Lapsi tuli kotiin

En olisi ikinä uskonut omistavani tätä, mutta niin vain kaveri toi viimeviikkoiselta Tallinnan-reissultaan minulle virolaisen Kosmikud-bändin Puhas muld-kokoelmalevyn. Piti päästä tämä onnenhetki jakamaan blogissa asti, koska ah.

Levyn muovikääreeseen isketyn tarran mukaan Kosmikud on depressiivirockia eli mistään kauhean letkeästä, tanssittavasta kesämusiikista ei ole kyse. Yhteistyö Kauko Röyhkän kanssa kertoo ehkä jotain...

Puolisen vuotta olen kuitenkin bändiä kuitenkin iloisesti kuunnellut ja yhtä iloisena voin suositella melkein kelle tahansa eteenkinpäin. Viime aikoina olen ollut erityisen mieltynyt tähän biisiin:

Sivu sivun perään

Olen jakanut yksinkertaisia listoja lukemistani kirjoista ennenkin ja koska viime aikoina on pitkästä aikaa tullut enemmänkin lueksittua, ajattelin tehdä tuollaisen pikalistan uudestaan.

Edgar Allan Poe: Pelon ja kuoleman tarinoita
Kokoelma Poen ehkä kuuluisimpia novelleja. Sisältää mm. tarinat Soikeakehyksinen muotokuva ja Berenice. Koonnut Harri Haarikko. 
Tämä oli oikein nopealukuinen tapaus lähinnä siksi, että monet novelleista olivat minulle jo aikaisemmin tuttuja tapauksia. Poe on kuitenkin kivaa, romanttista kauhua, joten mikseipä sitä lukisi~

Alexander McCall Smith: Elämän kirkas keskipäivä
Botswanalaisen etsivän mma Ramotswen tarina jatkuu taas yhdellä uudella mielenkiintoisella toimeksiannolla. Häitäkin pitäisi suunnitella...
Tykkäsin Mma Ramotswe-sarjasta aikanaan kovastikin, mutta tämä oli suoraan sanoen aika tylsä. Lisäksi tällä kertaa ratkaistavana ollut tapaus jätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia...

Lisa Jewell: Se ainoa oikea
Joy ja Vince kohtaavat 1980-luvulla pienellä englantilaisella leirintäalueella. Kesäihastuksesta ei kuitenkaan suhdetta kehity, kun kohtalo pistää sormensa peliin... Ikuisesti kestävää rakkautta ensisilmäyksellä?
Kun nimi on tuollainen, lopputuloksesta tuskin voi erehtyä. Mutta jestas miten toimivan juonen Jewell on tähän koonnut. Ei hiukkaakaan ennalta-arvattava ja henkilöhahmotkin sopivan monisävyisiä!

George Orwell: Eläinten vallankumous
Klassikkojen klassikko, Orwellin satu siitä, kuinka eläimet nousevat vallankumoukseen ihmisiä vastaan ja tekevät maatilasta eläinten paratiisin. Vähitellen elämä maatilalla alkaa kuitenkin hullusti muistuttaa elämää ihmisten hallintoaikana...
Sarjassamme "jokaisen pitäisi joskus lukea"-kirja. Ohut, nopealukuinen, helposti ymmärrettävä, surulliseksikin ehkä tekevä ja vuodesta toiseen yhtä iskevä.

Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet
Kertomus venäläisnaisesta, joka jostain syystä törmää aina enemmän tai vähemmän valehteleviin, kaikenikäisiin naisiin.
Jotain novellikokoelman ja yhtenäisen romaanin välimaastosta. Vasta viimeisessä luvussa aloin todella saada kiinni päähenkilön hahmosta.

Marina Lewycka: Muu maa mansikka?
Mansikkapellot, 19-vuotias, Englannista aina haaveillut ukrainalaistyttö ja joukko muita mansikanpoimijoita ympäri maailman erilaisten sattumusten keskellä.
Tarinan opetus numero 1: älä lähde mansikanpoimijaksi Englantiin. Ainakaan jos olet ukrainalainen, nätti, 19-vuotias tyttö. (Tai lähde, jos haaveilet löytäväsi elämäsi rakkauden ja olet valmis tekemään uhrauksia sen vuoksi.)
Tarinan opetus numero 2: älä syö englantilaista, tehotuotettua kananlihaa. Et tahdo tietää missä se on ollut.

And about my personal life; viikonloppu meni oikein rattoisasti kaverin koiraa ja kolmea rottaa vahtiessa. Yöunet jäi pätkittäisiksi, mutta tulipahan ainakin lenkkeiltyä paljon. Hoitopalkaksi sainkin sitten pusutaudin/rauhaskuumeen/mononukleoosin, ihan millä nimellä vaan tahdotte sitä kutsua. Mutta onneksi tämä tautipöpö on varsin söötti tapaus~

Neiti on infolappusensa mukaan osa GiantMicrobes-tuoteperhettä, jos jotakuta kiinnostaa mistä ihmeestä tällaisia saa~

Viikko meni, viikko tuli

Kuluneen viikon aikana olen;
[x] matkustanut linja-autolla
[x] matkustanut junalla
[x] käynyt Kuopiossa, Jyväskylässä ja Tampereella
[x] lukenut pääsykokeisiin
[x] uinut ensimmäistä kertaa tänä kesänä

Toisin sanoen olin koko viikon maanantaista alkaen enemmän tai vähemmän tien päällä, ensin Kuopiossa, siirtyen sitten Jyväskylään pariksi päiväksi ja lopulta Tampereelle, josta eilen pääsin matkustamaan kotiin. Syy tähän ympäri Suomen matkustamiseen oli mitkäpä muutkaan kuin pääsykokeet. Kiitollinen olisin, jos tietäisin tällä reissaamisella jatko-opiskelupaikan lohkeavan, mutta olen vakavasti alkanut pohtia myös mahdollisia välivuoden aktiviteetteja (ehdotuksia otetaan vastaan! Todennäköisesti päädyn avoimeen lukemaan jotain tai kenties johonkin opistoon... Työtkin voisi olla aika jees.). Välivuosi on totta kai pieni henkilökohtainen maailmanloppu minulle, joka olen aina kuvitellut jatkavani lukion jälkeen suoraan yliopistoon, mutta on sitä pahemmastakin selvitty!

Tapasin reissussa ollessa todella kivoja ihmisiä, vanhempiakin tuttuja, ja serkkuja totta kai. Ja koska aurinko paistoi koko viikon ja lämpöä riitti (niin paljon, että erityisesti Tampereen ahtaassa kivikeskustassa olo oli aika tukala), päätin jo maanantaina, että vedän reissun läpi lomamatka-asenteella (marinoituna lievällä pääsykokeista johtuneella stressillä ja pienellä jännityksellä). Ja olikin oikein kiva lomamatka~ Linja-autolla muutaman välin matkustaessa näki tosi eksoottisia paikkoja eli suomeksi sanottuna pikkukyliä, joihin ei henkilöautolla matkustaessa eksy ja joita ei junan ikkunasta näe (miksi muuten erityisesti Keski-Suomessa kristityt herätysliikkeet pitävät majaansa aina linja-autoasemien lähellä? Matalat vuokrat?).

Matkamuistoiksi reissultani sain uuden päiväkirjan ja sitkeän kurkkukivulla höystetyn nuhan, josta olen itseasiassa ihan kiitollinen! Kipeänä ollessa ei edes itsestä tunnu siltä, että pitäisi tehdä jotain "hyödyllistä", joten tämän päivän olen vain maannut auringossa ja rakastanut maailmaa.

Olen ihan onnellinen, jos ensi viikon sataakin vettä. Saan siinä tapauksessa maata sängyn pohjalla ja lukea. Lukea, lukea, lukea. Lukea fiktiota, lukea romaaneja; jotain, jota lukiessa ei tarvitse tehdä muistiinpanoja ja jonka sisällöstä kukaan ei kysele pikkumaisia yksityiskohtia. Ah <3