Sammalta kevätauringossa ja sen sellaista

Se on kuulkaa kevät nyt ja päättömän kuvapostauksen aika ♥

Source

Olisin tietysti voinut käyttää palstatilaa hyödyllisemminkin. Olen lukenut tässä kuussa niin vietävän kasan kirjoja, että olisin voinut vaikka lätistä jostakin niistä, mutta eeeei. Jotain visuaalisesti kaunista oli pakko postata.

Sellaista oli elämä kirjoitusviikon aikana

Se on ohi.
Ohiohiohiohi OHI! Aaaa, alan vasta nyt sisäistää kuinka helpottunut todella olen tästä ihastuttavasta tosiasiasta.

Yo-kokeet siis loppuivat minun osaltani perjantaina. Nyt olen antanut itselleni luvan lukea hömppäromaaneja tämän viikonlopun ennen kuin isken huomenna kiinni ennakkotehtäviin ja pääsykoekirjoihin (ei sillä, useimmat noista on ihan mielenkiintoisia, joten tuskin suuria tuskia kärsin niihin tarttuessani). Jännittäväksi lukuhommat tekee se, etten ole vielä virallisesti edes ilmoittanut hakevani minnekään. Pääsyy siihen varmaan on, että odottelen edelleen, josko taivaasta tipahtaisi vielä yksi paikka, jonne voisin hakea... Sellainen olisi oikein mukaisa, johon ei olisi minkään valtakunnan pääsykokeita.

Tällä menolla varmaan unohdan kokonaan hakea.



Mutta kylläpä maailma tälle keväälle tapahtumaa järjesti! Muistelen eräänkin kaverin haikailleen joskus keskitalvemmalla, että tänä keväänä tapahtuisi jotain jännittävää kirjoitusten aikaan. Jotain sellaista, että voisi jälkeenpäin muistella "Kirjoitin ylioppilaaksi asian X tapahtuessa." ja "Muistatteko, kun kirjoitettiin ylioppilaaksi niin...".
Kerrankin joku oli kuulolla ja lapsiraasujen toive toteutettiin.

Jotenkin on omituista, että kun arabimaailmassa alettiin paukutella, ei se juuri nostanut kenenkään bloggausintoa, mutta auta armias kun Japanissa järisi. Kuluneen viikon aikana on melkein tuntunut synniltä edes ajatella kirjoittavansa blogiin tai minnekään muualle sosiaaliseen mediaan mainitsematta Japanin tilannetta edes puolella sanalla. Jännittävää miten arabimaailman kuohunta ei herättänyt missään vaiheessa samanlaista oloa... Tosin nyt alkaa herättää, kun ulkovallat todella Libyan tilanteeseen päättivät puuttua.

Mutta joka tapauksessa, toivottavasti asiat saadaan Japanissa järjestykseen ja suurelta ydinkatastrofilta vältyttäisiin. Ja toivottavasti sendailaisilla ja kaikilla muillakin japanilaisilla on voimia jaksaa tämän kaiken yli! Apua sinne ainakin tuntuu virtaavan jos minkälaisia reittejä pitkin (mikä on erittäin helpottavaa kuultavaa).


Mutta niin, täytinhän minä vuosiakin tässä pitkän blogihiljaisuuteni aikana. Ei sillä, että se olisi mitenkään kauhean merkittävä asia, vaikka 19 onkin ihan nätti luku. Kaveriporukalla vietetyt kolmoissynttärit (meitä on kolme maaliskuussa syntynyttä) oli ihanat ja sukulaissynttäritkin varsin viihdyttävät. Sain aivan ihastuttavia lahjoja ja ja ja...
Niin, tosiaan. Mietin taas kerran kertovatko eritoten sukulaisten lahjoitukset (pääosin huushollinpitoon liittyvää esineistöä) enemmän niistä itsestään kuin minusta :'D Jostain syystä olen myös huomannut saavani yllättävän paljon sammakkoaiheisia kortteja kuluneiden kahden vuoden aikana...

Maailmasta tuskin teet enää kummempaa

Koska uutisista on niin helppoa koota lyhyitä ja ytimekkäitä blogimerkintöjä.
Varmaan useimmat tänne eksyvät ovat jo tämän nähneet ja postailin nämä jo Lafiinkin, mutta pistetään nyt tännekin talteen;


Ahhahhhaaa, olen naureskellut Lindholmin j-rock-faniudelle jo siitä asti, kun herra ensimmäisen kerran salasuhteensa jossain Rumbassa tunnusti. En silloista koulun omistamaa Rumbaa skannerin väliin saanut, mutta tämä Hesarin Nyt-liitteessä 4.3. ilmestynyt juttu taittui mankelin väliin ihan näpsäkästi... Rumbassahan Lindholm mm. haaveili girujen biisien kääntämisestä suomeksi ja totesi, että sellaisenaan j-rock todella voisi iskeä suomalaisiin massoihin. Jäämme odottamaan kauhunsekaisella uteliaisuudella. Ja nauramme - siis ne, jotka yleensä seuraavat Idolsia - Lindholmin kaksinaamaisuudelle tämän ripittäessä jotakuta miespuolista henkilöä seuraavan kerran naismaisuudesta.

En oikeastaan ole mitenkään järkyttynyt MUCCun tai girugameshin ihailusta, mutta pienen pieni pääni ei saa sovitettua Lindholmia, An Cafea, Versaillesia ja Miyavia mitenkään yhteen. Varsinkin Lindholmin ja Miyavin yhteensovittaminen tuntuu erityisen nihkeältä... No jaa, minulle oikeastaan aika samantekevää tykkääkö Lindholm j-rockista vai ei, mutta Ella-tytär voisi kyllä opettaa isälleen (tai Nyt-liitteen toimittajalle Mervi Vuorelalle), ettei Dir en grey ole enää puolenkymmeneen vuoteen tunnustanut visual kei:tä aatesuunnakseen...

_________

Sitten se shokeeraavampi uutinen eli Danger Gang:in basisiti Therakin on nyt virallisesti jättänyt bändin. Nelijäseninen Danger Gang on siis kutistunut kahteen, ilmeisesti ikuisesti yhtä pitävään vokalisti Wakaan ja kitaristi Hikoon. Bändin rumpalin Rein erostahan kuultiin jo joulukuussa. Rytmiryhmän otettua jalat alleen ja häivyttyä, Waka ja Hiko lupaavat kuitenkin jatkaa bändikonseptiaan ja etsiä uusia jäseniä. Englanniksi ja japaniksi.

Syytä Theran järkyttävän nopeaan lähtöön ei tunnu oikein kukaan tietävän (toisin kuin Rein, jonka lähdön syyksi fanit ovat tuntuneet yksissä tuumin hyväksyvän raskaana olemisen - eikö voitaisi edes leikkiä, että Rein lähtö todella - kuten rumpali itse asian ilmaisi - liittyi jotenkin työhön?), mutta kaiketi tämä kaikki jotenkin linkittyy Wakan ja Hikon sessiobändiprojekteihin, joita tässä jokin aika sitten laskin olevan meneillään noin neljä.
Wakaa ja Hikoa tuskin saa rautakangellakaan irti toisistaan tai musiikista ja eiköhän heistä nyt vielä kuulla, mutta Danger Gangin lopullisesta kohtalosta en ainakaan itse mene takuuseen... Saattaa hyvinkin olla, ettei bändi enää jatka.

Ja sekös tekee minut surulliseksi sillä Danger Gang oli kuitenkin ensimmäinen visual keitä tunnustava naisbändi, johon todella ihastuin. Valitettavasti Thera myös sattui alusta asti olemaan lempijäseneni, joten lähtö todella riipaisee. Huoh, kai muutoksiin on vaan sitten totuttuva...

Hei hei Thera ja Rei.
Toivottavasti löydätte uusia uria elämäänne. Tulee ikävä.

Extramarginaalinen reunahuomautus

Manga jonka haluaisin lukea:
tarina, jossa kerrottaisiin japanilaisesta lukiolaisesta/yliopisto-opiskelijasta, joka lähtee vaihtoon ulkomaille. Tai vaihtoehtoisesti oikeasti ulkomaalainen (ei mikään puoliksi japanilainen) vaihto-opiskelija saapuu hämmästyttämään mangan miljöötä muunakin kuin silloin tällöin ohiviuhahtelevana sivuhahmona.

Tarina, jossa vaihto-oppilaana oleminen ja kulttuuriin kuuluvat faktat ja tapojen ihmettely olisivat pääosassa eikä mikään sivumarginaaliin luonnosteluvaiheessa merkitty assistenttihuomautus "ai niin, tää muuten on asunut koko elämänsä ulkomailla, mutta ei nyt tehdä sen elämästä liian hankalaa!". Olen oikeasti yllättynyt, ettei tätä aihetta juuri ainakaan englanniksi käännetyn mangan puolella näe, vaikka se on esimerkiksi yksi blogimaailman suosituimmista aiheista (tiedä sitten japaninkielisestä blogiverkosta) ja vaikka Japanista nyt mitä ilmeisimmin maailmalle vaihtoon jopa lähtee porukkaa vuosittain (miksei lähtisi? ei se nyt mikään pohjoiskoreamainen Mars-planeetta ole).

Sitten olisi myös hyvin mukaisaa nähdä enemmän tummaihoisia mangahahmoja.
Kiitos =w=

P.S. Jos on sattunut törmäämään mangaan tai animeen, jossa jompikumpi yllä haikailluista asioista esiintyy, vinkkauksia voi jättää kommentteihin.

Tehkäämme mieluisia ketjulöytöjä

Nyt on maailmankirjat sen verran sekaisin, että vallan pakko tehdä nopsaan päivityksen tapaista.
Istahdin tässä koneelle puolisen tuntia sitten selvittääkseni mysteerin nimeltä Aldious. Bändin rumpali Aruto seurailee exist trace:n twitter-tiliä ja kiinnostuin bändistä ihan sattumalta.

Tähän asti olen naiivisti ajatellut, ettei Japanista nyt niin paljon naisista koostuvia visual kei/metalli/rock-bändejä tule ja kuunnellut vain Danger Gangia ja exist tracea. Lähdettyäni selvittämään tapaus Aldiousia Youtube-linkkiklikkailusta muodostui kuitenkin tällainen ketju:

website

website


website


website

Pitää varmaan muuttaa lähiaikoina mielipidettään siitä naisbändien vähyydestä...
Olen kyllä melkoisen iloinen näistä löydöistäni, tykästyin Mary's Bloodiin ja... Bi;shopiinkin (voidaankohan tästä päätellä, että suomalaisten klassikkojen kuuntelu on oikeasti vienyt minulta korvan kauniille ja puhtaalle lauluäänelle...).
Olen vähän yllättynyt miten...länsimaisilta nämä naisbändit kuulostavat :o