lauantai 19. tammikuuta 2013
Uusi blogi
Muutto uuteen blogiin: http://varpussaari.blogspot.fi
Tai oikeastaan ei ehkä pitäisi puhua muutosta, koska oma käsitykseni muutosta on tapahtuma, jossa henkilön mukana uuteen paikkaan siirtyy myös henkilön omistamaa omaisuutta. Kiepsahduksesta ei kuitenkaan ainakaan näin alkuun tule siirtymään juuri ollenkaan materiaalia Varpussaaren puolelle.
Kertoilin jo viime merkinnässä aikeistani perustaa ""aikuisempi", postauksien sisällöltään yhtenäisempi" blogi. En usko, että Varpussaaresta sellaista välttämättä tulee, mutta yritys on kova! Hirmuisia pohdintoja tämä muutos on kyllä aiheuttanut (blogin tarpeesta/tarkoitteesta/merkityksestä), mutta loppujen lopuksi en päätynyt edes vaihtamaan blogipohjan tarjoajaa, vaikka sellaista vaihtoehtoakin mielessäni pyörittelin.
Olkaa siis niin hyvät ja siirtykää kipinkapin uuteen osoitteeseen uutta blogia tutkimaan. Jos haluatte pysyä varmasti ajan tasalla, merkitkää itsenne lukijoiksi ja heittäkää toki joutessanne kommenttiakin.
Kiitän.
keskiviikko 16. tammikuuta 2013
Uudenvuoden lupauksista jälkijunassa
No niin, hyvää vuotta 2013 itse kullekin säädylle nyt sitten vain!
Vaikka uudenvuodenaatosta on vasta 16 päivää, tuntuu ettei mikään ole mihinkään muuttunut (paitsi, että kaikki yliopiston tarjoamille ilmaisille ja maksullisillekin liikuntatunneille on tunkua) eikä kukaan edes muista, että vuosi vaihtui (paitsi kalenterit). Oma vuosi on alkanut oikein hyvin, mitä nyt pari päivää sitten huomasin kirjoittaneeni kalenteriini järjestelmällisesti jokaisen vuonna 1992 syntyneen kaverini täyttävän tänä vuonna 22. Huoh. Eipähän tarvitsisi enää ensi vuonna juhlia.
En tehnyt tälle vuodelle lupausta olla aktiivisempi bloggaaja, joten ei hätää, päivitystahtini pysynee aivan yhtä kuolleen lahnan jälkikouristeluja muistuttavana toimintana kuin tähänkin asti! Sen sijaan kyllä olen jo pitkään pohdiskellut täysin uuden, ehkä hieman "aikuisemman", postauksien sisällöltään yhtenäisemmän blogin avaamista (koska koheesio on hieno asia) tai vaihtoehtoisesti joidenkin sisältöjen poistamista tästä blogista (ihan kuin joku noita vanhoja merkintöjä kävisi lukemassa). Menneisyyden painolasti jarruttaa nykyistä haluani kirjoittaa ja julkaista, mikä on todella valitettavaa. Vaihdan päiväkirjaakin keskimäärin aina uuden elämäntilanteen kynnyksellä, mutta tämä blogi on elänyt jo aika monta elämänmuutosta läpi (mikä ei kyllä missään näy).
Mutta sitten niistä lupauksista jotka tein alitajuisesti, kirjoittamatta niitä mihinkään muistiin (tämä on ensimmäinen kerta, kun kirjoitan ne oikeasti näkyviin!). Koska vuotta on eletty kohta ruhtinaalliset 16 päivää, voi näiden lupausten onnistumistakin jo arvioida.
1. Pidän lihattoman tai ainakin semi-lihattoman tammikuun - tammikuun jälkeenkin pyrin syömään vähemmän punaista lihaa (tämän lupauksen olenkin melkein pitänyt paria pakollista joustoa lukuunottamatta, tähän mennessä lihattomia päiviä on ollut 12/16).
2. Olen ahkerampi opiskelija ja otan vastuuta tulevaisuudestani = teen päätöksiä.
3. Hommaan jonkin harrastuksen (ei toteutunut vielä, mutta ehkä jonain päivänä)
4. Hankin itseäni tyydyttävän sosiaalisen elämän (matkalla kohti onnistumista).
Jos olisin arvannut, millainen alkuvuoteni tulee olemaan, olisin varmaan luvannut itselleni myös hommaavani aikuismaisen vuorokausirytmin ja olla myöhästymättä luennoilta. Sitä en kuitenkaan luvannut, joten pulassa olen edelleen. Esimerkiksi nyt voisin lähteä juoksemaan kohti yliopistoa, etten taas missaisi viittä ensimmäistä minuuttia luennosta.
Vaikka uudenvuodenaatosta on vasta 16 päivää, tuntuu ettei mikään ole mihinkään muuttunut (paitsi, että kaikki yliopiston tarjoamille ilmaisille ja maksullisillekin liikuntatunneille on tunkua) eikä kukaan edes muista, että vuosi vaihtui (paitsi kalenterit). Oma vuosi on alkanut oikein hyvin, mitä nyt pari päivää sitten huomasin kirjoittaneeni kalenteriini järjestelmällisesti jokaisen vuonna 1992 syntyneen kaverini täyttävän tänä vuonna 22. Huoh. Eipähän tarvitsisi enää ensi vuonna juhlia.
En tehnyt tälle vuodelle lupausta olla aktiivisempi bloggaaja, joten ei hätää, päivitystahtini pysynee aivan yhtä kuolleen lahnan jälkikouristeluja muistuttavana toimintana kuin tähänkin asti! Sen sijaan kyllä olen jo pitkään pohdiskellut täysin uuden, ehkä hieman "aikuisemman", postauksien sisällöltään yhtenäisemmän blogin avaamista (koska koheesio on hieno asia) tai vaihtoehtoisesti joidenkin sisältöjen poistamista tästä blogista (ihan kuin joku noita vanhoja merkintöjä kävisi lukemassa). Menneisyyden painolasti jarruttaa nykyistä haluani kirjoittaa ja julkaista, mikä on todella valitettavaa. Vaihdan päiväkirjaakin keskimäärin aina uuden elämäntilanteen kynnyksellä, mutta tämä blogi on elänyt jo aika monta elämänmuutosta läpi (mikä ei kyllä missään näy).
Mutta sitten niistä lupauksista jotka tein alitajuisesti, kirjoittamatta niitä mihinkään muistiin (tämä on ensimmäinen kerta, kun kirjoitan ne oikeasti näkyviin!). Koska vuotta on eletty kohta ruhtinaalliset 16 päivää, voi näiden lupausten onnistumistakin jo arvioida.
1. Pidän lihattoman tai ainakin semi-lihattoman tammikuun - tammikuun jälkeenkin pyrin syömään vähemmän punaista lihaa (tämän lupauksen olenkin melkein pitänyt paria pakollista joustoa lukuunottamatta, tähän mennessä lihattomia päiviä on ollut 12/16).
2. Olen ahkerampi opiskelija ja otan vastuuta tulevaisuudestani = teen päätöksiä.
3. Hommaan jonkin harrastuksen (ei toteutunut vielä, mutta ehkä jonain päivänä)
4. Hankin itseäni tyydyttävän sosiaalisen elämän (matkalla kohti onnistumista).
Jos olisin arvannut, millainen alkuvuoteni tulee olemaan, olisin varmaan luvannut itselleni myös hommaavani aikuismaisen vuorokausirytmin ja olla myöhästymättä luennoilta. Sitä en kuitenkaan luvannut, joten pulassa olen edelleen. Esimerkiksi nyt voisin lähteä juoksemaan kohti yliopistoa, etten taas missaisi viittä ensimmäistä minuuttia luennosta.
perjantai 7. joulukuuta 2012
Hei vanha ukki
Rakas joulupukki,
sinä satuhahmoista traumoja aiheuttanein,
mutta kuitenkin kilteistä kiltein ja suurisydämisin.
Tänä vuonna toivoisin,
ettet saapuisi kenenkään kotiin humalapäissäsi,
et ahdistelisi seksuaalisesti ketään,
joka sellaisesta ei pidä
ja jättäisit kaksimieliset vitsitkin kertomatta.
Kiitos.
Jos edellisten toteuttaminen on sinulle työstressin vuoksi vaikeaa,
niin voisitko edes toteuttaa nämä:
antaisit opiskelupaikan
kaikille niille, jotka sellaista ovat vailla
toisit töitä niille,
jotka uhkaavat hautautua neljän seinän sisälle
lahjoittaisit
pieniin pakkauksiin pakattua motivaatiota,
jota kukin voisi nauttia silloin, kun motivaatiopula on suurimmillaan
ja mahdollistaisit
pitkien projektien etenemisen ja onnistumisen
Minä en tarvitsisi tänä vuonna muuta kuin itsepintaisuutta ja hiukkasen rohkeutta tehdä oman pääni mukaan.
Olisiko tämä mahdollista?
Kiitos jo etukäteen.
(Pyydän anteeksi postauksen sentimentaalisuutta hyvät ihmiset. Se on joulukuu nyt!)
sinä satuhahmoista traumoja aiheuttanein,
mutta kuitenkin kilteistä kiltein ja suurisydämisin.
Tänä vuonna toivoisin,
ettet saapuisi kenenkään kotiin humalapäissäsi,
et ahdistelisi seksuaalisesti ketään,
joka sellaisesta ei pidä
ja jättäisit kaksimieliset vitsitkin kertomatta.
Kiitos.
Jos edellisten toteuttaminen on sinulle työstressin vuoksi vaikeaa,
niin voisitko edes toteuttaa nämä:
antaisit opiskelupaikan
kaikille niille, jotka sellaista ovat vailla
toisit töitä niille,
jotka uhkaavat hautautua neljän seinän sisälle
lahjoittaisit
pieniin pakkauksiin pakattua motivaatiota,
jota kukin voisi nauttia silloin, kun motivaatiopula on suurimmillaan
ja mahdollistaisit
pitkien projektien etenemisen ja onnistumisen
Minä en tarvitsisi tänä vuonna muuta kuin itsepintaisuutta ja hiukkasen rohkeutta tehdä oman pääni mukaan.
Olisiko tämä mahdollista?
Kiitos jo etukäteen.
(Pyydän anteeksi postauksen sentimentaalisuutta hyvät ihmiset. Se on joulukuu nyt!)
maanantai 5. marraskuuta 2012
Päiväkirjan kirjoittamisesta
Viime aikoina on jonkin verran ollut erinäisten ihmisten kanssa juttua päiväkirjan pitämisestä. On tullut tavattua sekä superinnokkaita kirjoittajia että sellaisia, jotka eivät päiväkirjan pitämisestä juuri perusta. Erityisesti niiltä, jotka eivät päiväkirjaa pidä joko ollenkaan tai vain hyvin harvoin, saa silloin tällöin asiasta enemmän keskusteltaessa kuulla mitä mielenkiintoisimpia perusteita sille, miksi nämä henkilöt eivät pidä päiväkirjaa, vaikka halua ja mielenkiintoa saattaisi ollakin. Varmaan yleisimpiä syitä olla kirjoittamatta päiväkirjaa ovat:
"Ei ole aikaa."
"En tiedä mitä kirjoittaisin."
"Tuntuu aina niin typerältä ruveta kirjoittamaan."
"Niitä on sitten myöhemmin niin noloa lukea niitä vanhoja merkintöjä."
Pitkään päiväkirjaa kirjoittaneesta nämä perustelut tuntuvat sekä ymmärrettäviltä (oikeasti, ketä ei muka hiukkaakaan nolota joskus 12-vuotiaana kirjoitettuja merkintöjä lukiessa?) että vähän hupsuilta. Jos sinulla on aikaa kirjoittaa Facebook-, Twitter- tai blogipäivitys, miksei sinulla olisi aikaa kirjoittaa lyhyttä merkintää päiväkirjaan? Jos elämäsi todella on niin mielenkiinnotonta, ettet tiedä mitä voisit kirjoittaa siitä päiväkirjaasi, mitä oikein kerrot muille ihmisille, jos he sattuvat kysymään mitä sinulle kuuluu tai mitä olet viime aikoina puuhannut? Ja totta kai, jos kirjoitat päiväkirjaasi tavalla, joka ei ole sinulle itsellesi luonteva, on itsestäänselvää, että kirjoittaminen tuntuu typerältä ja vanhojen merkintöjen lukeminen nolottaa.
Olenkin huomannut, että ihmiset, jotka eivät kirjoita päiväkirjaa tuntuvat omaksuneen monien nykyään melko vaivaannuttavaksi kokeman koulumallin päiväkirjatekstin konventiosta. Sen pohjalta monissa elää käsitys, että päiväkirjamerkinnän tulisi alkaa fraasilla "Rakas päiväkirja...", sisältää yksityiskohtaista kuvailua omista tunteista, tarkkaa havainnointia ympäristöstä ja muiden reaktioista, sydämenkuvilla täydennettyjä kirjoituksia ihastuksista ja rakastamisen ihanuudesta sekä olla aina kirjakielellä kirjoitettuja. Lisäksi päiväkirjan tulisi olla fyysisesti muistikirjan mallinen, mieluiten jonkinlaisella lukolla varustettu ja siihen olisi kirjoitettava joka päivä.
Ihmiset...
EI NÄIN.
Päiväkirjan kirjoittamiseen ei ole yhtä oikeaa tapaa. Eikä päiväkirja ole julkiseksi tarkoitettu blogi. Päiväkirjaan tehdyt merkinnät saavat olla tasan niin "tylsiä", puhekielisiä, polveilevia ja epäloogisia kuin niiden kirjoittaja haluaa. Päiväkirjamerkintään ei tarvitse kirjoittaa kuuden sivun analyysia siitä, miltä tuntui, kun naapurin Pekka sanoi, että sinulla on muuten tosi ruma takki. Päiväkirja on täysin henkilökohtainen, sitä voi käyttää niin pahan olon purkuun kuin hyvien kokemusten ylöskirjaamiseenkin. Toisille se voi olla eräänlainen kalenteri, josta tarkistetaan mitä milloinkin on tullut tehtyä ("Millonkas se meidän uusi koira muuten tarkkaan ottaen tuli meille?", "Olinkos minä viime syksynä Tallinnassa vai Tukholmassa?"), toiset eivät hiisku merkinnöissä sanaakaan muista ihmisistä, toisille juuri muiden ihmisten kokemukset ovat tärkeitä ylöskirjaamisen kohteita. Siihen ei ole pakko kirjoittaa auki mitään mitä ei halua. Ikävät kokemukset ja pahanolon tunteet paistavat kyllä yleensä teksistä muutenkin läpi. Pelkästään se, että kirjoitat "Naapurin Pekka sanoi tänään, että minulla on ruma takki." voi riittää myöhemmin palauttamaan kaikki tuossa hetkessä kokemasi mielipahan tunteet mieleesi. Ei niitä tarvitse analysoida ja nimetä tarkkaan.
Päiväkirjan ei myöskään tarvitse olla fyysinen objekti: sitä voi kirjoittaa tietokoneelle, post-it-lapuille, matikanvihkon takasivuille tai luonnoskirjaan. Myös Facebook-, Twitter ja blogipäivitykset ovat laskettavissa päiväkirjan pitämiseksi - ne kertovat vähintään siitä, mistä milloinkin on ollut kiinnostunut tai mitä milloinkin tehnyt. Yksi päiväkirjan pääajatus on kuitenkin, että merkinnät on mahdollista löytää ja lukea vielä jälkikäteenkin: siksi monet päiväkirjaa pitävät suosivat fyysistä ja helposti talletettavaa muotoa. Ja ihan oikeasti, päiväkirjaa ei ole pakko pitää päivittäin. Eikä kirjoittaa päivällä. Sitä voi kirjoittaa vaikka joka kolmas kuukausi kello kolmelta yöllä.
Niille, jotka vielä tämän kaiken luettuaan tuntevat olevansa "perinteisen" päiväkirjakonvention vankeja, tahdon esitellä muutaman vaihtoehtoisen päiväkirjamallin:
Päivityspäiväkirja
Nimensä mukaan joko a) Facebook-päivityksistä mallinsa ottava päiväkirjatyyppi, jossa merkinnät pidetään lyhyinä, muutaman lauseen avauksina tai b) päiväkirjatyyppi, johon kirjoitellaan silloin tällöin ja "päivitetään" tilanne (esim. jonkin projektin eteneminen tai ihan vain yleinen elämäntilanne) (ks. Aikajanapäiväkirja)
Aikajanapäiväkirja
Toimii erityisesti silloin, kun kirjoitusväli on harvempi, mutta tapahtuneet elämänmuutokset ja niiden synnyttämät tunteet tuntuisi hyvältä kirjoittaa ylös, että ne muistaisi myöhemmin. Aikajanan pituuden voi ihan itse määritellä: koko vuosi, kaksi vuotta, syksy, kesäloma...Siihen voi liittää visuaalista materiaalia, piirtää hymiöitä tai ihan vain kirjoittaa vaikka että "8.12.2009 Stinan ja Kallen kihlajaiset - oli tosi kivaa. Kummipoika oksensi suoraan mummonsa syliin syötyään liikaa täytekakkua."
Dialogipäiväkirja
Päivän (tai muun ajanjakson) aikana käytyjen (itselle merkittävien, hauskojen, tunteita herättävien) keskustelujen ylöskirjaamista. Vaatii toteuttajaltaan (varsinkin, jos aikomuksena kirjoittaa pelkkää dialogia eikä lainkaan kuvausta tms) ihan jumalattoman hyvää muistia tai sitä, että käy tällaisia merkittäviä keskusteluja teksitiviestitse puhelimella tai pikaviestitse netissä. Keskustelujen ei tarvitse olla sanasanaisia, pääasia, että pointtisi tulee ymmärretyksi.
Miellekarttapäiväkirja
Mielle- tai ajatuskartan muotoon rakennettu päiväkirjakirjoitus. Kartan keskelle voi laittaa vaikka päivämäärän tai käsitteen (esim. syysloma) ja sivukäsitteiksi vaikka nimiä, paikkoja, ihan mitä tahansa.
Kuvapäiväkirja
Valokuvapäiväkirja, leikekirja, sarjakuvapäiväkirja, luonnospäiväkirja... just name it. Ei päiväkirjan ole pakko sisältää sanaakaan tekstiä, kuvahan kertoo kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa.
Tämän tekstin ei ollut tarkoitus saarnata, että "Sinun pitää kirjoittaman päiväkirjaa, vaikka et tahtoisi!" vaan ennemminkin tämä oli yritys tsempata päiväkirjan pitämiseen sellaisia ihmisiä, jotka kyllä haluaisivat, mutta jotka eivät sitä pidä luullessaan sen vaativan tietyntyyppistä tekstilajia, sekä kertoa, että ei ole yhtä oikeaa tapaa pitää päiväkirjaa. Sitä voi pitää miten tahansa. Oikeasti.
"Ei ole aikaa."
"En tiedä mitä kirjoittaisin."
"Tuntuu aina niin typerältä ruveta kirjoittamaan."
"Niitä on sitten myöhemmin niin noloa lukea niitä vanhoja merkintöjä."
Pitkään päiväkirjaa kirjoittaneesta nämä perustelut tuntuvat sekä ymmärrettäviltä (oikeasti, ketä ei muka hiukkaakaan nolota joskus 12-vuotiaana kirjoitettuja merkintöjä lukiessa?) että vähän hupsuilta. Jos sinulla on aikaa kirjoittaa Facebook-, Twitter- tai blogipäivitys, miksei sinulla olisi aikaa kirjoittaa lyhyttä merkintää päiväkirjaan? Jos elämäsi todella on niin mielenkiinnotonta, ettet tiedä mitä voisit kirjoittaa siitä päiväkirjaasi, mitä oikein kerrot muille ihmisille, jos he sattuvat kysymään mitä sinulle kuuluu tai mitä olet viime aikoina puuhannut? Ja totta kai, jos kirjoitat päiväkirjaasi tavalla, joka ei ole sinulle itsellesi luonteva, on itsestäänselvää, että kirjoittaminen tuntuu typerältä ja vanhojen merkintöjen lukeminen nolottaa.
Olenkin huomannut, että ihmiset, jotka eivät kirjoita päiväkirjaa tuntuvat omaksuneen monien nykyään melko vaivaannuttavaksi kokeman koulumallin päiväkirjatekstin konventiosta. Sen pohjalta monissa elää käsitys, että päiväkirjamerkinnän tulisi alkaa fraasilla "Rakas päiväkirja...", sisältää yksityiskohtaista kuvailua omista tunteista, tarkkaa havainnointia ympäristöstä ja muiden reaktioista, sydämenkuvilla täydennettyjä kirjoituksia ihastuksista ja rakastamisen ihanuudesta sekä olla aina kirjakielellä kirjoitettuja. Lisäksi päiväkirjan tulisi olla fyysisesti muistikirjan mallinen, mieluiten jonkinlaisella lukolla varustettu ja siihen olisi kirjoitettava joka päivä.
Ihmiset...
EI NÄIN.
Päiväkirjan kirjoittamiseen ei ole yhtä oikeaa tapaa. Eikä päiväkirja ole julkiseksi tarkoitettu blogi. Päiväkirjaan tehdyt merkinnät saavat olla tasan niin "tylsiä", puhekielisiä, polveilevia ja epäloogisia kuin niiden kirjoittaja haluaa. Päiväkirjamerkintään ei tarvitse kirjoittaa kuuden sivun analyysia siitä, miltä tuntui, kun naapurin Pekka sanoi, että sinulla on muuten tosi ruma takki. Päiväkirja on täysin henkilökohtainen, sitä voi käyttää niin pahan olon purkuun kuin hyvien kokemusten ylöskirjaamiseenkin. Toisille se voi olla eräänlainen kalenteri, josta tarkistetaan mitä milloinkin on tullut tehtyä ("Millonkas se meidän uusi koira muuten tarkkaan ottaen tuli meille?", "Olinkos minä viime syksynä Tallinnassa vai Tukholmassa?"), toiset eivät hiisku merkinnöissä sanaakaan muista ihmisistä, toisille juuri muiden ihmisten kokemukset ovat tärkeitä ylöskirjaamisen kohteita. Siihen ei ole pakko kirjoittaa auki mitään mitä ei halua. Ikävät kokemukset ja pahanolon tunteet paistavat kyllä yleensä teksistä muutenkin läpi. Pelkästään se, että kirjoitat "Naapurin Pekka sanoi tänään, että minulla on ruma takki." voi riittää myöhemmin palauttamaan kaikki tuossa hetkessä kokemasi mielipahan tunteet mieleesi. Ei niitä tarvitse analysoida ja nimetä tarkkaan.
Päiväkirjan ei myöskään tarvitse olla fyysinen objekti: sitä voi kirjoittaa tietokoneelle, post-it-lapuille, matikanvihkon takasivuille tai luonnoskirjaan. Myös Facebook-, Twitter ja blogipäivitykset ovat laskettavissa päiväkirjan pitämiseksi - ne kertovat vähintään siitä, mistä milloinkin on ollut kiinnostunut tai mitä milloinkin tehnyt. Yksi päiväkirjan pääajatus on kuitenkin, että merkinnät on mahdollista löytää ja lukea vielä jälkikäteenkin: siksi monet päiväkirjaa pitävät suosivat fyysistä ja helposti talletettavaa muotoa. Ja ihan oikeasti, päiväkirjaa ei ole pakko pitää päivittäin. Eikä kirjoittaa päivällä. Sitä voi kirjoittaa vaikka joka kolmas kuukausi kello kolmelta yöllä.
Niille, jotka vielä tämän kaiken luettuaan tuntevat olevansa "perinteisen" päiväkirjakonvention vankeja, tahdon esitellä muutaman vaihtoehtoisen päiväkirjamallin:
Päivityspäiväkirja
Nimensä mukaan joko a) Facebook-päivityksistä mallinsa ottava päiväkirjatyyppi, jossa merkinnät pidetään lyhyinä, muutaman lauseen avauksina tai b) päiväkirjatyyppi, johon kirjoitellaan silloin tällöin ja "päivitetään" tilanne (esim. jonkin projektin eteneminen tai ihan vain yleinen elämäntilanne) (ks. Aikajanapäiväkirja)
Aikajanapäiväkirja
Toimii erityisesti silloin, kun kirjoitusväli on harvempi, mutta tapahtuneet elämänmuutokset ja niiden synnyttämät tunteet tuntuisi hyvältä kirjoittaa ylös, että ne muistaisi myöhemmin. Aikajanan pituuden voi ihan itse määritellä: koko vuosi, kaksi vuotta, syksy, kesäloma...Siihen voi liittää visuaalista materiaalia, piirtää hymiöitä tai ihan vain kirjoittaa vaikka että "8.12.2009 Stinan ja Kallen kihlajaiset - oli tosi kivaa. Kummipoika oksensi suoraan mummonsa syliin syötyään liikaa täytekakkua."
Dialogipäiväkirja
Päivän (tai muun ajanjakson) aikana käytyjen (itselle merkittävien, hauskojen, tunteita herättävien) keskustelujen ylöskirjaamista. Vaatii toteuttajaltaan (varsinkin, jos aikomuksena kirjoittaa pelkkää dialogia eikä lainkaan kuvausta tms) ihan jumalattoman hyvää muistia tai sitä, että käy tällaisia merkittäviä keskusteluja teksitiviestitse puhelimella tai pikaviestitse netissä. Keskustelujen ei tarvitse olla sanasanaisia, pääasia, että pointtisi tulee ymmärretyksi.
Miellekarttapäiväkirja
Mielle- tai ajatuskartan muotoon rakennettu päiväkirjakirjoitus. Kartan keskelle voi laittaa vaikka päivämäärän tai käsitteen (esim. syysloma) ja sivukäsitteiksi vaikka nimiä, paikkoja, ihan mitä tahansa.
Kuvapäiväkirja
Valokuvapäiväkirja, leikekirja, sarjakuvapäiväkirja, luonnospäiväkirja... just name it. Ei päiväkirjan ole pakko sisältää sanaakaan tekstiä, kuvahan kertoo kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa.
Tämän tekstin ei ollut tarkoitus saarnata, että "Sinun pitää kirjoittaman päiväkirjaa, vaikka et tahtoisi!" vaan ennemminkin tämä oli yritys tsempata päiväkirjan pitämiseen sellaisia ihmisiä, jotka kyllä haluaisivat, mutta jotka eivät sitä pidä luullessaan sen vaativan tietyntyyppistä tekstilajia, sekä kertoa, että ei ole yhtä oikeaa tapaa pitää päiväkirjaa. Sitä voi pitää miten tahansa. Oikeasti.
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Suositeltavaa
Kiireisille ihmisille luettavaksi suosittelen Dan Rhodesin Antropologia
ja sata muuta tarinaa. Jujuna on, että jokaisen kirjan novellin pituus on
alkuperäiskielellä (englanti) tasan 101 sanaa pitkä. Novellien kaksi
pääteemaa rakkaus ja kuolema, yhteinen nimittäjä kaikissa tyttöystävä. Osa tarinoista muistuttaa urbaanilegendoja, osa
ketjukirjeitä, osa Facebook-päivityksiä, osa suusanallisia kaskuja ja osa
modernistisempaa runoutta. Makuhermoja kutkuttavaa mustaa huumoria ei säästellä
ja jokainen tarina sisältää huikeita juonenkäänteitä – jotkin niin
uskomattomia, että niitä on pureskeltava pitkään lukemisen jälkeen.
Ihanteellinen lukunopeus olisi muutama tarina per päivä, jotta ne painuisivat mieleen, mutta nopeimmille riittänee reilu tuntikin. Hyvä esimerkkihän tämä on, kuinka kirjailija käyttää teokseensa paljonkin aikaa, mutta kuinka kiittämätön lukija nauttii sen pikaruokana.
Viihdyttävyysarvo: korkea
Ihanteellinen lukunopeus olisi muutama tarina per päivä, jotta ne painuisivat mieleen, mutta nopeimmille riittänee reilu tuntikin. Hyvä esimerkkihän tämä on, kuinka kirjailija käyttää teokseensa paljonkin aikaa, mutta kuinka kiittämätön lukija nauttii sen pikaruokana.
Viihdyttävyysarvo: korkea
maanantai 15. lokakuuta 2012
Aikatauluista
Kun sanon, että tarvitsisin aikataulun saadakseni jotain aikaan niinä päivinä, jolloin luentoja tai oppitunteja ei ole, tuntuvat kaikki muut ajattelevan jotain tällaista:
08:00-09:00 herätys, aamupala, pukeutuminen
09:00-10:30 intensiivistä esseenkirjoitusta
10:30-11:30 intensiivistä lukemista ja muistiinpanojen tekemistä
11:00-11:30 ruokatauko
11:30-12:00 intensiivistä muistiinpanojen kertaamista
12:00-13:00 esseenkirjoitusta
13:00-14:00 esseenkirjoitusta
14:00-15:00 intensiivistä lukemista
jne
Oikeasti, kun sanon tarvitsevani aikataulun saadakseni jotain aikaan, tarkoitan jotain tällaista:
08:00-09:00 herätys, aamupala, pukeutuminen
09:00-11:30 aikaa tehdä jotain hyödyllistä
11:30-12:15 ruokaa ja ihmisiä
12:15-16:00 aikaa tehdä jotain hyödyllistä
16:00-21:00 kivoja ihmisiä ja kivaa tekemistä!
21:00-23:30 omaa aikaa (dataamista tms)
Miten vaikeaa tällaisen aikataulun luominen oikeasti voi olla?
Tästä näkee, kuinka selkeästi edelleen elän vanhan todellisuuden mukaan enkä preesenssissä, kuten olisi trendikästä ja toimivaa.
08:00-09:00 herätys, aamupala, pukeutuminen
09:00-10:30 intensiivistä esseenkirjoitusta
10:30-11:30 intensiivistä lukemista ja muistiinpanojen tekemistä
11:00-11:30 ruokatauko
11:30-12:00 intensiivistä muistiinpanojen kertaamista
12:00-13:00 esseenkirjoitusta
13:00-14:00 esseenkirjoitusta
14:00-15:00 intensiivistä lukemista
jne
Oikeasti, kun sanon tarvitsevani aikataulun saadakseni jotain aikaan, tarkoitan jotain tällaista:
08:00-09:00 herätys, aamupala, pukeutuminen
09:00-11:30 aikaa tehdä jotain hyödyllistä
11:30-12:15 ruokaa ja ihmisiä
12:15-16:00 aikaa tehdä jotain hyödyllistä
16:00-21:00 kivoja ihmisiä ja kivaa tekemistä!
21:00-23:30 omaa aikaa (dataamista tms)
Miten vaikeaa tällaisen aikataulun luominen oikeasti voi olla?
Tästä näkee, kuinka selkeästi edelleen elän vanhan todellisuuden mukaan enkä preesenssissä, kuten olisi trendikästä ja toimivaa.
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Sarjisblogeissa tapahtuu
Nääppis (Emmi Nääppä) haastoi sarjisbloggaajat viettämään tällä viikolla genderbender-viikkoa eli piirtämään itsensä viikon jokaiseen merkintään vastakkaisen sukupuolen edustajana.Yay!
Meikäläisellähän ei moiseen ole mahiksia osaa ottaa, kun en pidä sarjakuvablogia, mutta mielestäni tuo idea on ollut, jos nyt ei nyt brilliantin loistava, niin ainakin jollain tavalla tosi liikuttava ja hieno. Genderbender on kivaa, sukupuoli jännä juttu, sukupuoliroolit syvältä ja gender fuck (sukupuolivittuilu) ratkiriemukas ilmiö.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että genderbender-viikko pitäisi ulottaa myös tosielämään. Jokainen pukeutukoon vastakkaiselle sukupuolelle tyypilliseen sotisopaan ja koettakoon tässä asussa "mennä läpi" älköönkä yrittäkö lyödä juttua leikiksi 13-vuotiaan crossplayaajan tavoin vaan eläköön ja käyttäytyköön kuin kuvittelee kyseisen sukupuolen edustajan elävän ja käyttäytyvän. Tämä voisi olla niin silmiä avaava ja avartava kokemus, että... Mutta samalla varmaan tuhoontuomittu. Ehkä meidän yhteiskunta ei ole vielä valmis tällaiseen.
Meikäläisellähän ei moiseen ole mahiksia osaa ottaa, kun en pidä sarjakuvablogia, mutta mielestäni tuo idea on ollut, jos nyt ei nyt brilliantin loistava, niin ainakin jollain tavalla tosi liikuttava ja hieno. Genderbender on kivaa, sukupuoli jännä juttu, sukupuoliroolit syvältä ja gender fuck (sukupuolivittuilu) ratkiriemukas ilmiö.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että genderbender-viikko pitäisi ulottaa myös tosielämään. Jokainen pukeutukoon vastakkaiselle sukupuolelle tyypilliseen sotisopaan ja koettakoon tässä asussa "mennä läpi" älköönkä yrittäkö lyödä juttua leikiksi 13-vuotiaan crossplayaajan tavoin vaan eläköön ja käyttäytyköön kuin kuvittelee kyseisen sukupuolen edustajan elävän ja käyttäytyvän. Tämä voisi olla niin silmiä avaava ja avartava kokemus, että... Mutta samalla varmaan tuhoontuomittu. Ehkä meidän yhteiskunta ei ole vielä valmis tällaiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
