Avausta

Japanilaiset, nuo elektronisen maailmankaikkeuden luomakunnan huiput ja kulmakivet, hämmentävät suomalaisia (ja varmasti monia muita länsimaalaisia) vaihto-opiskelijoita ja muita matkaajia vuodesta toiseen eräällä hämmästyttävällä, teknologisella puutoksella.

Stereotypisestä japanilaisesta keittiöstä ei löydy uunia.

Tämä saa suomalaisen vaikeuksiin etenkin silloin, kun japanilaisille (tai kenties muille vierasmaalaisille) olisi mukava esitellä suomalaisen keittiön eksotiikkaa. Yhtäkkiä suomalaisreissaaja nimittäin tajuaa, ettei ole mahdollista luoda sellaisia perinneherkkuja kuin karjalanpiirakat, pulla, korvapuustit, kukkoset, ruisleipä, kalakukko tai edes joulutortut - ilman uunia. Kauhistunut suomalainen oivaltaa yhtäkkiä, kuinka välttämätön uuni on autenttisten suomalaisten makuelämysten luojana.

Miten on siis mahdollista, että tuhottoman monissa anime-, manga- ja draamasarjoissa nähdään usein kotitaloustunnilla pikkuleipiä leipovia tyttöjä? Mihin ihmeeseen kukaan tarvitsee taitoa osata paistaa pikkuleipiä, jos kotona ei ole edes uunia jossa niitä paistaa?

Mutta japanilaisillapa on mikroaaltouuni.
Sen keksi vuonna 1945 amerikkalainen Percy Spencer ja ensimmäinen kotitalouksiin suunniteltu malli tuli ulos vuonna 1967. Pienen ja näppärän uuninkorvikkeen oli kaiketi tarkoitus mullistaa ruuanlaittotavat tyystin, mutta Suomessa sen vallankumous jäi aika laihaksi ja siitä tuli lähinnä hyvin tunnettu pika-apu pakasteiden sulattamiseen ja valmisruokien ja tähteiden lämmittämiseen...
Japanissa se kuitenkin näyttää lyöneen itsensä läpi, onhan se pieni ja yksinkertainen ja helpommin japanilaisiin metri kertaa metri keittiöihin kuin tilaa vievä, sähköä tuhottomasti syövä uuni (sähkö on Japanissa ilmeisen kallista...).

Yotsuba&!:ssa näytetään mallia kuinka kakku paistetaan oikeaoppisesti mikrossa.

Olin yllä näkyvän sarjakuvan luettuani hyvin hämmentynyt. Kakkua mikrossa? Kuulostaa aika absurdilta leivinuunien ja sähköhellojen keskellä varttuneelle...

Oli pakko saada tietää miten se muka käytännössä voisi toimia.
Kauaa ei tarvinnut kirjahyllyä penkoa, kun silmiin osui seuraava teos:


Opus on vuodelta 1987 ja käännökset joissain kohdin outoja. Eräässä ohjeessa kehotetaan muunmuassa "Lisäämään loput ainekset ja sekoittamaan hyvin erikoisesti.". Öh.
Se antoi kuitenkin vastauksen kysymykseen "Miten on mahdollista paistaa kakku mikroaaltouunissa?"

Yllä näkyvän unelmakakun ohjeessa kypsennysohje kuuluu:
"Kypsennä puolella teholla 5 minuuttia, käännä vuokaa 1/4 kierrosta 3 minuutin kuluttua. Sirottele pinnalle puolet muruseoksesta. Kypsennä edelleen täydellä teholle 1-4 minuuttia, kunnes kakun keskus tuntuu painettaessa kimmoisalle. Käännä vuokaa 1/4 kierrosta kahdesti kypsentämisen aikana."

Toinen, normaali suklaakuivakakku (johon ohje ilmoittaa tarvittavan 1 pkt suklaakakkuseosta...) paistetaan seuraavasti:
"Kypsennä kakkua puolella teholla 12 minuttia.
Käännä vuokaa 1/4 kierrosta 4 minuutin välein. Kypsennä edelleen täydellä teholla 4-7 minuuttia, kunnes kakku irtoaa vuoan reunoista."

Epäilen tosin, etten seuraavankaan kerran leipoessani lähde paistamaan kakkua mikrossa, kun uunikin on tarjolla... Mutta nytpä tiedän tämänkin, jos satun joskus kämppään, jossa uunia ei ole ja synttärikakku olisi välttämätöntä leipoa.
...Tiesittekö muuten, että mikrossa voi kypsentää jopa lohen?

Mikroilun terveellisyydestä voidaankin sitten mennä tappelemaan vaikka Suomi24:een. Tai vaikka Tiede-lehden foorumille, jos se tuntuu luotettavammalta. Kakuissa nyt ei onneksi ole paljon tuhottavia vitamiineja...

Epämääräistä

Jos joku ei ole vielä katsonut YLEn maanantaina näyttämää Tokio Babya (sitä, jota mainostettiin sekä JaMEssa että aika monessa sanoma- ja aikakauslehdessäkin) niin käykää vilkaisemassa YleAreenassa.
Minulla ei itselläni ole oikeastaan muuta sanottavaa kuin että oli kyllä monien mielleyhtymien summa novellielokuvaksi :o Päähenkilö Saarasta tuli hiukkasen mieleen Kamikaze Girls-leffan Momoko ja mielikuvitusystävä Aikosta naisduo Hungry&Angry. Nimi taas toi mieleen Chun Shun kirjan Beijing Beibi. Juonellisesti tosi herttainen pätkä. Varmaan monen japanistin vanhemmat tuosta itsensä tunnistaisivat jossain määrin.

Sponssasikohan Blippo tai Kukunor tätä yhtään vai oliko Saaran huoneen tavarat kerätty erinäisten animeharrastajien nurkista? Ja oliko BackStreetilla tai CyberShopilla näppinsä pelissä Saaran vaatteiden kanssa? Saaran tyyli oli nimittäin tosi hauskan näköistä cyber jernua. Puolessa välissä elokuva ihana kampaus <3


Mutta siis joo, käykää katsomassa tuo. Ensi maanantaihin asti ilmeisesti YleAreenassa näkyy ja telkkarista taitaa tulla uusintanakin joskus tällä viikolla...

Ja joo, sille joka ihmettelee; "cyber jernu" ei ole mikään millään foorumilla tai muotilehdessä virallistettu tyyli. Vedin vain hihastani, kun tuota neonvärit x tekoturkis x paljon helyjä x kerrospukeutuminen - tyyliä näkee nykyään aika paljon eikä se oikein vastaa omaa käsitystäni "normaalista" jernusta (raitasukat x mustavalkoinen x skottiruutu) tai visual keistä (edellinen x jotain "ylevämpää") eikä se oikein sovi decoran määritelmäänkään. Bändien puolella cyber jernua edustaisi varmaan parhaiten aicle. tai SuG...

Loppuun vielä jotain aiheeseen leikisti liittyvää C-poppia, josta en edes erityisemmin pidä, mutta joka jää soimaan päähän:



Nyt koeviikko kutsuu, ensi kerralla jos yrittäisin jotain informatiivisempaa/fiksumpaa merkintää kasata :'D

A book tip

Ei aavistustakaan miten moni alkaa jo kyllästyä näihin kirjapostauksiini, mutta tahdon esitellä erään rakkaan, joka palasi tässä muutama päivä sitten kotiin kaverilta. Sain tämän joululahjaksi (sitä ennen luin tosin jo kirjastosta lainattuna) enkä nyt kolmannenkaan lukukerran jälkeen ole kyllästynyt tähän.

Hitomi Kaneharan Käärmeitä ja lävistyksiä (蛇にピアス) ilmestyi suomeksi Kustannusosakeyhtiö Sammakolta tuossa viime vuoden loppupuolella... Kääntäjänä Sami Heino. Kannesta taas vastasi varmaan monille tuttu Domus Perkele-sarjakuvablogin pitäjä Tea Tauriainen. Sammakon nettisivuilta löytyy mielestäni sen verran hyvät infot sekä kirjailijasta, että kirjan juonesta, etten taida jaksaa kertoa niitä uudestaan tässä. Sivuja teoksessa on huikeat 124, jotka itse ainakin kahlasin kaikilla kolmella lukukerralla suunnilleen parissa tunnissa.

Ahdistun vähän kääntäjä Heinon keksimän "Barbie-tyttö"-termin, - jolla viitataan gyaruihin ja joksi Luita usein haukutaan -, käytöstä varsinkin kirjan alkupuolella. Kaikkein suurimman silmienmuljautuksen tosin saa aikaan jossain kirjan puolivälissä tuleva termi "Barbie-poika", jolla korvataan termi gyaru-o. Ihan fiksu veto sinällään, gyarun selittäminen jossain suom.huom. alaviitteessä olisi varmasti ollut aika turhauttavaa. Mutta koska kirjan ymmärtäminen vaatii muutenkin jotain perustietoa Japanin kulttuurista (esim. Luin satunnaistyöt seuralaispalvelussa), olisi tuon gyarunkin voinut jättää lukijan selvitettäväksi...

Kirjasta on muuten tehty Japanissa elokuvakin. Luita esittävä Yoshitaka Yuriko tosin ei vastaa yhtään minun kirjan pohjalta saamaa kuvaani Luista vaan on asteen verran liian pehmeän ja perijapanilaisnaisen oloinen (mitä Lui ei tosiaankaan ole). Luin poikaystävä Ama (trailerin rei'itetty punapää) taas on puolet herttaisempi kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Leffan nettisivuilta voi katsoa trailerin, joka minulle ainakin tuo epäilyttävästi mieleen Ai Yazawan Nana-mangasarjan pohjalta tehdyt leffat.

Nyt tahtoisin kaivaa tuon leffan jostain enkkuteksteillä, vaikka voisin ihan hyvin tietysti katsoa vaikka japaniksikin, kun tiedän mistä on kyse... Saa vinkata, jos joku on joskus jossain tähän törmännyt (muuallakin kuin YesAsiassa, jossa se maksaa huikeat 44.99 dollaria).

...Ja joo, en muuten yleisesti paljon välitä lävistyksistä, tatuoinneista yms. Kivoja ja kauniitahan ne oikeilla ihmisillä on, mutten itse ole ikinä käynyt mitään "tahdon tahdon tahdon"-kautta niiden kanssa. Kauneusamputoinnit on aina olleet minulle vähän iuk.
Mutta tuo Aman kaksihaarainen käärmekieli.
Se kieli, joka on koko kirjan kantava teema.
Voi kiesus, että oikeasti rakastan sitä. Upea.

The Alphabet of My iPod

Tällaista postausta tänään. Ulkona on liian ihana ilma sisällä istumiseen (auton mittari näytti +28...) ja pidemmän blogi-tekstin kirjoittamiseen~


A alice nine. , Arashi , Asian Kung Fu Generation , Apulanta , An Cafe

B

C Chiba Saeko , CMX , Cyndi Wang

D D , Dir en grey , Danger Gang , D'espairsRay

E exist trace , egotrippi

F Fahrenheit (飛輪海)

G girugamesh , (the) GazettE , Gackt , Gwen Stefani

H Hanoi Rocks , Happoradio , HIM

I Ismo Alanko , Irina , Indica

J Joe Hisaishi

K (-MOON-) Kana , KARA , KAT-TUN , Kavki Boyz , Kaya , KISS , Kosaka Riyu , Közi

L Ludwig van Beethoven

M Maija Vilkkumaa , Miyavi , Moi dix Mois , Morning Musume , MUCC

N Negative , Neljä ruusua , NEWS , Nightwish

O Ozzy Osbourne

P Princess Princess

Q

R Rainie Yang

S Shinko Ogata , SID

T t.a.t.u , Tehosekoitin , Tiktak

U UNDER17 , Uniklubi

V

W W

X X Japan

Y Yamapi, YOSHIKI , Yuan Ruo Lan (元若藍) , YUKI

Z Zen Cafe

...Jotenkin sekalaista ehkä? Huomaako edes, että kuuntelen suurinta osaa artisteista vain netissä, kun olen liian laiska lataamaan mitään koneelle ja köyhä ostamaan levyjä...

P.S. Olen katkera ysikolmosille. Jos maailmanloppu tosiaan koittaa 2012, ei tuon ikäryhmän tarvitse koskaan ottaa stressiä tulevaisuudestaan, vaikka iloinen lukio/ammattikouluaika päättyykin. Ne jäävät juuri siihen rajalle.

Pikamatkustelua

Palailtiin eilen Helsingistä joskus puoli yhdentoista maissa yöllä. Jos en mitään muuta oivallusta tuolta reissulta saanut, tajusin ainakin, etteivät pelottavat, jumbokokoiset harmaalokit suinkaan kuulu vain Englannin merenrantakaupunkien eläimistöön vaan niitä löytyy myös kotoisan, aurinkoisen Helsingin tuomiokirkon rappusilta. Pelottavia elukoita... Tykkään enemmän kala- ja naurulokeista.

Mutta, mutta.

Mihin halvattuun ruotsinkieliset ilmaisjakelulehdet, on Helsingissä oikein piilotettu?!
Otettiin (tai alunperin minä otin, mutta sain Sonjankin innostumaan) Helsinkiin saavuttaessa missioksi napata mukaan niin monta ruotsinkielistä ilmaisjakelua kuin mahdollista, hyödylliseksi linkkamatkalukemistoksi.
Saalis jäi aika surkeaksi:

Ainoa täysin ruotsinkielinen näistä on tuo ruotsalaisversio RuokaPirkka-lehdestä, joka sisältää enimmäkseen ruokaohjeita. Helsingin yliopiston mainoslehdestä löytyi jopa yksi teksti ruotsiksi... Kiasmalla, jota pidettiin varmana nakkina kokoelman lisäämiseen, ei ollut tarjota tuota kuvassa näkyvää isompia, asiapainotteisia lehtisiään muilla kielillä kuin suomeksi ja englanniksi. Mitä, mitä, mitä kummaa? Luulin asuvani kaksikielisessä maassa, jonka toinen kieli on ruotsi, ei suinkaan englanti :<<

Voisin myös esitellä reissun ainoan ostokseni. Yritän kovasti olla tämän kuun loppuun saakka ostolakossa, ihan vain siksi, että saisin ostosteltua sitten Desuconista ja Ruotsista edes jotain... Ostoslistalla olisi ainakin ruususormus, joku kiva mekko, paitoja ja pari Nana-pokkaria.
Tätä ei kuitenkaan lasketa ostokseksi, kun maksoin sen jouluna saadulla lahjakortilla~

Carol ja Nobuo Akiyama: Japanese Grammar (Barron's)
Suomalaisesta hintaan 6,95€

Omani ostin Kampin alakerran Suomiksesta, ihan varma en ole miten pohjoisesta tätä saa, täällä päin ei ainakaan hyllystä löydy. Suomalaisen nettikaupasta sen kuitenkin saa ja varmaan tilaavat liikkeisiinkin ihan mielellään.
Mutta siis, minunhan piti kehua tuota.
Ostin tuon lähinnä Sonjalta saamani positiivisen palautteen ja hetkisen selailun jälkeen enkä kadu yhtään. Tuo on tiivis, informatiivinen, kokoava, selittävä ja selkeä kokonaisuus, josta oppiminen on oikeasti helppoa.

Ainoa miinus, mitä voisin keksiä näin äkkiseltään, on se, ettei tässä käytetä missään kohden hiraganoja, katakanoja tai kanjeja (mikä vähän hämmentää esimerkiksi luvussa, jossa selitetään miten muodostetaan sanoja tyyliin kirjakauppa tai leipomo lisäämällä "kirjaan" tavu ya - jollekin lukijalle saattaa jäädä aavistuksen hämäräksi puhutaanko nyt hiragana-, katakana- vai kanji-merkistä.) Mutta loppujen lopuksi tuntuu, että kielioppia opiskeleekin helpommin ja tehokkaammin omilla rakkailla latinalaisilla aakkosilla.
Joten kyllä, hommatkaa tuo, jos kaipaatte toimivaa, taskukokoista japanin kielioppikirjaa.


Loppuun voisin vielä iskeä kuvan kaikesta japaninkielen oppimateriaalista mitä minulla nurkissa pyörii:

Tästä tosin puuttuu Kanji de manga-sarjan toinen osa, joka on oletettavasti lainassa jossain päin kaveripiiriä... Mutta täytyy kyllä sanoa, että noista Kanji de manga-vihkosista on oikeasti hyötyä, jos on yhtään niin ristiriitainen ja epätasainen opiskelija kuin minä. Niistä saa jotain rytmiä ja pontta kanjien opiskeluun (nimim. ihminen, joka ei ole koskaan astunut jalallaankaan japanin kielen oppitunnille). Ja tuo Takao Karppisen Japanin kielen alkeet on tosiaan minun, vaikka siinä kirjaston merkki näkyykin. Jouduin ostamaan kirjastolle uuden opuksen joskus lähes viitisen vuotta sitten, kun tuo onnistui jotenkin mystisesti kastumaan minulla lainassa ollessaan... Hyvin sitä käyttää, kirjastotädit vain oli perfektionisteja.

Jos minulla olisi rahaa ja tuntisin asian oikeasti tarpeelliseksi, ostaisin Applen iPhonen ihan vain siksi, että saisin ladata siihen eri kielten sanakirjoja ja samaan syssyyn sen ah niin yleiskäytännöllisen ohjelman, joka tunnistaa näyttöön käsivaralla piirretyn kanjin. Vai liekkö se siinä jo alun alkujaankin..? Epäilen.
Oma rakas Nokia 6131:ni alkaa olla jo vähän romuna - kuuluvuus huonontuu tipahtamiskerta tipahtamiskerralta ja sisäkansien tarramaalit alkavat irtoilla oikein urakalla... Mutta tuntuu kauhealta tuhlaukselta ostaa mitään, kun tuo kuitenkin toimii :<>

Sex gender

Löydettiin ihmisten kanssa taas viime viikolla pitkästä aikaa BSRI-testin aka Bem Sex Role Inventory:n ihanuus ja nyt on testailtu ihmisiä puolin ja toisin. Innostuin sitten huvikseni testailemaan myös muillakin testeillä sukupuoltani... Haha, ihan hauskaa omalla tavallaan. Aiemminkin näillä on leikitty kyllä, silloinkin tuli aika samantasoisia vastauksia.

En tiedä jaksaako kukaan olla kiinnostunut muiden vastauksista (paitsi ehkä oman lähipiirinsä), mutta tungen näitä kuitenkin tänne. Samalla tulee myös laitettua linkit noihin testeihin, joteeeen... Käykää testaamassa~

The BSRI Test (English, suomi <- lyhyempi) Masculine 56.481/100 Feminine 62.037/100 Androgyn 56.25/100 Suomi-versiosta: Olet 35% feminiininen, 35% neutraali, 29% maskuliininen.

--- miten näistä näin eri vastaukset tuli? :o

Transtukipiste; Testaa sukupuolesi
Sinä olet sukupuolineutraali
Olet sukupuolineutraali eli sukupuolisesti sitoutumaton. Et pidä meteliä sukupuolesta, etkä tuo omaa sukupuoltasi mitenkään erityisesti esille. Persoonaasi ei hallitse eikä määritä vahvasti sen enempää mieheys kuin naiseuskaan Sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa olet melko pidättyväinen - jopa sukupuolipihtailija. Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon ja otat siihen mielellään etäisyyttä ja toimit yksilöllisesti, etkä sukupuolimäärittyneesti. Et aina ymmärrä, miksi monet muut ihmiset pitävät sukupuolesta niin kovasti meteliä ja antavat sukupuolensa ohjailla toimintaansa.

Olet sukupuolisuuden suhteen tasapainoinen. Sinussa on mieheyttä vielä vähemmän kuin naiseutta.

Naisellisuuspisteesi: -2
Miehekkyyspisteesi: -26

Ja sitten vielä se kaikista kevyin ja stereotypistävin:
Helsingin Sanomat: Oletko mies vai nainen?
Olet 64-pronsenttisesti nainen
ja 36-prosenttisesti mies

Kaikesta päätellen minusta ei siis koskaan olisi mieheksi... Mikä on toisaalta kyllä vähän sääli, oishan se kiva omata vähän enemmän miehisyyttä itsessään~. No, ehkä tyydyn tähän.

Sitten loppuun vielä yksi kysymys:

Milloin itä-aasialaisista puhelimista tuli taas noin halkoja?

Varmasti käytännöllisiä, kun ottaa huomioon vaikka japsien tavan käyttää kännykällä äärettömän paljon nettiä, lukea blogeja ja katsoa videoita mutta missä tuota kuljetetaan, jos ei jaksa kantaa käsilaukkua? :o NEWSin Sakura Girl-videossa jo kiinnitin tuohon asiaan huomiota...

Korvia myöten täynnä

Entäs kun ei vain millään kiinnostaisi?
Koulunkäynti nimittäin. Ehkä kuitenkin säästän tämän merkinnän ahdistuneelta "en saa mitään aikaan, kun en jaksa keskittyä"-tuskailulta ja puhun jostain muusta. Jostain hauskemmasta.

Siivosin tänään ja olen ah niin iloinen nyt~ Löysin paljon sellaista tavaraa, jota en edes tiennyt omistavani tai olin unohtanut (mm. vähän rypistyneen Dio - distrauht overlord:in julisteen [tarvitseeko joku? Ilmaiseksi saisi. En edes tiedä miksi tämän omistan, kun en koko bändiä kuuntelekaan. Kyseessä tämä kuva.], vanhan tarrakirjan, korkokengän, jonka selittämätöntä katoamista olen ehtinyt surra jo muutaman viikon, vanhoja joulu- ja syntymäpäiväkortteja ja Pete Pilotti pc-pelin)... Ja järjettömän määrän muistikirjoja, joihin kaikkiin oli kirjoitettu sivu tai kymmenen jotain, mutta loput oli jääneet käyttämättä. Ehkä niille keksisi jotain täytettä vielä.

Yllä viime aikojen lukemistoa kauniisti edustettuna.
Marjaneh Bakhtiarin Toista maata (Kan du säga schibbolet?) ja Jonas Hassen Khemirin Ajatussulttaani (Ett öga rött), joiden molempien kohdalla olen kovasti pohtinut mitä suomalaisten kääntäjien päässä liikkuu käännöskirjojen nimistä päätettäessä... Näillä on melko paljon yhteistä; molemmat ovat Ruotsin toisen sukupolven maahanmuuttajien kirjoittamia ja kertovat (lähinnä Lähi-idästä lähtöisin olevista) maahanmuuttajista.

Toista maata on jonkinlaista, aika löyhää jatkoa Bakhtiarin edelliselle Mistään kotosin-romaanille (josta en kyllä muistanut mitään kun tätä rupesin lukemaan...Enkä muista vieläkään, vaikka olen sen tietääkseni lukenut). Juoniselostusta Toista maata-kirjaan löytyy ainakin täältä (olen itse liian laiska kirjoittaakseni kattavaa).

Ajatussulttani oli siitä mielenkiintoista luettavaa, että sen kirjoitustyyli ja päähenkilö Halam toivat jostain kumman syystä mieleen Anthony Burgessin Kellopeliappelsiinin. Kellopeliappelsiinin päähahmossa Alexissa ja Halamissa on jotain kierolla tavalla samaa; molemmat pitävät itseään jonkinlaisina sivistyneinä, filosofisoivina vandaaleina. Halam tosin paljastuu loppujen lopuksi Alexia kymmeniä kertoja naiivimmaksi ja ehkä astetta tyhmemmäksi, vähän pehmeän junttimaisesti pikkupoikamaisemmaksi - viattomammaksi. Eihän Halam edes hakkaa tai raiskaa ketään. Kirjoitustyylien samankaltaisuuteen näiden kahden teoksen välillä taas kiinnittää huomiota lähinnä kohdissa, joissa jotain kuvataan termein "mitä punaisin" tai "mitä taivaallisin". Alexhan käyttää paljon venäjänkielisiä termejä, Halam taas maahanmuuttajaruotsia (jonka epäselvyydestä en ole ihan varma alkuperäisteoksessa - suomennetussa versiossa kieleen tottuu aika nopeasti, alun hirviöpitkät lauseet ja outo tapa käyttää rinnastuskonjunktioita ja sanaa "esimerkiksi" vähän hämäävät, mutta sitten niihin lakkaa kiinnittämästä huomiota).

Ajatussulttaani on siis (näin tiivistetysti) päiväkirjamaiseen muotoon kirjoitettu kirja Halam-pojasta, jonka isä on maahanmuuttaja, äiti kuollut ja joka kapinoi maahanmuuttajien ruotsalaistamista vastaan, on ylpeä arabialaisesta taustastaan eikä oikein viihdy koulussa.

Nyt kun vielä katson hissan tunnille tarkoitetun dokumenttielokuvan Naisen kivitys, en tahdo pariin kuukauteen enää kuulla kertaakaan sanoja islam, arabi, sopeuttaminen tai maahanmuutto.


Ja wawww, ekaa kertaa nettiharjoitusteoriakoe läpi~ Maanantaina ihka aito teoriakoe...

Disney? Disney.

En usko, että Disney-biisien kuunteleminen YouTubesta on mitenkään uutta tai erilaista... Harrastan itse sitä varsinkin sunnuntai-iltaisin, kun aivot tarvitsee pikaista nollaamista tai olen liian väsynyt tekemään mitään muuta :D Disneyn lauluissa vain... on sitä jotain.
Parhaitahan ne on kaikki alkuperäisellä kuuntelukielellä - suomeksi -, mutta kyllä muillakin kielillä aika helmiä löytyy.

Joten joo, sekalainen videopostaus tänään kehiin, kun vihdoin keksin miten uusi Youtube saadaan toimimaan yhteistyössä~


Sonja sanoi, että mikä tahansa laulu nyt kuulostaa hyvältä ruotsiksi...Kuuntelen tuskin ollenkaan musiikkia ruotsiksi, mutta tämä on jo ihan omaa luokkaansa loistavuudessaan~ Ja tietyssä ruotsalaisuudessaan... Tuon rekkakuskin ääni on muuten aika säälittävä...


Arabialainen Simba on ihan ehdottomasti yksi parhaista :'DD Olen ollut rakastunut tuohon ääneen ties miten monta vuotta... Muistaakseni vanha hepreadubbi oli jotain yhtä ratkiriemukkaan suloista, mutta sitä ei enää youtubesta löydy...


Aah, stereotypista kiinaa <3
Niille, jotka eivät biisiä tunnista tai muista koskaan kuulleensa, kyseessä on Leijonakuninkaan DVD-juhlajulkaisuun animoitu kohtaus, jonka olisi kai pitänyt tulla alkuperäiseenkin leffaan, mutta budjetti/muu vastaava ei riittänyt.

style="background-image: url("http://i3.ytimg.com/vi/V8AniI1YQbA/hqdefault.jpg");" width="425" height="344">
Tämä on ainoa japaniksi dubattu Disney-biisi josta voin sanoa pitäväni. Yleensä japsikappaleet kuulostavat vain jotenkin...kauhean vaivaannuttavilta.

No, tämän jälkeen ei varmaan jäänyt epäselväksi mistä Disney leffasta pidän ehkä eniten kaikista tai mitä kieliä tykkään kuunnella. Oliver ja kumppanit ei päässyt nyt edustamaan, kun ainoa kieli, jolla sen leffan laulut kuulostavat hyviltä on suomi~

"Kirai kirai kirai kirai kirai..."

Kustansin eilen aamulla junamatkan kotiin vapun vietosta kertyneiden pullojen ja tölkkien panteilla. Kyllä kaupan simasta ja söpöistä siidereistä pitävät kaverit on kivoja <3 VR oli tosin nostanut junalipun hintaa hurjat kymmenen senttiä...

Nyt vain pitäisi koettaa palata arkeen jollain ilveellä. Viikon saisin käydä normaalisti nyt koulua, sitten se taas sekoittuu Helsinkiin tehtävän opintoretken (inhoan tuota sanaa) ja helatorstain takia. Tänään tosin aloin vakavissani uudestaan miettiä jaksanko edes lähteä tuonne, vaikka alustavasti olenkin ilmoittautunut... Pitää keskustella aiheesta vielä muutaman ihmisen kanssa... Mutta mikäs siinä lähtiessä. Kaiketi.
Voisi yrittää tässä samantien muistaa Jameran nettitunnukset ja tilata matikankirjan... Yhteishuoltajuus ei tässä jaksossa ole toiminut läheskään yhtä hyvin kuin viime jaksossa ja olen jo ihan pihalla skipattuani existon keikan takia pari tuntia viime viikolla.

Tänään oli sitten vuorossa liukkaan radan ajot ajokoulun puolelta. Hui kun oli kaameaa, kun kytkin ei muistuttanut olemassaolostaan ja onnistuin melkein karkuuttamaan auton kokonaan hallinnastani. Mutta jotenkin kierosti oli kivaa myös. Vaihtelua elämään. Kirjallinen koittaisi ensi viikon puolella, harjoittelua kehiin siis.

Olen muuten sivumennen sanoen riippuvainen kännykästäni - huomasin tänään - ainakin siten, että juuri nimenomaan sen kalenteriin suunnilleen kaiken muistettavan. Rupesin tänään lisäämään uutta muistutusta, kun luuri ryhtyi herjaamaan, että kalenterin muisti on täynnä :o Kai sitä sitten vähemmästäkin...Onhan tuossa suunnilleen kolmen vuoden muistutukset.

Olisi hyvin mielenkiintoista tietää miksi poupee girl heittää minulle aina simpukkasuihkulähteestä sinisiä vaatteita ja asusteita takaisin... En tosielämässä käytä sinistä lainkaan :'D Tulipas todella tasapainoinen ja looginen merkintä tästäkin.

P.S. Youtuben uusi suomenkielinen, tosi cool ja kuluttajaystävällinen look saa minut suorastaan parkumaan. En osaa käyttää sitä suomeksi. Ohessa saatte kuunneltavaksi MUCCun Daikirain, koska minun oli ihan pakko saada kuunnella se kahteen otteeseen psykan tunnin jälkeen. Sopi muutenkin mainiosti sen hetken tunnelmiin.