Kaksi viime viikkoa olen ollut enemmän tai vähemmän tien päällä pääsykoerumbaamassa pitkin maata ja sanomattakin selvää lienee se, että alunperin kolmipäiväinen Desucon kaiken tämän reissaamisen päälle tuntui enemmän kuin itsemurhalta. Mutta minkäs teet kun kauan kaivattuja ihmisiä on päästävä moikkaamaan - coniin mars!
Viikonloppu oli kokonaisuudessaan ihan superviihdyttävä, vaikka mielialat ja pirteystaso kulkivat vähän laidasta laitaan. Perjantaina coniin tullessa minusta tuntui, että olin vain puhunut koko viikon ja etten kykenisi jatkamaan samaa tahtia koko viikonloppua tai minulla ei olisi sunnuntaina enää ääntä. Päätin mennä lepuuttamaan äänihuuliani Vihaluennolle, mutta yllättäen en sitä jaksanutkaan puolta tuntia enempää kuunnella. Olisin varmasti yleissivistynyt huimasti, jos olisin jäänyt kuuntelemaan ja nyt kyllä kaduttaa, että annoin hikisen ja vähän nahistuneen nörttitunnelman voittaa minut. Perhana.
Kappa ui
Lauantaina kävin vilkaisemassa luennon Otokoyakuista, mikä osoittautui oikein hyväksi valinnaksi: luento pysyi tosi kivasti kasassa ja oli informatiivinen, opin uuttakin ja sain naurahdella jonkin kerran. Ääninäyttleijöiden ja animesarjojen nimiä tuli kyllä pikkaisen liian kovaotteisella konekivääritahdilla, joten enää tässä vaiheessa en enää muista kunnolla yhtäkään nimeä...
Cosplay-kilpailussa hämmästyin erityisesti Eurocosplayn puolella sitä, miten moni cosseista tuntui olevan jostakin pelistä animangan sijaan. Hämmentävää! Tunnistustasoni tippui lähelle 30 prosenttia, koska olen tylsä ja pleikaton. Mutta puvut oli kyllä upeita.
Illalla kävin vielä vilkaisemassa Japanilainen versus amerikkalainen lastensarja-ohjelman, joka oli täyttänyt Puusepän verstaan niin äärimmilleen, etten meinannut itse enää sekaan mahtuakaan. Veikkailtiin vierustoverin kanssa, että yleisöryntäys johtui osittain muusta conin ohjelmatarjonnasta: tarjolla oli nimittäin tosi paljon pelkästään yhteen sarjaan perustuvia luentoja ja paneeleja, joita ei ollut mitään mieltä mennä kuuntelemaan, jos ei ollut katsonut tai lukenut sarjaa ollenkaan tai oli vielä vaiheessa sen kanssa. Mitä sitä suotta spoilaantumaan. Aiheeltaan yleisemmin rajatut ohjelmat olisivat varmaan vetäneet väkeä enemmän.
Okei, olisi taatusti fiksumpaa lähettää palautetta suoraan ohjelmanpitäjälle, mutta todettakoon nyt tässä, että petyin tähän luentoon aika tavalla. Homma ei tuntunut pysyvän oikein kasassa ja vaikka parit hyvät naurut sainkin, tuntui ohjelma aika köykäiseltä eikä kauhean harkitulta. Kovasti kyseenalaistan myös sen, että amerikkalaiset lastensarjat tiivistettiin kolmeen osioon: vähän mauttomiin slapstick-sarjoihin, Paavo Pesusieneen ja My Little Ponyihin. Hmm, niin no tuota... Ai, ja mainittiinhan se Avatarkin. Okei, rajallinen aika on rajallinen aika eikä kaikkea voi mainita, mutta silti... Onneksi huumorissa ei kuitenkaan säästelty ja porukalta tuli tosi hyviä heittoja.
Sunnuntaina vietin conalueella koko päivän. Hämmentävää! Iltapäivällä kyllä alkoi vähän kasautua koko viikon väsymys niskaan ja koska olin tyhmä, en syönyt kunnolla koko päivänä. Yhdessäkään ohjelmassa en käynyt vaan koko päivä kului ihmisten kanssa hengailuun. Olisin tosin ollut valmis ryntäämään yhden maissa Kuuseen, jos siellä käsiteltävä luento olisi käsitellyt cosplaykisaamisen sijaan cosplaykiusaamista (kuten pitkään luulin ennen kuin pari viikkoa ennen conia luin ohjelman nimen kunnolla). Sen sijaan seurasin matkaseuruettani aka kolmea "perfektionisticossaajaa" Sibeliustalon läheiseen metsään kuvaussessioon ja tajusin jotain minkä tajuamista olen onnistunut tähän asti välttämään: itikat ovat vallanneet jälleen ilmakehän. Tiedossa siis kesäntäydeltä tuskaa.
Selvisin sunnuntaina hengissä junalla kotiin, vaikka kiire meinasi tullakin. Tosi hyvä fiilis jäi conista ja yllätyin, kun pitkästä aikaa päädyin juttusille täysin ventovieraidenkin kanssa. Nyt jään vain odottelemaan seuraavaa conia
