Cosplay ja puoli valtakuntaa

Varmaan itse kullekin on tuttu tilanne, jossa kaveripiiri ja/tai media (tai sitten sitä vain eksyy tiettyihin piireihin) alkavat hehkuttaa asiaa x, johon itse suhtautuu aluksi vähän nuivasti ja ajattelee vain että: "No kiva, että ootte löytäneet noin kivan jutun itsellenne. Ei miun tarvii kuitenkaan kiinnostua.". Mutta sitten vähitellen asia x hiipii omaan tietoisuuteen ja äkkiä se alkaakin näyttää ihan kiinnostavalta ja alun nuivuus vaihtuu "Oishan se kiva kokeilla..."-vaiheeksi. Ja lopulta se saattaakin olla sitten menoa. Hyvästi persoonallisuus ja oma tahto, sinut on aivopesty mukaan x:ään.

Itse on nyt tullut elettyä useampi kuukausi (yli puoli vuotta) sellaisen ilmiön kuin cosplayn ympäröimänä. Aluksi sillä ei ollut mitään vaikutusta. Alkuun oli oikeastaan yksi ainoa ihminen, jonka tekemisiin pystyi suhtautumaan tyyliin: "Ai sie cossaat? Vähän siistii! On varmaan aika haastavaa. Hitsi, kun nuo siun asut on upeita!". Mutta sitten lähti lumipallo liikenteeseen. Yhtäkkiä ympärillä oli puolisenkymmentä ihmistä, jotka puhuivat cossien tekemisestä, kaavojen leikkaamisesta, oikeanlaisesta meikistä, ompeluajan riittämättömyydestä, valittivat siitä Facebookissa ja livenä... Nuppineuloja vilisi pitkin asuntolan olohuonetta ja hiuslakkapilvet tupsahtelivat eteen ihan nurkan takaa.

No, tulihan siitä vähän sellainen "Pitäiskö itekin..." ja "Oishan se kiva kokeilla pitkästä aikaa..."-olo. Luonnollisesti! Mitään en kuitenkaan ole saanut aikaan, vaikka tämä olotila on kestänyt jo pari kuukautta. Traconissa minulla ei siis cossia nähdä, mutta ajattelinpahan nyt kuitenkin jakaa kuvia cosseista, joita voisin olla hyvinkin kiinnostunut jonain päivänä toteuttamaan.

AND eccentric agent (ｱﾝﾄﾞ)-bändin basisti Ken.
Myin jo ajat sitten sieluni tälle Bluff-musiikkivideon asukokonaisuudelle. Haluisin sen joko kokonaisuudessaan tai vähän modattuna omaan vaatekaappiini ja cossaaminen olisi ehkä paras tekosyy ikinä ruveta tätä toteuttamaan.

Kaoru Morin uusimman Bride's story-sarjan Amir.
Tämän cossin tekemisestä haaveilua kutsutaan varmaan epäterveeksi suuruudenhulluudeksi.

Kalafina-bändin Hikarun (kolmas vasemmalta) Storia-singlen asu.

 Toteuttamiskelpoinen, mutten usko, että kukaan tajuaisi minun edes cossaavan, jos vetäisin kyseisen asukokonaisuuden niskaani :D Ja sehän minulle passaisi paremmin kuin hyvin. Oikeastaan voisin tehdä miltei minkä tahansa Kalafina-cossin. Ne kuitenkin vähän painostavat ryhmäcossauksen suuntaan...

Jos joku nyt herkesi ihmettelemään cossien "bändipainoisuutta", niin kerrottakoon sen johtuvan siitä, että minulla on vähän paha taipumus seurata manga- ja animesarjoja, joissa pukeudutaan "perinteisiin arkivaatteisiin" eikä niistä hirveän innostavaa cossausmateriaalia löydy... Nämä kolme tässä esitettyä olisi kuitenkin ihan superkivaa toteuttaa, jos vain omistaisi cossauksen pyhän kolminaisuuden eli aikaa, rahaa ja taitoa.

Coneja, matkoja, lentopelkoakin(ko?)

Huomasin, että blogin tekstiluonnoksissa on ainakin kolme eri merkintää tämän kesän kesälomamatkoista. Kaikki tekstit on kuitenkin niin keskeneräisiä, etten jaksa enää tässä vaiheessa (kun kustakin reissusta on jo pidempi aika) kirjoittaa niitä kaikkia erikseen loppuun. Tämä postaus on siis ihan vaan kokoelma kaikista tämän kesän reissuista! Coneista minulla ei kuvamateriaalia juuri ole, joten sellaista en jaa. Pahoittelen.

Kawacon 30.6-1.7.

Oman kaupungin pikkucon ansaitsee kyllä merkinnän, vaikkei sinne menoa kyllä kesälomamatkaksi kyllä voi sanan varsinaisessa merkityksessä kutsua. Maakuntamatkailua kuitenkin. Melko surullisen ohjelmaköyhälle (pääsin paikalle tosin vain lauantaina ja silloin likipitäen kaikki ohjelma oli ennemminkin conittajien vanhemmille kuin itse conittajille suunnattua. Alkuunsa vähän kangerrelleen FFFightin loppuhuipennus oli kuitenkin äärimmäisen viihdyttävä) conille tunnustusta on kuitenkin annettava seuraavista asioista: täydellisesti toimiva, lähes jonoton karaoke (!), kahvilan opiskelijaystävälliset, työttömänkään kukkaroa kurittamattomat hinnat (joista moni isompi con voisi ottaa oppia) sekä aina yhtä mahtava hengailuseuran tarjonta ja lempeän lupsakka tunnelma, joka syntyy kun tietää miltei kaikkien paikallaolijoiden olevan kohtalaisen suulasta itäsuomalaista sorttia. Kavereiden näkemiseen Kawacon oli oikein mahtava paikka, ohjelmatarjontaa voisi lisätä, jos con päätetään seuraavinakin vuosina järjestää.

Animecon 14.-15.7.

Animeconin saapumista vanhaan kotikaupunkiin, kalakukkomaan keskustaan, Pohjois-Savon sydämeen piti lähteä katsomaan ihan kädestä pitäen. Huhkin viikonlopun vänkärihommissa ja yövyin pitkästä aikaa lattiamajoituksessa (ah, olin selkeästi ennättänyt tottua liian hyvälle majoituttuani useamman conin peräjälkeen hotellissa), vänkäröinti oli oikein viihdyttävää, kuntoa kohottavaa ja asiakaspalvelutaitoja parantavaa, joskin myös aikaavievää. Työviikonloppu yhdistettynä kavereiden näkemiseen aiheutti sen, ettei tämä tyttö juuri ohjelmanumeroissa homehtunut vaan pörräsi pitkin conia nuttura tuulessa tutisten. Pitkästä aikaa enemmän yksin conissa palloillessa oli (taas vaihteeksi) tosi ihanaa huomata, miten consosiaalisia ihmiset yhä vielä ovat, vaikka luulisi, että kaikilla alkaa olla jo näissä turnajaisissa omat vakiintuneet hengausryhmänsä. Tunnen itseni vänkäryyteni takia vähän jääviksi arvioimaan conin toteutusta tai muuta, mutta uskokaa huviksenne, että minulla oli ihan superkiva con.

Tukholma 16.-18.7.

Todettiin serkun kanssa, että tarvitaan pari päivää kahdenkeskistä aikaa ennen syyskuuta, jolloin serkku ottaa poikaystävänsä kanssa suunnaksi Australian. Lennettiin siis Ruotsiin, Tukholmaan morjestamaan meidän yhteistä kaveria, joka huhkii Tukholmassa kesätöissä. Yövyttiin kaksi yötä Acco Hostellissa, jota voin ihan iloisin mielin suositella kaikille, jotka kaipaavat oikeasti halpaa yöpaikkaa Tukholmasta. Korvatulpat kannattaa ottaa mukaan, hostellin äänieristys on aika kurja, mutta ilmeisesti melko vastikään remontoidut paikat on pidetty tosi siisteinä ja kaikki tarvittava suihkusta jääkaappiin ja pyykinpesukoneeseen löytyy. Hengailutilaa hostellissa ei juuri ole, mutta sijainti melko keskellä Södermalmia ja Zinkensdammin metropysäkkiä mahdollistaa sen, ettei hostellissa ole pakko aikaa juuri viettää. Södermalm on ehkä Tukholman kivointa aluetta (sanon näin hyvin vähäisen kokemuksen perusteella, joten kannattaa mennä itse toteamaan tilanne!) ja jos jonkinlaista kahvilaa, kirpputoria ja pikkuputiikkia alueelta löytyy kiitettävän paljon.

Ihan vaan Tukholmassa pyörimisen, kahvittelun ja juoruamisen lisäksi käytiin katsomassa Ice Age 4 enkkudubilla ja ruotsisubeilla. Leffa osoittautui matkan teemaan oikein hyvin sopivaksi, sillä seuraavana päivänä toteutettiin serkun kanssa allekirjoittaneen pitkäaikainen haave ja vierailtiin Tukholman Naturhistoriska riksmuseetissa (yhdessä useamman kymmenen ruotsalaisen lapsiperheen kanssa - kannattaa kesäaikaan ostaa liput netistä niin välttyy jonottamiselta, jos museoon suunnittelee menevänsä). Dinosaurusten luurankojen (se suurin syy miksi museoon halusin) lisäksi esillä oli jos jonkinlaista luurankoa ja täytettyä elukkaa, vahanukkea ja pienoismallia sekä ihan kivasti infoa myös englanniksi, vaikka museo on selkeästi suunnattu enemmän kotimaanmatkailijoille.

Söötti talo Zinkensdammin metropysäkin lähellä.

Tapaus esihistoriallinen norsu.

 Jalo tarkoituksemme serkun kanssa oli tosiaan matkata ja majoittua halvalla, jotta voisimme säästyneillä rahoilla syödä ja kahvitella hyvin ja luksusmaisesti. Ja katit, sekä tiistaina että keskiviikkona löydettiin itsemme hampurilaisten äärestä. Se siitä luksuksesta sitten :D

Kroatia 4.-8.8.

Koska Suomen kesä ei suostunut hellimään minkäänmoisilla lämpöaalloilla vaan vettä tuli monta päivää solkenaan, päätettiin äidin kanssa lopulta tarttua toisiksi vanhimman serkkuni esittämään tarjoukseen ja matkata kallioiseen, kuumaan ja kuivaan Kroatiaan juhlistamaan serkun alkukesästä vietettyjä häitä ja viettämään laatuaikaa sukulaisten kanssa.

Rannalla makaamisen, hyvin syömisen, lämmöstä nauttimisen ja jutustelun lisäksi harrastettiin toki myös kulttuuria ja käytiin muun muassa katsomassa kroatialaisia kansantansseja paikallisen tanssiryhmän esittäminä (joita katsellessa tulin ajatelleeksi lähinnä sellaisia asioita kuin miten kansallispukujen mallit eivät juurikaan Euroopan sisäisesti toisistaan eroa; jopa maantieteellisiä seikkoja enemmän asuihin tuntuu vaikuttaneen sukupuoli, siviilisääty, uskonto sekä vallitsevat trendit, jotka sitten mukaisasti ovat levinneet pitkin Eurooppaa) ja tutustumassa Korćulan vanhaan kaupunkiin sekä katsomassa miekkatanssia, joka oli kyllä ihan upea show, mutta jonka esittäjät olivat jo melkoisen rutinoituneita ja hommaansa kyllästyneen näköisiä (toisin kuin kansantansseja esittänyt, nuorista koostunut ryhmä). Myös Dubrovnikin turisteja vilisseessä vanhassa kaupungissa vietettiin yksi iltapäivä syömällä hyvin ja kiipeilemällä kaupungin vanhalla muurilla; samoissa maisemissa, joissa myös Game of Thrones'n toista tuotantokautta on kuvattu.

        Vanhan kaupungin kattoja Dubrovnikissa ja yllättävää vehreyttä Korćulassa.

Sellaisia reissuja tänä kesänä. Nyt voinkin potea huonoa ilmasto-omaatuntoa loppuvuoden, pyöräillä joka paikkaan, lukea tentteihin kynttilänvalossa ja syödä vain itse poimittuja marjoja ja sieniä.

Tiivistettynä loppukaneettina voisin sanoa, että kaikilta näiltä matkoilta olen saanut ihan prikulleen sen, mitä niiltä olen toivonutkin: laatuaikaa kavereiden ja sukulaisten kanssa, hyvää ruokaa, uusia maisemia, vaihtelevia sääolosuhteita ja jonkinlaista piristystä. Ihan hukkaan ei tämäkään kesä siis mennyt, vaikken itselleni eläkettä kerryttänytkään töissä huhkimalla.