Joulunaikaa

Nyt on sitten joulukalentereiden viimeisetkin luukut availtu ja jouluruokaa syöty enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Isoveli tyttöystävineen lähti tänään, mutta huomenissa tyhjyyttä tulee paikkaamaan serkku.

Hirveästi ei kuvallista materiaalia joulusta ole, mutta voin mainita, että tunnelma oli mitä mukavin ja sain mitä kivoimpia lahjoja. Joukossa muunmuassa lippu MUCCun tammikuiselle Nosturin keikalle *w* Ekaa kertaa Nosturille keikalle suuntaan siis tammikuussa jahka olen majoituspaikan ja ehkä mahdollisesti seuraakin itselleni löytänyt. Sieltä minut siis löytää 17.1. jos ikävä sattuu yllättämään.


Meillä on yllättävän pitkä joululoma; vasta kymmenes päivä pitää palailla kouluun. En varmaan ole meidän koulusta ainoa, joka yrittää ottaa tämän "ensimmäisenä lukulomana". Hissaahan on pakko alkaa kertailla ja enkun kuullunymmärtämystä parantaa.

Sitten seuraava stressi voisikin olla penkkariasu :o Ajattelin, että pistän sen tässä loman aikana kuntoon, mutta... Jos keksisi edes jotain. Kigurumi voisi olla ihan kiva, mutta olen omasta mielestäni ihan liian pitkä mokomaan. Hullu hatuntekijä olisi myös vaihtoehto, mutta siksihän olen jo pari kertaa elämässäni pukeutunut, joten... Olisi kai aika keksiä jotain uutta.
Mutta toisaalta toisaalta voisin vaan vetää housut päiväksi jalkaan. Ihan tarpeeksi naamiaisasua sitä siinäkin olisi, kun viimeiset 2½ vuotta olen kulkenut hameessa säällä kuin säällä. Tuskin kukaan edes tunnistaisi.

Huonoja uutisia

Tänään meni taas yksi kuudesosa henkilökohtaista maailmaani nurinniskoin.

Rei jättää Danger Gangin.
18. helmikuuta 2011 on viimeinen keikka, jolla Rei vielä nähdään, mutta jättää sen jälkeen musiikin ilmeisesti kokonaan ja siirtyy luomaan uraa.
JaME. Rein blogi.

Olen tästä ihan äärettömän surullisen pahoillamielin ja enemmän kuin vähän hämmentynyt.
Kai kuka tahansa olisi, jos yhden lempibändin rumpali päättäisi lopettaa. Rei on ollut Danger Gangissa mukana bändin alkuajoista asti ja olisi ollut hirveän kiva nähdä sitä vielä jatkossakin. Rei on kuitenkin ihana, valovoimainen rumpali, jota tulee helposti ikävä.




Ja arvatkaa ketä harmittaa potenssiin viisi miljoonaa, ettei päässyt eräällä tietyllä Japanin reissulla Danger Gangin keikalle.

Huolettaa myös kuka mahtaa Rein tilalle tulla... Vai tuleeko ketään.
Jos ei tulekaan? Mitä D*G:lle sitten tapahtuu?
No, ehkä Reistä tulee poliitikko ja Japanin ensimmäinen naispääministeri. Muutokset kuuluu elämään. Niih...

Olen silti pienessä shokissa.

Valokuvia

Joulukalenteriseinä.
Löysin kuin löysinkin mieluisen kuvakalenterin alle yhdeksällä eurolla~
Näiden lisäksi tosin seuraan netistä mm. Lafin joulukalenteria (vain jäsenille),
Memoriesin joulukalenteria sekä Enfant Terriblen joulukalenteria.

Sain marraskuun luku-urakan kunnialla loppuun!
Vaikka Marigoldin lumotun maailman jälkeen vannoinkin, etten koske enää pitkällä tikullakaan Montgomeryn teoksiin vähään aikaan...
Mutta ymmärrän nyt miksi Anna Shirley on ollut niin rakastettu hahmo kaikki nämä vuodet. Odotan aikaa, jolloin ennätän lukea loputkin sarjan suomennetut osat.

Eilen chilikaakaolla ja päärynäteellä~

Muutenkin lähes yltiösosiaalinen viikonloppu, vaikka kurkkukipuinen nuha jostain nurkan takaa mukaan tarttuikin.

Oon jo pitkään halunnut kirjoittaa jollekulle kirjeen.
Ilmeisesti historian opetusharjoittelija kuuli alitajuisesti tämän toiveen ja antoi meille läksyksi kirjeen kirjoittamisen >_< Mutta eihän se ole yhtään sama asia.

Torstaisin ei muuten tässä jaksossa ole minulla koulua ja olen ihan helisemässä kaiken tämän vapaa-ajan kanssa. Ehkä serkku kuitenkin ottaa neuvosta vaarin ja varaa joulupukinkonttiin kalenterin miulle lahjaksi... Saisin ensi vuoden johonkin järjestykseen.

Pikkutyttöteologiaa

""Etkö ole koskaan lukenut tarinoita, jotka eivät ole totta?" tinkasi Paula.
"Ky-kyllä - ja -", Marigoldin valtasi tunnustamisen piinaava ilo, "ja - olen tehnytkin niitä itse."
"Tarkoitatko sanoa, että olet valehdellut?"
"Voi, en. Eivät ne ole valhetta. Tarkoitan -"
"Niiden täytyy olla valhetta, jos ne eivät ole olleet totta."
"Niin - ehkäpä..." "
- L.M. Montgomery: Marigoldin lumottu maailma

Pakko olisi yrittää tehdä koulujuttuja, vaikka tahtoisin kirjoittaa ja lukea ihan jotain muuta...

Osaka (part 2)

Kaikki aika ei tietysti mennyt turistinähtävyyksissä vaan suurin osa itseasiassa kulutettiin erilaisissa ostospaikoissa kierrellen.

Osakasta löytyy kolme isompaa ostoskeskittymää: Namba, Shinsaibashi-suji ja Umeda.
Namba walk kulkee maan alla Namban metroasemalla, mutta Namban alueelta löytyy myös ostoskeskus Namba City ja Den-den town. Umeda taas kaiketi on astetta uudempi ja hienompi alue. Ei siellä paljon pyörittykään, mutta ilmeisesti sieltä löytyy ainakin kokonainen tavaratalo pelkästään miesten vaatteita...

Shinsaibashi-suji puolestaan on katettu ostoskäytävä maan pinnalla ja sieltä on helppo lähteä kiertämään myös muita katettuja ostoskäytäviä. Shinsaibashi-suji oli meidän hotellia lähimpänä, joten siellä tuli ravattua aktiivisimmin. Sitä pitkin pääsi myös varsin kätevästi Nambaan. Jos ostoskadulta poikkeaa, löytää ihan mukavasti kahviloita ja ravintoloita.

Tämän ravun nähdessäsi, käänny oikealle ja sitten seuraavalle suji-päätteiselle kadulle löytääksesi halpoja astioita ja ruokailuvälineitä.

Tajusin aika myöhään, että ihan meidän hotellin läheisyydestä olisi löytynyt host clubeja. Ja maksullista seksiäkin Tokiopassin mukaan. Olinpas sokea.

Sanrio shop vs. Disney store
1-1

Mikä yhdistelmä...

Miksei suomalaisista naistenvessoista löydy lapsitelineitä?

"Se Huuto-baari".

Ei kyllä edes käyty tuolla vaan vastapäisessä thaimaalaispaikassa.
...Juomassa sakea.

Olin vähän yllättynyt miten paljon lapsia Osakassa oli. Ei yhtään tuntunut siltä, että Japanin syntyvyys olisi jotenkin laskussa... Sylivauvoja, taaperoikäisiä, tenavia ja pikkukoululaisia tuntui näkyvän joka paikassa.

Parina ensimmäisenä päivänä katukuvassa ei näkynyt syystä tai toisesta melkein ollenkaan länkkäreitä (!!) eikä kyllä oikein muita aasialaisiakaan. Maanantaina sitten yhtäkkiä Shinsaibashi-sujille pamahti jostain mieletön lauma kiinalaisia ja amerikkalaisia.

Maanantai oli myös pyhitetty shoppailulle. Menin omia teitäni yksikseni koko päivän ja yritin haalia edes jotain ostettavaa. Loppujen lopuksi ostin itselleni tosi vähän tavaraa.

Kävin muuten myös Johnny's storessa.
Kiitos camy vinkistä!
Ensin kyllä ajattelin, etten tasan jaksa lähteä käymään, mutta sitten yhtäkkiä tajusin seisovani Osaka Hotel Nikkoa vastapäätä ja annoin jalkojen viedä... Tuo kauppa oli muuten merkitty myös ainakin yhteen turistikarttaan. Yksi suunnistusohjeversio löytyy myös täältä, mutta periaatteessa sattuessaan Hotel Nikkon kohdalle, tietää olevansa hyvin hyvin lähellä tuota liikettä.

Kaupan sisällä jouduin oikeasti puremaan poskieni sisäpintaa... Ulvoin naurusta vasta päästyäni ulos kaupasta ja kuuloetäisyyden päähän. Tyhjä valkoseinäinen huone, seinät täynnä valokuvia eri yhtyeistä, lauma teini-ikäisiä kikattamassa... No, minulla oli hauskaa. Myyjät vaikuttivat erittäin kettuuntuneilta eivätkä olleet kai lukeneet kaupan muovipussien slogania "It's always best in Johnny's entertaiment world. Enjoy yourself and have fun! fun! fun!" tarpeeksi usein.

Enkä muuten kehdannut poistua tyhjin käsin, joten sain erittäin söpön kuvan KAT-TUNin Ueda Tatsuyasta ja serkulle Matsumoto Junin kuvan tuliaisiksi.

Aiemmin päivällä tosin onnistuin löytämään myös toisen kuvapuodin:

Tuolla oli myynnissä paitsi johnnyjen, myös Hello! Projectin tyttöjen, Ayumi Hamasakin ja muutamien korealaisten poikabändien kuvia. Löytyi myös oma nurkka j-rockille; Miyavia, the GazettEa, SIDiä, Gacktoa... Lisäksi tuolla kai pystyi teetättämään avaimenperiä yms. omista, itse otetuista kuvista. Lisäksi sieltä sai uchiwoita, joita en onnistunut Johnny's storesta edes bongaamaan.
Ja asiakaskunnassa oli paljon enemmän keski-ikäisiä naisia!

Aamulla telkkarista tuli korealaista draamaa... Eikä muuten ollut dubattua! Ihme! BBC:n lähetykset sen sijaan jostain syystä oli dubattu.
K-poppia kuuli muuten melkein jokaisessa levykaupassa. Japaniversioita tosin enimmäkseen.

Okonomiyaki kertaa kolme

Mutta awh, oli kyllä mukava reissu. Tahtoisin vain kovasti uusiksi. Pidemmäksi aikaa, enemmän kontakteja ihmisiin ja silleen, ettei arki sitten rämähtäisi näin voimalla niskaan takaisin tullessa.

Ostostelin tuolta tosiaan tosi vähän tavaraa, joten en viitsi edes ruveta kuvailemaan niitä.
MUUTEN.
Jos Googlenne väittää, ettei Osakassa ole SkinFoodin myymälää, se on väärässä. Shinsaibashi-sujilla tämä keidas nimittäin tuli vastaan ja arvata saattaa, että olin onnesta soikeana. Aw, niin paljon hyvää olen tuosta merkistä kuullut, että oli ihan pakko ostaa riisinaamiota kokeiluun.

Nyt vaan yritän totutella arkeen ensi viikon ja sitten onkin mukavan tyhjä koeviikko.

Osaka (part 1)

Palasin~


Kaamosmasennus meinasi iskeä melkein heti Helsinki-Vantaalle päästessä ja olo tuntui toivottomalta Tikkurilan rautatieasemalla viimassa ja lumisateessa seistessä. Osakassa paistoi melkein joka päivä aurinko ja kevyessä villatakissa ja pikkukengissä tarkeni paremmin kuin hyvin.
Mutta kyllä tämä tästä.
Nyt tosin ymmärrän jokaista, joka valittaa Japanista kotiinpaluun kauheutta. Itselle iski maanantai-iltana ihan mieletön lähtöahdistus.

Osaka täytti kyllä kaikki odotukseni.
Ja sain syötyä kaikkea, mitä must-eat-listaltani löytyi :D Listahan oli takoyaki, taiyaki ja okonomiyaki. Tämän takia tosin veljen konferenssituttu oli äiteineen pulassa, kun ne olisivat tahtoneet syöttää meille osakalaisia erikoisuuksia, mutta oltiin sunnuntaina jo syöty kaikkea... Noista kolmesta ruoasta okonomiyaki oli ehdottomasti paras. Taiyaki oli hyvää, mutta ihan mielettömän imelää ja takoyaki... No, omalla tavallaan se oli ihan hyvää, mitä nyt vähän järkytyin mustekalan minilonkeron vilkutellessa taikinapallon sisältä. Olin jotenkin ajatellut, että mustekala olisi murskana tai hakkeena tai jotain.


Mutta, mutta...
Ajattelin, että jakelen tätä reissua pariin postaukseen ja esittelen tässä näitä nähtävyyksiä, joissa piipahdeltiin. Seuraavaan osaan kasailen sitten vähän kaikkea randomimpaa.

Missäkö kaikkialla käytiin?

Käytiin muunmuassa 日本民家集落博物館:ssa aka ulkoilmamuseossa, jonne oli siirretty erityyppisiä vanhoja maataloja ympäri Japania.


Jossain määrin tuolla käynti oli todella avaava kokemus, mutta kovasti ärsytti, kun sinne oltiin pystyttämässä jotain taidenäyttelyä. Näyttelytilana toimi tietysti talot, joten sisätiloista oli hankala saada kuvia, joissa ei olisi näkynyt maalauksia/valokuvia yms...

Tuolla myös juoksenteli mieletön joukko alakoululaisia, joiden oppimista oli edesautettu sillä, että jokaisesta talosta löytyi leimasinpaikka, jossa piti lyödä leima lippuluukulta saatuun karttaan. Innostuttiin tuosta jossain vaiheessa mekin :'D Pääsin tuonne muuten yläasteelaislipulla, koska myyjillä meni junior high school ja high school sekaisin. Hmm. Alennusta saa, kun veljen päästää ostamaan lippuja.


Tuolla oli vain niin kaunista ;_; Museon ympärillä avautui iso puisto, josta löytyi jos jonkinmoista harrastusmahdollisuutta ja viheralueita ihan vaan oleiluun. Sinne oli hirmuisen helppo mennä: punaista metrolintaa Ryokuchi-koeen ja läntisestä uloskäynnistä pihalle ja löysikin itsensä puistoon johtavalta tieltä.



Osakan linnassa (Osaka-jo) käytiin myös, mutta en kyllä suosittele siellä käymistä kenellekään. Paitsi tietysti jos on todella kiinnostunut Toyotomi Hideyoshin elämästä. Linnaan nimittäin pätee paremmin kuin hyvin sanonta "moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä".

Tuohan tuhoutui jossain vaiheessa ilmeisesti aika perusteellisesti. Sitä onkin sitten restauroitu ihan urakalla. Ulkopuoli on ihan "oikean" näköinen, mutta sisätiloista löytyy muun muassa hissi ja paljon portaita. Ja rutkasti koululaisia, korealaisia keski-ikäisiä ja muutama länkkärituristi... Sisätilojen ulkoasusta voin sen verran sanoa, ettäNaantalin Muumitalokin tuntuu autenttisemmalta vierailukohteelta :'D



Samana päivänä veljelle iski ilmeisesti halu päästä korkealle. Vierailtiin siis Osakan WTC-tornissa aka Cosmotowerissa.




Toinen ylikorkea paikka, jossa käytiin, oli Umeda Sky Building. Se on kai aavistuksen uudempi kuin tuo WTC... Molemmille yhteistä on se, että niissä järjestetään ilmeisesti uskomattoman usein häitä;

WTC:ssä häät olisi saanut 84000 jenin hintaan. Umedan tornin vastapäätä taas oli pystytetty oikein sievä kappelintapainen länsimaista vihkimiskaavaa varten. Olisi ihan mielenkiintoista tietää uskovatko japanilaiset jotenkin siihen, että mitä korkeammalla menee naimisiin, sitä parempi avio-onni saavutetaan...

Umedan tornin alakerrasta muuten löytyy myös Jesus Diamanten liike, jos joku brändistä kiinnostunut sattuu Osakassa liikkumaan~ Joku sellainen, jolla on kyseisen brändin vaatteisiin rahaa...


Lauantaina piipahdettiin paikallisjunalla Kiotossa. Hintaa reissulle tuli jotain 1000 jeniä. Istuminen ei tosin kumpaankaan suuntaan matkustaessa ollut mahdollista...
Oltiin muutenkin huono-onnisia tuolla reissulla. Ei nimittäin yhtään tajuttu, ettei keisarillinen palatsi ole auki viikonloppuisin. Aiheesta ei ollut sanaakaan missään matkaoppaassa ja vasta länsimaalaiselta turistilta kysyminen selvitti asiaa. Se myös selitti miksei paikalla ollut mieletöntä tungosta...



Paikattiin tilannetta kävelemällä uskomattoman kaunista joenrantaa pitkin ja käppäilemällä sitten ahtailla, vanhoja aikoja henkivillä sivukujilla, joilla ruoka oli ylihinnoiteltua ja kimonoasuiset japanilaisturistit saivat länkkärituristit mutisemaan jotain geishoista.

Kiotossa oli muuten jotenkin todella helpottavaa huomata, että myös japanilainen voi olla turisti ja ihan pihalla kaikesta. Osakassa turistijapanilaiset eivät ole niin selkeästi turisteja.



Kiivettiin myös käymään tungokseen asti täynnä olleessa Kiyomizun buddhalaisessa temppelissä. Rauhaa ja hiljaisuutta? Aikaa ajatella syvällisesti? Not.

Olisin tahtonut jostain temppelistä ostaa koulumenestystä tuovan onnenamuletin, mutta en muistanut tuolta sitä ostaa ja yhdessäkään shintolaisessa temppelissä ei käyty. Nyyhkis. Nyt syytän tätä kyllä, jos menee yo-kokeet ihan penkin alle.


Sellaista!
Kansain ja Nagoyan lentokentät, shinkansen ja metrot tietysti oli nähtävyyksiä itsessään, mutta niitä ei juuri tullut kuvailtua...

Vahinkolöytö

Jos jollakulla on katsomisenpuutetta, suosittelen katsomaan Ai no kotodaman. Katsominen tosin edellyttää, että on millään tavalla kiinnostunut kahden japanilaisen yliopistossa opiskelevan pojan rakkaussuhteesta.

Niille, jotka kiinnostuivat, voi luvata hirmuisen suloisen, lämminhenkisen ja pehmeävaloisen tarinan. Rooleissa Hidenori Tokuyama (Ootani Shinyana), Yasuka Saito (Tachibana Miyakona) ja Rinako Matsuoka (Mizusawa Yukina).

Jos tuo nimi muuten kuulostaa kovinkin tutulta, niin kyseessä on vuonna 2000 ilmestyneen mangasarjan filmatisointi. Ja mangasta todella muuten näkee, ettei 90-luku ole kauhean kaukana :'D Vuonna 2008 ilmestynyttä elokuvaa sen sijaan on vähän modernisoitu ainakin tekniikan osalta. Jonkin verran myös tapahtumapaikkoja on muuteltu, mitä nyt tuota mangaa selailin. June julkaisee mangaa englanniksi nimellä Words of devotion.

Leffaan on tullut myös jatko-osa Ai no kotodama - Sekai no hate made, jonka tahtoisin myös kovasti nähdä. Se ei tosin enää kerro samasta pariskunnasta vaan jo työelämään siirtyneistä miekkosista. Trailerin onnistuin löytämään:

Mutta aww, olipas kivaa katsoa pitkästä aikaa poikarakkautta filmattuna.
Ei ole vähään aikaan oikein tullut luettua BL-mangaa... Ihan sen takia, että tarinat muistuttavat pahuksen paljon toisiaan, en nykyään kestä stereotypisia uke-hahmoja eikä monenkaan piirtäjän tyyli miellytä...

Between 1900 and 2010

...Näköjään nykyään pitäisi kantaa mukanaan yllättävän montaa asiaa aina kun poistuu kotoaan muuallekin kuin kouluun. Näitä esimerkiksi:

1. Matkakokoinen hammasharja- ja tahna
2. Kasvosaippua ja -voide
3. Peitepuikko ja ripsiväri
4. Makuupussi.

Mutta muut tuosta listasta on kohtuu turhaa turhamaisuutta, mutta minua suoraan sanoen ahdistaa ruveta nukkumaan ilman, että hampaat on saanut säällisesti pestyä. Makuupussi siellä on siksi, että kaverille majoittumisesta aiheutuu aina niin paljon turhaa liinavaatepyykkiä, että...

Tähän tulokseen tulin taas vaihteeksi, kun lauantaina lähdettiin porukalla keilaamaan. Varattiin rata vielä aika alkuiltaan, että me pitemmältä tulevat päästäisiin omaan sänkyyn nukkumaan.
No joopa joo.
Turha luulo.
Alkoholihuuruinen juoruilu kolmeen aamuyöllä on vaan liian kivaa~
Tosin itsehän säästin pitkän pennin, kun ajattelin, että ajaisin vielä iltasella kotiin enkä siis ottanut mitään alkoholipitoista~


Tässäpä viimeisin luku-urakkani, jota yritin koko eilisen päivän saada pois alta ennen kuin koulu taas tänään alkoi... L. M. Montgomeryn vuosi sitten ensimmäistä kertaa suomennettu Vanhan kartanon Pat (Pat of Silver Bush, 1933).

Tämä on ollut pitkään pitäisi joskus lukea-kirjalistalla, mutta nyt vasta sain tartuttua tähän... Lähinnä olen vältellyt tätä tuon kansikuvan takia, koska... No, ette voi väittää, etteikö se olisi aika karmiva.

Sitä paitsi - näin meidän kesken - olen aina tykännyt vähän enemmän Louisa May Alcottin kirjoista (vaikka menenkin edelleen somasti sekaisin näissä kahdessa kirjailijassa silloin tällöin), ehkä siksi, että Montgomeryn tyyli on niin pahuksen runollinen, että sen lukeminen käy välistä vähän pitkäpiimäiseksi. Montgomeryltä on tullut luettua oikeastaan vain Runotyttö-sarja ja Sara Stanleysta kertovat kirjat, Vihervaaran Annaan en oikein koskaan päässyt sisälle... Pitänee joskus kokeilla uusiksi.

Mutta Patista olen pitänyt kovasti. Pat on tyttö, joka inhoaa kaikenlaisia muutoksia ja rakastaa kaikkea ympärillään liikaa. Ison perheen lisäksi Silver Bushin tilalla elää myös lasten rakastama ikivanha Judy, jolla riittää tarinoita joka lähtöön.

...Ja irlantilaistaustaisen Judyn puheenvuorot on käännetty niin muhkealle murteelle, että ihan vain niiden takia koko kirjan lukemiseen on mennyt niin pitkään kuin on mennyt. Mutta rakastan Judyn murretta, vaikka huomaankin aina kirjan käsistäni laskiessani, että omat ajatukseni alkavat melkein luistaa samantyyppisen murteen puolelle.

Montgomeryn Silver Bushin mallina käyttämä talo. Kuva täältä.
Voisin itsekin asua tuolla oikein mieluusti *w*
Vihdoin ymmärrän oikeasti Patin suurta kiintymystä Silver Bushia kohtaan.

Ärsyttää muuten ihan mielettömästi, kun en ole nyt arviolta kahteen tai kolmeen kuukauteen kirjoittanut mihinkään ylös mitä kaikkea on tullut luettua. Toista päivää jo mietin mikä ihme oli sen kirjan nimi, josta saan tasaisella syötöllä kohtauksia ja mielikuvia päähäni... Pitäisi kai ruveta pitämään kunnollista lukupäiväkirjaa.

Joka tapauksessa kyseessä oli "vähän aikuisempi" tyttökirja, jonka päähenkilö sai lääkäriltään kuulla omaavansa enää vuoden elinaikaa. Päivän tai pari mietittyään tämä vanhaksipiiaksi jäänyt, perheensä alistama, vähän vaille 30-vuotias neitokainen päätti, ettei enää aio pyydellä anteeksi keneltäkään vaan käyttää viimeisen vuotensa niinkuin itse tahtoo.
Se jos mikä oli piristävä kirja.
Luulin esitelleeni sen täällä, mutten sitten näköjään.

Ihmeellistä

Mitä ihmettä on tapahtunut sanoille muffinsi ja muffini? Mikä ihme on saanut ihmiset korvaamaan nuo vähän tyhmällä enkkutermillä cupcake?

...Toisaalta kyllä revin henkisesti hiuksia päästä, jos joku käyttää kökkösuomennosta kuppikakku. Silloin muistikuvaa tästä mainoksesta ei voi välttää:

...Tosin tuo kyllä tulee nykyään mieleen ihan sanasta cupcakekin.

Sitten myös kärvistelen, kun joku vaatii pakkoruotsin poistoa kouluista sen verukkeella, että suomessa puhutaan Suomea ja Englanti on paljon käytännöllisempi kieli Maailmalla. Sitten nämä samat ihmiset muuten myös usein puhuu kropasta, tykkäämisestä, venttaamisesta ja bussista. Pipar kakkuja ne syö Jouluisin ja pukeutuvat blouseen tai capeen.
Eivät sentään asu hyyryllä.


Kuopioon asti oli vielä tarkoitus tällä lomalla ehtiä, mutta eipä kai sitten.
Kauheasti tekisi mieli käydä myös jollain keikalla. MUCC on kuulema tulossa tammikuussa Suomeen. 17.1.2011 ilmeisesti, jos Lafissa kulkevat juorut pitää paikkansa. Eikä menisi päällekäin minkään kanssa. Taivas.

Mutta toisaalta tekisi mieli keikkailla vähän halvemmin. Verjnuarmulla olisi pari keikkaa Kuopiossa 28. ja 30.10. Saisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Niiden oli kai tarkoitus tulla Joensuuhunkin, mutta peruuntuipa tuo. Ei sitten.
Savo nyt kuitenkin on tämän maan kaunein kieli.

Nii-in.

Elämän pienet reissut

Viikonloppuiltiin syysloman kunniaksi Helsingissä med mamma.
Suurin syy reissulle oli lauantaina Kansallisoopperassa esitetty Joutsenlampi-baletti. Ensimmäinen kerta baletissa vuosien unelmoinnin tuloksena: yksi pitkäaikainen haave vihdoin toteutettu *w*

Yövyttiin reissun ajan Hakaniemessä. Pidän siitä alueesta kerta kerran jälkeen yhä enemmän... Sieltä tuntuu saavan kaiken ruoanlaittoon liittyvän, tekipä ruokaa mistä päin maailmaa tahansa. Hämeentien etnokauppakeskittymä höystettynä parilla ihan kivalla kirpputorilla on nannaa minulle.

Aina yhtä ihanasta Vii Voanista tarttui mukaan kauan kaivattua korealaista chiliä (jonka koostumusta hieman hätkähdin...Odotin jauhetta, mutta sainkin aavistuksen verran hyytelömäistä kastikesoseen tapaista). Nyt pääsee taas sotkemaan keittiönkin puolella, tuli jo testattua kanalle tarkoitetussa maapähkinäkastikkeessa ja hyvää oli ♥

Sunnuntaina suunnattiin Helsingin jäähallille kirpputorille. Yllätyin vähän myyntipaikkojen suuresta määrästä ja ilahduin miten hyväkuntoista tavaraa myynnissä oli. Wah, mukaan tarttui muutama jännä vaatekappale ja jotain pientä sälää. Ja siinä sitten olikin lähes kaikki tuon reissun ostokset~

Senaatintorillakin ennätettiin pyörähtää katsomassa karhuja:


Otin tavoitteeksi löytää tuolta Botswanan karhun, mutta joko sitä ei ollut tai meni totaalisesti ohi :/ Jostain syystä tuntui sillä hetkellä tärkeältä nähdä millaisen teoksen Botswana olisi luonut.
Joidenkin afrikkalaisten valtioiden versiot pisti vähän miettimään oliko tekijät koskaan nähneet karhua... Jostain syystä ainakin kolmelle afrikkalaiskarhulle oli nimittäin piirretty sormet (ei sillä, Venäjän ja muutaman muun valtion karhuilla oli tietysti huulipunalla punatut huulet :D).

Kertooko Kiinan karhun ilme jotain itse valtion suhtautumisesta ulkomaailmaan...?

Ruotsalaiskarhu oli pohjoismaalaisista karhuista sympaattisin ♥ Siksi se ansaitsi tulla edustetuksi. Vieressä näkyy pala muistaakseni Puolan karhua, joka oli...yllättävän värikäs.

Eilinen kului sitten... Jotenkin hitaasti? Waw, ajettiin Itäkeskukseen, koska olen niin kurkkuani myöten täynnä Kamppi-Forum-Rautatieasema-kolmion alueella hengailua, että ihan yököttää. Keikkoja ennen ja niiden jälkeisenä päivänä jää aina luppoaikaa, joka tulee yleens

Ja melkein jopa sain tuolla reissulla Lasse Lehtisen Tuntemattoman kenraalin. Ainakin niin pitkälle, että sain poimittua tämän arkielämää valottavan tiedon:

"'Skål' on tullut muinaisruotsin sanasta kallo. Viikingit joivat maljoja vastustajiensa pääkalloista. 'Kippis' tulee saksan kielestä. Hansakauppiaat kävivät Suomessa ja ehdottivat meille suomalaisille, että kumoaisimme koko lasin kerralla. Kippis on käskymuoto saksan verbistä kippen, kaataa. Kipp es! tarkoittaa siis Kaada se!"

Ja näin jatkuu syysloma, pitäisi saada vielä paaaljon aikaan-

Leffailua

Kävin eilen huvikseni läpi kirjahyllyäni ja löysin Ilmari Vesterisen kirjaläpyskän Geishan maailma (Karisto, 2001 - Kirjatoreilla tätä ainakin näkee jonkin verran vielä myynnissä, jos jotakuta kiinnostaa. Kirjastoissa ei ole tullut toistaiseksi vastaan...).

Alussa on ensin muutaman sivun juttu geishojen edeltäjistä Kiinan "liehittelijänaisista" (ge nü) ja Korean kisaengeista (기생, latinalaisilla myös kirjoitusasussa gisaeng) . Siinä missä kiinalaiset, sivistyneet viihdyttäjät taisivat kadota maailmankartalta jo ennen tuhatluvulle pääsemistä, kisangeja löytyi vielä 1900-luvun alussa. Kolmesta sisarammatista enää Japanin geisha on oikeasti elossa.

Kisaengilla ja geishalla on aika monta yhtymäkohtaa: pitkällisen koulutuksen saanut taiteilija, joka soittaa, laulaa, tanssii, osaa keskustella henkevästi, kertoa tarinoita ja vitsejä, yleissivistynyt; kauniita kampauksia, vaatteita ja näyttävät meikit.
Sekä geisha että kisaeng on ollut varakkaalle, sivistyneelle miehelle usein tasavertainen keskustelukumppani, jolle on myös voinut avautua murheistaan ja pyytää ehkä neuvojakin.

Pikaisen kuvagooglailun tuloksena löytyi erittäin kivalta vaikuttava korealaisleffa aiheesta:


Hwang Jin Yin, 1500-luvulla, Joseon dynastian aikaan, eläneen kuuluisan kisaengin tarina, joka putosi aristokratiasta kisaeng-luokkaan, mutta kykeni nousemaan arvostetuksi, suosituksi ammatinsa harjoittajaksi, josta jäi jälkipolville lähes myyttinen kuva. Hän kunnostautui myös runoilijana.

Täydellistä silmänruokaahan tämä on ainakin sellaiselle, joka tykkää korealaisista hanbok-asuista, itä-aasialaisesta arkitehtuurista ja kauniista maisemista. Ja minähän pidän niistä kaikista. Myös miespääosan esittäjä on vähän renttumaisella tavalla komea. Ja päähenkilön vähäeleinen kauneus tekee kerta toisensa jälkeen vaikutuksen.

Ja sitten tietysti juonen pääosassa aivan mielettömän kaunis rakkaustarina.

Hwong Jin Yi (Hye-Kyo Song)

Nomi (Ji-tae Yu)

Ikävä puoli tällaisten Euroopan ulkopuolelta tulevien historiallisten leffojen katsomisessa on se, ettei tunne läheskään kaikkia sosiaalisia koodistoja, sanattomia viestejä ja käytöstapoja... Harmittaa, että vaikka jotain Koreasta tietää, tietää myös, että jotain menee ohi ja kovaa viuhuen meneekin. Eikä kaikkia kieleen kuuluvia, suhteista kertovia kohteliaisuusmuotoja voi todellakaan kääntää englanniksi...

Toinen miinus on se, että osa näyttelijöistä näyttää hämmästyttävän samalta (miehet hassuissa hatuissaan ja parroissaan, nuoret naiset pyöreine kasvoineen) ja välillä on pakko tarkastaa kuka kukin oikeastaan on... En enää yhtään ihmettele, että Aasiaan saapuneet eurooppalaiset eivät kyenneet erottamaan ihmisiä toisistaan... Tähän asti olen pitänyt sitä kohtuullisen helppona, mutta tuohon aikaan erityisesti miehen ulkonäöllinen stereotypia Koreassa oli tämä:


Suosittelen tämän katsomista kyllä lämpimästi melkein ihan kenelle tahansa, jolla on minkäänlaista mielenkiintoa joko Korean historiaa tai kisaengeja kohtaan.

...Mistä tulee tämä etelä-korealaisten elokuvantekijöiden taito lopettaa elokuvansa aina niin mielettömän koskettavasti?

Mitä sinulle oikeastaan kuuluu?

Tämmöstä enimmäkseen:

Lokakuun kunniaksi tästä varmaan uskaltaa jo mainita...
Eli dum dum, vähän alle kuukauden päästä nousee lentokone Helsinki-Vantaalta kohti Kansain lentokenttää. Vietetään veljen ja veljen tyttöystävän kanssa suunnilleen viikko Osakassa palloillen.

Vähän olen sekaisin tästä edelleen, kun totuin jo ajattelemaan, ettei ole kirjoitusten takia mitään mahdollisuuksia päästä tuolle reissulle mukaan, vaikka veli on kyllä ahkerasti mukaan pitkin vuotta pyydellytkin. Se vain ei ikinä koskaan kysyessään ole ollut varma päivämääristä, joten ei ole ollut mitään takuita siitä, etteikö kirjoitukset olisi reissun kanssa päällekkäin.

Ja nyt kun kirjoitukset on ohi, voin vihdoin ruveta panikoimaan tästä reissusta.
Vuonna 2007 painosta tullut Tokiopassi ei ehkä ole enää ihan kaikkein paikkaansapitävin apuväline tähän hommaan mutta... Onneksi on netti.

Yksi maailman kivoimmista kartoista täältä.

Pakko myöntää, että lievää ketutusta reissun suunnitteluun aiheuttaa ainakin (A) se, ettei jenin kurssi tunnu tulevan alaspäin itkemälläkään... Olin jo niin valmis tuulettamaan, kun lehdissä otsikoitiin, että Japani alkaa myydä valuuttaa ulkomaille ja että jenin pitäisi sen seurauksena vähän heiketä... Toimi eli ei u.u
(B) taas on se, että ollaan tuolla niin lyhyen aikaa... Olisin ihan mieluusti vähän pidempäänkin, että korvat ennättäisi edes avautua lentoreissun jäljiltä (lentokoneen laskeutuminen on aina minulle ihan helvetillinen kivun kiirastuli...)

Kolmas (C) ei-niin-kiva-juttu on sitten se, että Dir en greyllä olisi keikka Osakassa juuri sinä päivänä, kun meidän lentokone jo lähtee koto-Suomeen... Mikä tuuri :'D

...Vieläköhän keksisi jotain valitettavaa...
Nah, no, toivottavasti tästä reissusta selvitään hengissä. Ekaa kertaa elämässäni Japaniin, joten... Jännitystä ilmassa.

Aa, jos joku tietää jotain pakko nähdä/kokea paikkoja Osakassa niin voi kertoilla ihan vapaasti~
Kaikki vinkkaukset on tervetulleita!
Tällä hetkellä tuntuu, että "Ruokalajit, joita on pakko syödä"-lista on puolet pidempi kuin "Paikat, joissa on pakko käydä"~

15 valhetta minusta

...koska kaikki aina tekee pelkkiä faktapostauksia.
Seuraavassa esitetyt tiedot ovat siis kaikki täyttä lööperiä, potaskaa ja höpönlöpöä~

1. En ole mitenkään kauhean sosiaalinen... Tarvitsen tosi tosi paljon aikaa ennen kuin ryhdyn oma-alotteisesti puhumaan uudemmille tuttavuuksille (kavereiden kavereille yms.).
2. Harrastin pienempänä mm. suunnistusta ja pituushyppyä. Jotenkin ne vain jäi...
3. Tulevaisuudestani tiedän sen verran, että haluan perustaa hylättyjen eläimien hoitokodin ja adoptoida lapsen - mieluiten Kiinasta.
4. Olen lukenut Twilight-saagan, katsonut leffat ja olen korviani myöten pihkassa Robert Pattinsoniin.
5. Pienempänä minulla ei ollut yhtäkään poikapuolista kaveria ja se varmaan näkyy nykyisissä ihmissuhteissani...


6. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että maahanmuutto on aika turha asia ja että ulkomaalaisia - erityisesti pakolaistaustaisia - pitäisi alkaa jotenkin karsia katukuvasta.
7. En ole koskaan ollut jälki-istunnossa tai muussa vastaavassa.
8. Ensimmäinen bändi, jota aloin tosissani kuunnella oli AC/DC.
9. Ainoa yli 300 sivuinen kirja, jonka olen lukenut, on Dostojevskin Idiootti.
10. Olen siivousfriikki ja tykkään laatia itselleni aikatauluja - paha tapa, koska jos en onnistu niiden noudattamisessa, laadin yleensä syystä tai toisesta seuraavasta aikataulusta edellistä tiukemman.


11. En ikinä ole ostanut mitään vaatetta kirpputorilta. Tahtoisin, mutten ikinä syystä tai toisesta löydä kirppareilta mitään kivaa :/
12. Muiden kielten kuin englannin opiskelu on mielestäni turhaa. Oikeasti olisi paljon helpompaa ja mukavampaa, jos maailman kaikki ihmiset puhuisivat yhtä ja samaa kieltä aina ja kaikkialla. Suomenkin puhumisen voisi ihan suosiolla lopettaa ja siirtyä englantiin.
13. Tykkään enemmän kissoista kuin koirista.
14. Suutun aika usein... Valitettavasti. Yleensä myös mökötän pitkiäkin aikoja riitakumppanilleni.
15. Olen mielestäni melko hyvä matematiikassa ja tykkään fysiikastakin.

...Pakko myöntää, että kyllä noissa jotain pieniä totuuksia on, varsinkin jos ne kääntää toisinpäin. Ehkä olisi parempi sanoa, että suurin osa näistä on jossain määrin vastakohtaisia faktoja minusta~

Mutta joskus pitää tällaisiakin toteuttaa.
Matikkaa karussa...

Här är de!

Ruotsin kirjoitukset OHI.
Tänä iltana, viimeistään huomenaamulla alkaa sitten mieletön puurtaminen psykologian parissa...
Mutta sitä ennen tahdon datailla vähän aikaa.

Ihmisillä on varmaan aika vakiintuneet järjestykset siitä, mitkä sivut avata ja mitkä sosiaaliset mediat tarkastaa nettiin päästessä - minullakin. Ajattelin huvikseni nyt jakaa jotain kivoja sivulinkkejä, jos joku vaikka löytäisi näistä jotain uutta ja kivaa :3


humon @ DeviantArt
humonin Scandinavia and the World on ihan mielettömän koukuttava nettisarjakuva, jonka vitseille yleensä repeää täydellisesti. Hahmoina seikkailevat elollistetut valtiot, jotka ovat mukavan stereotypisiä vaikkapa Hetalian vastaaviin verrattuna. Varsinkin päähenkilöiden asemassa olevat Pohjoismaat on aivan ihania. Tanska varsinkin on sellainen Tanska, jollaiseksi stereotypisen tanskalaismiehen itse miellän :'D

Asia calling, tumblr
Kuvia ja videoita jiiruista, silloin tällöin mukana vilahtelee myös korealaisia ja kiinalaisia. Ihan viimeaikainen löytöni tumblr:in ihmemaasta. Parasta tässä on se, että päivitettäessä tavaraa tulee yleensä oikeasti paljon <3

Miss Dolly had a Dolly, tumblr
Niille, jotka pitävät aasialaisita nukeista. Silmänruokaa.

maailmalle.net
Waw. Varmaan aika moni tämän kyllä tietää, mutta itse tuli tuolla luuhattua monenakin iltana tässä jokunen viikko sitten... Ihanan täydellinen kokonaisuus tietoa, asiaa ja toimivia linkkejä.

GarasudamA: Aoi x Uruha minimanga
Hampaat sulaa, hymyilyttää pöhkösti, naurattaa ja awwituttaa. Tykkään kovasti tuosta yliampuvan suloisesta piirrostyylistä. Tarinakin on suloisen pöhkö ja viaton, piirroksiin ihanasti sopiva.

vvshu.com
Vaihtoehto japsilehtien skannien omalle koneelle lataamiselle. Japsilehtien lisäksi skanneja löytyy myös kiinalaislehdistä ja muutama numero jotain länsimaisia naisten/tyttöjenlehtiä (esim. yksi numero Demiä = mitäh?). Tykkään itse käyttää tätä, vaikka omalla koneella skannejen selaaminen olisikin ehkä astetta nopeampaa.

Twitter: mucc_tatsurou
...japaninkielen taitoni on aika...epätasapainoinen. Syystä tai toisesta oon kuitenkin innostunut jiirujen twiittauksien seurailusta, varmaan puhtaasti siksi, että lauserakenteet ovat välistä yksinkertaisempia kuin vaikka blogiteksteissä :'D Kyllä näistä jotain hupia aina saa revittyä~ Tatsuroun tilistä pääsee tietenkin kaikkien muiden jiirujen tileihin käsiksi. Paitsi Dir en greyn Shinyan, jonka tilin jouduin toteamaan lukituksi... Miksihän en ole edes yllättynyt?

Sellaista.

Ai niin!
Tahdon vielä esitellä eilisen ostokseni, kun tästä on ollut niin paljon puhetta...

Tadaa!
Uudet kengät suunnillen 48 eurolla Mekasta.

Nuo oli ne ensimmäiset, joita eilen kokeilin enkä parempia löytänyt, vaikka kierrettiin kaikki kaupungin kenkäkaupat läpi. Ihanan lämpimät jalassa kiitos vuoren. Vähän olen kauhuissani miten nuo kestävät, kun kolmet vetoketjulliset kengät olen jo onnistunut vuosien varrella hajottamaan ja noiden ompeleet näyttää lähitarkastelussa jotenkin todella epäsiisteiltä... Mutta näillä varmaan mennään tämä syksy ja toivottavasti pitkälle talveenkin~

Ultra svår

Varmaan aika moni on jo kuullut tuosta Uusi Musta-sivuston haasteesta selvitä koko syyskuu kuudella vaatekappaleella.
Mietin itse jopa jossain vaiheessa tuohon osallistumista, koska tuskin olisi tuottanut sen kummempia vaikeuksia... Arkipäiväasukokonaisuudet on sen verran tarkkaan standardisoituneet.

Rupesin tuota haastetta mielessä pyöritellessä miettimään kuitenkin, että tunnen tasan yhden ihmisen, jolla näkee harvoin samaa asukokonaisuutta kahtena päivänä peräkkäin tai edes samalla viikolla. Muilla onkin sitten yleensä päällään jotain mikä on jotenkin... Sulautunut osaksi ihmistä itseään. Kun tiettyä ihmistä ajattelee, ajattelee kyseisen henkilön aina johonkin tiettyyn asukokonaisuuteen. Tai ainakin johonkin tuttuun ja turvalliseen vaatekappaleeseen, jota henkilöllä on tapana käyttää usein tavatessa...

Toinen asia mikä tuli mieleen tuota mietiskellessä oli, että seuraavan kerran kun minulta kysytään mielipidettä koulupuvuista, voin ainakin jossain määrin vedota niiden ekologisuuteen.

Äitiä koko haaste on vain naurattanut, sillä kun on ilmiömäinen kyky selvitä erityisesti kesällä 3-5 vaatekappaleella :D

No joo, syyskuu on kohta ohi ja toivottavasti haasteeseen osaa ottaneet ovat ymmärtäneet jotain jännää itsestään, pukeutumisesta, vaatteiden huollosta yms. yms. Ehkä joskus jonain päivänä päätän yrittää itsekseni tuota.


Vaatteista puheenollen, pitäisi komuta vähän komeroita, varata kirppispöytäpaikka ja kantaa tavaraa sinne... Kaapissa on liikaa harvoin käytettyjä vaatteita, joista saaduilla kirpparituloilla ehkä saisi yhden tosi kivan uuden vaatteen. Pääasia, että noista tarpeettomista vaatteista pääsisi eroon.

Tässä kuussa tuntuu muutenkin menevän ihan mielettömästi rahaa, kun kännykkäkin pitäisi kaiken hyvän lisäksi uusia. Lalaa. Mutta kännykän metsästyksestä myöhemmin lisää kenties. Tahtoisin jonkin kivan kapulan.

Satu, taru, saaga...

Hyvää syyskuuta itse kullekin~
Paljonkaan ei ole omasta elämästä kerrottavaa, kun aika menee kouluun melkein kokonaan.

Kuitenkin.
Löysin koneeni uumenista jonkin aikapäiviä sitten tehdyn ja täytetyn kysymyslistan, jonka ajattelin postata tänne blogin elämää ilahduttamaan.
Meemiksi tätä ei varmaan voi sanoa, kun veikkaisin, että tämä on koottu aika monestakin osasesta ja meeminpalasesta. Mutta jos joku tästä inspiroituu niin tehköön ihmeessä! : D

Suosikki taruolentosi?

Merenneidot, kentaurit, ihmissudet.

Jos olisin taruolento, olisin…Merenneito. Ihan ehdottomasti. Voisin sukeltaa syvälle pinnan alle, niin syvälle, ettei mitään elämän ääniä enää kuuluisi, tutkia koralliriuttoja, seurustella valaiden kanssa (valaat ♥), uida jokien suistoon seurustelemaan siellä asuvien vedenneitojen kanssa (jos jaksaisin) ja siitä edelleen sisävesistöön tapaamaan Näkkiä.

Minkä taruolennon (eläimen) ottaisit lemmikiksi?

Aarnikotkan tai Feeniksin ehkä. Sfinksi voisi olla myös lystiä seuraa.

Uskotko keijuihin tai kotitonttuihin?

…en…

Avaruusolentoihin?

Jossain määrin.

Suosikkisatusi lapsena?
Kuningas Midas, Pieni merenneito, Punahilkka, Vattumato (Topelius), Jääkuningatar, Tuhma Jussi…

Suosikkisatusi nykyään?

Edellisessä mainitut ainakin... En ole lukenut satuja pitkään aikaan.

Kolme lastenkirjaa joista pidät edelleen

Sven Nordqvist: Hattujahti

Hannu Taina: Matti ja kaikkien aikojen kesä

...melkein kaikki lastenkirjat, joita kirjahyllystäni löytyy? : D

Paras Disney-elokuva?

Leijonakuningas.

Disney-elokuva, jonka haluaisit nähdä juuri nyt?

Prinsessa ja sammakko, Lumottu ja Pieni Merenneito 3. En ole nähnyt näistä yhtäkään vielä. Ja tietty Toy Story 3! Sen tosin pääsee huomenna varmaan katsomaan.

Luetko fantasiakirjoja? Suosikkisi?

Aika vähän… Silloin, kun sattuu jokin oikeasti mielenkiintoinen vastaan.
Suosikkeja...Melkein kaikki Walter Moersin kirjat, Clive Barkerin Abarat, Robin Jarvis: Kuolontuoksu ja Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin Kuolemanportti-sarja (vaikken koskaan ole päässyt sitä loppuun asti)

Sci-fiä? Suosikkeja?

Vähemmän kuin fantasiaa, mutta kyllä jonkin verran. Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille on ainut ihanan mahtava scifi mitä juuri nyt tulee mieleen :D

Oletko lukenut ns. tyttökirjoja? Jos olet, mikä on suosikkisi?

Olen lukenut joo… Tykkäsin paljon L.M. Alcottin kirjoista Pikku naisia ja Kahdeksan serkusta. Anni Swanin Sara ja Sarri-sarja oli aikanaan muistaakseni myös jotenkin kauhean vetoava… Ja sitten tietysti kotimainen versio Pikku naisista eli Rauha S. Virtasen Selja-sarja.

Teetkö koskaan taikoja? (esim. juhannustaikoja)

Kerään juhannuksena kukkia kyllä tyynyn alle… Ja uimaan mennessä heitän vettä rannalle häätääkseni tieltä sekä kalat että Näkin. Puhallan myös irronneet silmäripset ja toivon samalla jotain. Ja teen varmaan kymmeniä muita ”taikoja” aika tiedostamattomasti…

Torjutko huonon onnen merkkejä? (esim. sylkäiset kolme kertaa, kun musta kissa kulkee tien yli)

Välttelen alitajuisesti kulkemasta tikkaiden alta tai rikkomasta peilejä… En myöskään ikinä tapa hämähäkkejä...

Osaatko ennustaa?

En. Voisi opetella.

Onko sinulle ennustettu?

Tarot-korteilla on kyllä~

Luetko horoskooppeja?

Nykyään vähemmän. En usko ikinä lehtien horoskooppeja, mutta luonnekuvauksia on kiva lukea, samoin yhteensopivuuksia.

Shoes

Eäääääw, veikkaisin, etten ole ainoa, jonka koulutyöt meinaavat haudata alleen ja että varmaan sympatioita löytyy, mutta olen silti todella pahoillani tämän blogin puolesta... Raukka meinaa jäädä ihan vaille huomiota.

Koulusta en kauheasti viitsisi kirjoitella... Mitä nyt samassa jaksossa on kolme ruotsin kurssia ja tuntuu, että koko ajan saa olla lukemassa puisevia sanalistoja aina uudelleen ja uudelleen.

Koska olen tosi laiska (!!) kirjoittamaan, luvassa on tälläkin kertaa kuvaspämmiä. Kameraa en tosin ole kuljettanut mukana sen jälkeen kun koulu alkoi (olisi pitänyt kyllä...on tullut paljon kuvattavaa vastaan kuluneiden päivien aikana), joten kuvia omasta elämästä ei ole tarjota.

Mutta miun tämän syksyn ostoslistalta löytyy kengät.
Ja sehän antaa oikeuden kenkäkuvapostaukseen!
Kuvaa klikkaamalla pääsee sivustolle, josta mitkäkin kengät on löydetty~

Niin siis talvihan oli kaiketi tulossa...

No... Näistä varmaan sai aika hyvän kuvan siitä, millaisia kenkiä lähden metsästämään jahka aikaa ja maksukykyä taas löytyy. En erityisemmin ole koskaan välittänyt kenkien ostostelusta, mutta nyt on iskenyt jokin himo, kun tajusin, että yhä useammassa kenkäkaupassa oikeasti myydään hyvän näköisiä kenkiä kokoon 41 asti.

Waw, olisin toivonut, että olisin tässä postauksessa saanut esiteltyä viimeisimpiä ompeluprojektejani, mutta koska mitään ei ole valmiina, taitaa jäädä seuraavaan postaukseen. Näkemisiin siihen asti~