Ahdistun vähän kääntäjä Heinon keksimän "Barbie-tyttö"-termin, - jolla viitataan gyaruihin ja joksi Luita usein haukutaan -, käytöstä varsinkin kirjan alkupuolella. Kaikkein suurimman silmienmuljautuksen tosin saa aikaan jossain kirjan puolivälissä tuleva termi "Barbie-poika", jolla korvataan termi gyaru-o. Ihan fiksu veto sinällään, gyarun selittäminen jossain suom.huom. alaviitteessä olisi varmasti ollut aika turhauttavaa. Mutta koska kirjan ymmärtäminen vaatii muutenkin jotain perustietoa Japanin kulttuurista (esim. Luin satunnaistyöt seuralaispalvelussa), olisi tuon gyarunkin voinut jättää lukijan selvitettäväksi...
Kirjasta on muuten tehty Japanissa elokuvakin. Luita esittävä Yoshitaka Yuriko tosin ei vastaa yhtään minun kirjan pohjalta saamaa kuvaani Luista vaan on asteen verran liian pehmeän ja perijapanilaisnaisen oloinen (mitä Lui ei tosiaankaan ole). Luin poikaystävä Ama (trailerin rei'itetty punapää) taas on puolet herttaisempi kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Leffan nettisivuilta voi katsoa trailerin, joka minulle ainakin tuo epäilyttävästi mieleen Ai Yazawan Nana-mangasarjan pohjalta tehdyt leffat.
Nyt tahtoisin kaivaa tuon leffan jostain enkkuteksteillä, vaikka voisin ihan hyvin tietysti katsoa vaikka japaniksikin, kun tiedän mistä on kyse... Saa vinkata, jos joku on joskus jossain tähän törmännyt (muuallakin kuin YesAsiassa, jossa se maksaa huikeat 44.99 dollaria).
...Ja joo, en muuten yleisesti paljon välitä lävistyksistä, tatuoinneista yms. Kivoja ja kauniitahan ne oikeilla ihmisillä on, mutten itse ole ikinä käynyt mitään "tahdon tahdon tahdon"-kautta niiden kanssa. Kauneusamputoinnit on aina olleet minulle vähän iuk.
Mutta tuo Aman kaksihaarainen käärmekieli.
Se kieli, joka on koko kirjan kantava teema.
Voi kiesus, että oikeasti rakastan sitä. Upea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti