Seuraavasta vasemmalle

Waw, nyt on kuulkaa ollut aika kiva viikko~. Tehtiin äidin kanssa viikonloppuna nimittäin pikamatka Lappeenrantaan eikä arkikaan ole vielä päässyt maistumaan puulta. Ajattelin tehdä pikapostauksen tuosta matkasta ja jakaa jotain tunnelmia.

Täytyy myöntää, että oli varsin eksoottinen reissu. Pysähdyttiin monilla pikkupaikkakunnilla - kuten Joutsenossa, Simpeleellä ja Parikkalassa - joiden olemassaolon kyllä junakuulutusten ansiosta tietää, mutta joissa ei tule ikinä käytyä (ehkäpä siksi, että omalla autolla ei muutenkaan tule paljon itärajalla seikkailtua Kiteetä lukuunottamatta).

Venäjää kuuli ja näki koko matkan ihan kiitettävästi, samoin tavalla tai toisella Karjalaan viittaavia kaupallisten matkailuyritysten nimiä (Karjalan Lomahovi, Laatokan portti, Viipuri Golf), joiden etuliitteet vaihtelivat pohjoisesta etelään mennessä (Kiteen seudulla suositaan sanaa Karjala, puolivälissä, jossain Parikkalan tietämillä tykätään Laatokasta ja Lappeenranta on erikoistunut Viipuri-nimen käyttöön. Jossain vaiheessa taisi vilahtaa Kannaskin, mikä osoitti suorastaan päätähuimaavaa mielikuvitusta.).

Joutsenossa on paljon söpöjä, puiden reunustamia katuja.

Lappeenrannassa taas monta kivan näköistä taloa~

Imatralla vanha tuttu Valtionhotelli, joka oli sateisesta säästä huolimatta oikein söötti.

Simpeleeltä ei valitettavasti ole yhtään kuvaa. Käväistiin siellä Antiikki ja keräily-messuilla, jossa itärajan läheisyyden huomasi lähinnä siitä, että melkein joka kolmannella näytteilleasettajalla tuntui olevan pöydässään jotain Neuvostoliitossa vuonna 1980 pidettyihin kesäolympialaisiin liittyvää tavaraa.

Parikkalan puolella pysähdyttiin yhdessä Suomen omituisimmista ilmaisnähtävyyksistä eli Patsaspuistossa. Hämärään muistikuvaan turvaten voin todeta käyneeni siellä jo joskus lapsena, mutta mikseipä pitkästä aikaa uudestaan kävisi. Patsaspuistosta saa oikein mukavat keskitysleirifibat enkä vieläkään usko, että patsaiden tekijällä on ollut ihan kaikki inkkarit kanootissaan...

Sellainen pikareissu siis. Välillä tuli vettä niin että moottoritie lainehti, mutta pääsääntöisesti aurinko paistoi koko ajan. Yöpaikan löytäminen olikin aika jännää puuhaa, kun ensimmäisestä hotellista tarjottiin vain ei oo:ta ja varoiteltiin, että kaikki Lappeenranta-Imatra-akselin majoituspaikat ovat täynnä... Mutta onneksi järjestyi petipaikka kaikesta huolimatta.

Uusia aluevaltauksia

Julma totuus on, ettei työtätekevällä kansanosalla liiemmin riitä aikaa bloggailuun. Tai siis ainakaan kesätöitä tekevällä, kun päivät menee sisätiloissa töissä ja illalla on pakko päästä ulos tuulettumaan ja uimaan.

Sain siis heinäkuuksi töitä paikallisesta kirjastosta. On kuulkaa jännää hommaa... Työtehtäviin voi päivän mittaan kuulua mitä tahansa perus asiakaspalvelusta (lainaus, palautus, varaus, hyllytys, poisto-ostot jne.) vanhojen aikakausilehtien numerojärjestykseen pistämisestä aina lastenosaston uusien ikkunakoristeiden ideointiin ja toteutukseen.

Erityisen mielellään vakituinen henkilökunta tuntuu ulkoistaneen lastenkirjojen hyllytyksen minulle; niitä kun ei ole erityisen mukava hyllyttää, kun hyllyt näin kesäaikaan tuntuvat olevan ratkeamispisteessä (vanhemmat: olette vastuuttomia, jos ette lue lapsillenne!) ja matalan sijaintinsa takia kirjojen hyllytyksessä kipeytyvät parhaassa tapauksessa sekä selkä, polvet että vielä nilkatkin. Typerä veto sinällään laittaa minut lastenhyllyjä hyllyttämään, kun ottaa huomioon, että olen pidempi kuin yksikään vakituisen henkilökunnan naisjäsenistöstä...

Hyvin olen kuitenkin tämän kaksi viikkoisen viihtynyt ja melkoisen kivaakin ollut jopa! Erityistä plussaa tässä on ollut se, että olen löytänyt tusinoittain kirjoja, jotka tahdon lukea jahka aikaa taas on. Varsin inhaa tässä hommassa on kuitenkin se, että päivällä tulee usein sellainen suunnilleen tunnin tauko, jolloin asiakkaita ei käy käytännössä ollenkaan. Siinä ehtii hyvinkin lukea pari sivua jotain kirjaa, jos hyllytettävää tai muuta kehittävää tekemistä ei ole. Mutta sitten kun asiakas ilmaantuu näköpiiriin, on varsin epämukavaa ja kivuliastakin palata reaalimaailmaan kirjan mielenkiintoisesta miljööstä. Ja itkettävää se on sekin, kun asiakas lainaa juuri sen kirjan/lehden/elokuvan, jota on koko päivän katsellut sillä silmällä, että sen napata työpäivän päätteeksi mukaan...

Mutta sellaisia kuulumisia tänne. Animeconiin en lähtenyt, Nekoconinkin aikaan olin maaseudulla juhlimassa kaverin synttäreitä. Coneista kertovat postaukset taitaakin jäädä tältä kesältä tuohon alkukuun Kawacon- merkintään (joka muuten on poikinut ainakin 23 uutta kävijää. Hmm...). Pitää kehittää jotain postausaiheita lähitulevaisuudessa.

Tapaaminen joella - Kawacon 2011

Raahasin luuni lauantaina viittä vaille kolmenkymmenen asteen helteessä Joensuussa pidettyn Kawaconin menoa ihmettelemään. Tänään en sitten enää jaksanut mökiltä lähteä keskustaan ajamaan vaan nautin sietämättömän kylmästä säästä lehtiä lukien.

Täytyy tunnustaa, etten kauheita Kawaconilta odottanut; ohjelmatarjonta näytti niukalta eikä myyntipöytäpuolellakaan vaikuttanut olevan täyttä, moni tuttukin oli perunut tulemisensa viime tingassa. Paljon ei porukkaa paikalla ollutkaan, vaikka tiloja olisi kyllä ollutkin isommallekin conittajaporukalle. Tuttuja kuitenkin piisasi, joten hengailuseurasta ei ollut puutetta :3 Lauantaista muodostuikin tosi kiva, aurinkoinen hengailupäivä, kun "pakko nähdä"-ohjelmaa ei ollut paljoakaan ja jono karaokeen oli melko lyhyt. Jonot joka paikkaan olivat ylipäätään lyhyitä. Luksusta~
Ilmastointiin Joensuun armas ammattikoulu voisi kuitenkin panostaa... Urumin paras myyntiartikkeli lauantaina oli kaikesta päätellen paperiviuhkat.

Huomatkaa viuhkojen määrä ja nuutuneet ilmeet. Oli kuuma

Kawaan kuului myös yllätys, joka olisi varmasti saanut paatuneimmankin conkävijän hämmästymään. Varmaan ensimmäistä kertaa suomalaisen cosplayn historiassa cosplaykisan osallistujissa oli enemmän mies- kuin naispuolisia henkilöitä (jako taisi olla jotain 10-6 tms. Tarkastakaa, jos jostain virallisempaa tietoa löydätte). Olin tästä itse vähän hämilläni. Toisaalta paikalla pyöri muutenkin yllättävän paljon kaksilahkeisia... (= Suomen animanga-yhteisö alkaa miehistyä? Miespuoliset harrastajat uskaltautuvat vihdoin tulemaan maanpinnalle? Tyttöharrastajat siirtyvät vähitellen "coolimpien" juttujen pariin? Vai huomioinko minä itse vain yksinkertaisesti miehenpuolikkaat paremmin kuin ennen?). 

Paneelin "Miksi conini meni pieleen?" kävin myös katsastamassa ja saihan siellä nauraakin. Olen tosin edelleen sitä mieltä, että jonkun pitäisi pitää paneeli aiheesta hulluimmat con-kokemukset, jossa yleisö saisi kertoa ratkiriemukkaita tarinoita coneistaan. Tämänkertainen paneeli liippasi läheltä aihetta, mutta meni ehkä vähän masentavuuden puolelle yleisön "Kengät hiersi, kaverit jätti, oli tyhmää ohjelmaa, jonotus kusi"-tyyppisillä kertomuksillaan. Mutta eihän hassut tapahtumat conia pilaa vaan juuri ne ikävät.

Mutta niin. Minulle jäi itselleni oikein hyvä mieli lauantaista :3 En ole yhtään pahoillani, jos tämä jäi viimeiseksi conkokemuksekseni tänä kesänä (kuten vahvasti epäilen). Parasta Kawassa oli kuitenkin se, että pelostani huolimatta en onnistunut saamaan parkkisakkoja koko päivänä~