tällä menolla varmaan unohdan kokonaan hakea.
Mutta kylläpä maailma tälle keväälle tapahtumaa järjesti! Muistelen eräänkin kaverin haikailleen joskus keskitalvemmalla, että tänä keväänä tapahtuisi jotain jännittävää kirjoitusten aikaan. Jotain sellaista, että voisi jälkeenpäin muistella "Kirjoitin ylioppilaaksi asian X tapahtuessa." ja "Muistatteko, kun kirjoitettiin ylioppilaaksi niin...".
Kerrankin joku oli kuulolla ja lapsiraasujen toive toteutettiin.
Jotenkin on omituista, että kun arabimaailmassa alettiin paukutella, ei se juuri nostanut kenenkään bloggausintoa, mutta auta armias kun Japanissa järisi. Kuluneen viikon aikana on melkein tuntunut synniltä edes ajatella kirjoittavansa blogiin tai minnekään muualle sosiaaliseen mediaan mainitsematta Japanin tilannetta edes puolella sanalla. Jännittävää miten arabimaailman kuohunta ei herättänyt missään vaiheessa samanlaista oloa... Tosin nyt alkaa herättää, kun ulkovallat todella Libyan tilanteeseen päättivät puuttua.
Mutta joka tapauksessa, toivottavasti asiat saadaan Japanissa järjestykseen ja suurelta ydinkatastrofilta vältyttäisiin. Ja toivottavasti sendailaisilla ja kaikilla muillakin japanilaisilla on voimia jaksaa tämän kaiken yli! Apua sinne ainakin tuntuu virtaavan jos minkälaisia reittejä pitkin (mikä on erittäin helpottavaa kuultavaa).
Mutta niin, täytinhän minä vuosiakin tässä pitkän blogihiljaisuuteni aikana. Ei sillä, että se olisi mitenkään kauhean merkittävä asia, vaikka 19 onkin ihan nätti luku. Kaveriporukalla vietetyt kolmoissynttärit (meitä on kolme maaliskuussa syntynyttä) oli ihanat ja sukulaissynttäritkin varsin viihdyttävät. Sain aivan ihastuttavia lahjoja ja ja ja...
Niin, tosiaan. Mietin taas kerran kertovatko eritoten sukulaisten lahjoitukset (pääosin huushollinpitoon liittyvää esineistöä) enemmän niistä itsestään kuin minusta :'D Jostain syystä olen myös huomannut saavani yllättävän paljon sammakkoaiheisia kortteja kuluneiden kahden vuoden aikana...
Mihin hän hakee? :)
VastaaPoistaHän hakee vaikka vallan minne :3 Hän ei tosin tahdo paljastaa asioita liiaksi, kun on leväperäisesti huudellut niitä jo niin monelle taholle.
VastaaPoistaNo mutta hän ilmoittaa sitten kun tietää varmaksi :D
VastaaPoista