Tapaus nostalgia

Kun yöpaikan lahjoittanut kaveri kysyi minulta tiistai-iltana Dir en greyn keikan jälkeen, miten keikka meni ja oliko minulla hauskaa, punnitsin vakavasti hetken aikaa puhjetako kauheaan vinuvanuvalitukseen siitä, kuinka päätäni särki koko keikan ajan, vatsassa velloi määrittelemätön paha olo ja joku idiootti eturivissä kuvasi melkein koko keikan ajan iPhonellaan. Mutta koska paha olo väistyi aina, kun pääsin hyppimään ja riehumaan eikä kuvaava typerys nyt niin paljon häirinnyt, päätin valita siitä vinuvanuvalitus-nauhan vierestä vähän positiivisemman version.

Loppujen lopuksi ainoa asia, johon voin sanoa olleeni oikeasti tyytymätö on se, ettei Shinya näyttäytynyt lavan etuosassa juuri ollenkaan : << Perkele Shinya, sinua minä pääasiassa tulin paikalle katsomaan! (Tähän väliin kauniissa sulkulausekkeessa huomautettakoon, että minulle syyt lähteä dirujen keikoille ovat tärkeysjärjestyksessään suunnilleen: 1. Musiikki 2. Shinya 3. Kaikki muu)

Purin sitten "yhyy, en nää Shinyaa"-ahdistustani Toshiyaan, josta on vanhemmiten tullut vielä entistäkin pahempi diiva. Ja uudelleen stailattu partajeesus Kaorukin oli tosi energisen oloinen ja näytti oikein hyvältä <3 Ja vihdoin ja viimein vähän lihonut Die <3 Ja Kyosta nyt puhumattakaan.

Oikeastaan tiivistettynä tässä keikassa ei ollut omalta osaltani mitään uutta. Paitsi, että jonotin nyt vähemmän aikaa (alle tunnin) kuin vuoden 2007 keikoille (kaiketi jotain nelisen tuntia per keikka). Vanhojen päiväkirjamerkintöjen mukaan olen nimittäin ollut aina joko väsynyt tai huonovointinen dirujen keikoilla :'D Ja jokaisella kerralla olen fanitellut Toshiyaa, kun Shinya on piilotellut rumpujensa takana. Mitäs sitä nyt tavoistaan poikkeamaan!

Ai se musiikki? No se nyt on aina yhtä ihanaa, miksi siitä sen suuremmin puhumaan.

Sanomatta paras

Koska sisäinen fanityttöni.
Koska Nosturi huomenna.
Koska en oikein voi keskittyä mihinkään muuhun.
Koska tänne on ihan järkyttävän monta kertaa eksytty hakusanalla "Dir en grey".
Koska tahdotte nähdä näitä kuitenkin.

___________________________________________________
Sain lopultakin valmiiksi kaverille tarkoitetun "kiitos kun olet olemassa ja tuhannet kiitokset siitä, että saan majoittua luonasi vain pitkän kivenheiton päässä keikkapaikasta, vaikka tulenkin takaisin mitä epämääräisimmissä fanityttöhuuruissa ja joudut kuuntelemaan minua illalla, vaikkei aihe kiinnosta sinua pätkääkään"-lahjan ->

Ennen kuin kukaan ennättää kysyä, kerrottakoon, että kyllä se on (väristään huolimatta) porkkana ja kyllä se on amigurumi ja kyllä se on tehty Mia Bengtssonin "Amigurumi - virkkaa omat maskottisi"-kirjan (Atena, 2010) ohjeella.
Ja hah, sen tekeminen oli oikeastaan aika hauskaa. Olen niin vitsin taitava käsityöläinen että <3

Elämän pienet hämmästykset

Koin tänään niin monta hämmentävää, jiiruihin liittyvää, lievää shokeeraantumista aiheuttavaa yllätystä, että katson vain oikeudeksi ja kohtuudeksi koota niistä yhden kokonaisen merkinnän.

Hämmästyksen aihe numero 1:
Plastic Treen Ryutaro on jo 38-vuotias!

Apua, en olisi ikinä koskaan arvannut Ryutaron oikeaa ikää, jos joku olisi kysynyt. Arvon herra laulaja nimittäin näyttää siltä, että voisi iältään olla mitä tahansa 20 ja 35 ikävuoden väliltä, mutta että vaille nelikymppinen?! Ehei. Tämä tosin taas varmaan oli niitä asioita, jotka kaikki minua lukuunottamatta tietävät.

En yleensä muista jiirujen ikiä (paitsi dirujen ja mucculaisten), mutta tämä oli niin hämmentävä tieto, että muistan tämän varmaan loppuikäni. Toisin sanoen Ryutaron vanheneminen loppuu tähän ja jos joku erehtyy viiden vuoden päästä minulta tiedustelemaan miten vanha mies tämä Plastic Treen laulaja onkaan, vastaan että 38 (vähän samaan tapaan Miyavi on minulle varmaan aina ja ikuisesti 27-vuotias).



Hämmästyksen aihe numero 2:
X Japanin ihastuttavan kitaristin Patan ulkonäkö Club Zy.n elokuun 15. päivänä postaamissa kuvissa;

club zy.

Pata... Mitä tapahtui?
Enkö vain ole nähnyt sinusta viime aikoina kuvia, jotka todistaisivat tämän muutoksen tapahtuneen hitaasti, ei niin yhtäkkisesti kuin se minusta tuntuu tapahtuneen?

Hämmästyksen aihe numero 3:
D=OUTin kitaristi Ibuki ja Andon basisti Ken ovat veljeksiä!

Minä mitään Dautoa kuuntele (tämän lauseenpätkän kirjoitettuani tosin aloin miettiä miksen kuuntele ja lähdin etsimään näytteitä bändin musiikista), enkä oikeastaan Andoakaan sen vertaa (siihen sentään tiedän syyn), mutta olen jo pitkään pitänyt Keniä yhtenä maailman lutuisimmista basisteista. Ja tunnustan, en hämmentynyt tästä niin pahasti kuin noista kahdesta ylemmästä aiheesta. Tämä on vaan lähinnä sööttiä.

Varmistusta tämän tiedon paikkaansapitävyyteen etsiessäni törmäsin sitten lisäinformaatioon, että v-last bändin kitaristit Yoshi ja Hiro ovat kaksoset. Siitä en sitten edes jaksanut enää hämmästyä :D

Tällaista pientä häröilyä tänään.

257 sivua Aasiasta

Löysin meidän kesämökin kirjahyllystä niin veikeän kirjan, etten kertakaikkiaan voi vastustaa kiusausta tehdä postausta siitä. Saanen siis esitellä Juha Remeksen ihastuttavan teoksen Tunne Aasia (WSOY, 1997).

Luettuani tämän lähestulkoon kannesta kanteen (jättäen joitain osia lukematta, myönnän!), minun oli ihan pakko tulla koneelle tarkistamaan kuka ihme on Juha Remes. Kirjoittajan tervehdyksen mukaan ainakin mies, joka on asunut ja työskennellyt Aasiassa vuosina 1991-1993 ja... No, eipä sitten muuta. Ei mitään tietoa siitä missä päin Aasiaa herra Remes kenties on asustellut ja työskennellyt, ei tietoa koulutuksesta tai erityisosaamisesta. Ikävä kyllä netti ei tehnyt minua hullua hurskaammaksi, joten en vieläkään tiedä onko Remes isokin kiho suomalaisessa talouselämässä tai arvostettukin Aasian tuntija.

Alunperin ajattelin, ettei minulla ole Tunne Aasia-kirjasta mitään positiivista sanottavaa. En itse pidä hiukkaakaan siitä, miten Remes niputtaa kaikki Aasian maat samaan kasaan huomioimatta juurikaan esimerkiksi sitä kuilua, joka ammottaa vaikkapa Japanin ja Intian kulttuurien välillä. Enkä kyllä ole erityisen ihastunut Remeksen tapaan kuvata aasialaisia. Ihan kuin lukisi jotain 1800-luvun siirtomaaisäntäharrastelija-antropologin muistiinpanojen ja halpahintaisen horoskooppilehdykän yhteentörmäystä.

Lisäksi minusta tuntuu suorastaan edesvastuuttomalta se, että Remes kirjoittaa lahjojen antamista käsittelevässä kappaleessa "Hyviä valintoja voivat olla myös pienet elektroniikkalahjat, mm. hiustenkuivaimet ja kellot.", vaikka jo kiinan kielen alkeisoppikirjasta löytyy tieto siitä kuinka "lahjoittaa kello" (送钟 sòng zhong) ääntyy samoin kuin "saattaa kuolemaan" (送终). Graah. Ilmeisesti Kiina ei sitten ole niin aasialainen valtio, että tällainen pikkuseikka olisi syytä mainita edes suluissa sivun alalaidassa. Toisen aika jättimäisen virheen Remes tekee väittäessään malajia ja indonesiaa arabiansukuisiksi kieliksi... Arabia nyt kuitenkin sattuu ainakin toistaiseksi majailemaan luokassa afroaasialaiset kielet, kun taas indonesia ja malaji lasketaan austronesialaisiksi kieliksi. Ihan syystäkin.

Mutta kuten sanottu, en voi puhua tästä kirjasta pelkkää pahaa. Pikkuvirheitä sattuu ja niitä kuuluu kaiketi sietää. Lisäksi Remeksen kirja alkaa olla jo aika vanha ja maailma on muuttunut neljässätoista vuodessa (esimerkiksi Thaimaassa on tapahtunut jonkinasteista taloudellista edistymistä). Lisäksi tekstin painopiste on liike-elämässä, neuvotteluista selviämisessä ja liike-elämän yleisaasialaisten piirteiden kuvaamisessa. Erityisen mahtavia ovat jokaiselle Aasian maalle erikseen kirjoitetut historiatiivistykset ja markkinoiden yleiskuvaukset, joista saa melko hyvän käsityksen kunkin maan tilanteesta. Me likes ♥

Lisäksi Remestä on varmasti höykytetty viimeisten neljäntoista vuoden aikana ihan riittävästi kirjan pikkuvirheistä ja kielikuvista, joten ehkei minun enää tarvitse.

Eli toisin sanoen, jos teillä nyt sattuu olemaan puutetta Aasia-painotteisesta lukemisesta ja haluatte lukea kirjan, jossa otetaan huomioon valtava alue Saudi-Arabiasta (jep jep, Remes kyllä on ottanut takasivuille mukaan Saudi-Arabian ja Kuwaitin, mutta jättänyt esimerkiksi Mongolian kokonaan pois. Jännää. Ilmeisesti Mongolia sitten lasketaan johonkin Keski-Aasiaan, joka ei ole Aasiaa sanan varsinaisessa merkityksessä) Intian kautta Kambodzan poikki, koukaten Filippiineille ja sieltä Taiwanin, Japanin ja Koreoiden kautta Kiinaan.