Varmaan useimmat tänne eksyvät ovat jo tämän nähneet ja postailin nämä jo Lafiinkin, mutta pistetään nyt tännekin talteen;

Ahhahhhaaa, olen naureskellut Lindholmin j-rock-faniudelle jo siitä asti, kun herra ensimmäisen kerran salasuhteensa jossain Rumbassa tunnusti. En silloista koulun omistamaa Rumbaa skannerin väliin saanut, mutta tämä Hesarin Nyt-liitteessä 4.3. ilmestynyt juttu taittui mankelin väliin ihan näpsäkästi... Rumbassahan Lindholm mm. haaveili girujen biisien kääntämisestä suomeksi ja totesi, että sellaisenaan j-rock todella voisi iskeä suomalaisiin massoihin. Jäämme odottamaan kauhunsekaisella uteliaisuudella. Ja nauramme - siis ne, jotka yleensä seuraavat Idolsia - Lindholmin kaksinaamaisuudelle tämän ripittäessä jotakuta miespuolista henkilöä seuraavan kerran naismaisuudesta.
En oikeastaan ole mitenkään järkyttynyt MUCCun tai girugameshin ihailusta, mutta pienen pieni pääni ei saa sovitettua Lindholmia, An Cafea, Versaillesia ja Miyavia mitenkään yhteen. Varsinkin Lindholmin ja Miyavin yhteensovittaminen tuntuu erityisen nihkeältä... No jaa, minulle oikeastaan aika samantekevää tykkääkö Lindholm j-rockista vai ei, mutta Ella-tytär voisi kyllä opettaa isälleen (tai Nyt-liitteen toimittajalle Mervi Vuorelalle), ettei Dir en grey ole enää puolenkymmeneen vuoteen tunnustanut visual kei:tä aatesuunnakseen...
_________

Syytä Theran järkyttävän nopeaan lähtöön ei tunnu oikein kukaan tietävän (toisin kuin Rein, jonka lähdön syyksi fanit ovat tuntuneet yksissä tuumin hyväksyvän raskaana olemisen - eikö voitaisi edes leikkiä, että Rein lähtö todella - kuten rumpali itse asian ilmaisi - liittyi jotenkin työhön?), mutta kaiketi tämä kaikki jotenkin linkittyy Wakan ja Hikon sessiobändiprojekteihin, joita tässä jokin aika sitten laskin olevan meneillään noin neljä.
Wakaa ja Hikoa tuskin saa rautakangellakaan irti toisistaan tai musiikista ja eiköhän heistä nyt vielä kuulla, mutta Danger Gangin lopullisesta kohtalosta en ainakaan itse mene takuuseen... Saattaa hyvinkin olla, ettei bändi enää jatka.
Ja sekös tekee minut surulliseksi sillä Danger Gang oli kuitenkin ensimmäinen visual keitä tunnustava naisbändi, johon todella ihastuin. Valitettavasti Thera myös sattui alusta asti olemaan lempijäseneni, joten lähtö todella riipaisee. Huoh, kai muutoksiin on vaan sitten totuttuva...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti