sunnuntai 14. elokuuta 2011

257 sivua Aasiasta

Löysin meidän kesämökin kirjahyllystä niin veikeän kirjan, etten kertakaikkiaan voi vastustaa kiusausta tehdä postausta siitä. Saanen siis esitellä Juha Remeksen ihastuttavan teoksen Tunne Aasia (WSOY, 1997).


Luettuani tämän lähestulkoon kannesta kanteen (jättäen joitain osia lukematta, myönnän!), minun oli ihan pakko tulla koneelle tarkistamaan kuka ihme on Juha Remes. Kirjoittajan tervehdyksen mukaan ainakin mies, joka on asunut ja työskennellyt Aasiassa vuosina 1991-1993 ja... No, eipä sitten muuta. Ei mitään tietoa siitä missä päin Aasiaa herra Remes kenties on asustellut ja työskennellyt, ei tietoa koulutuksesta tai erityisosaamisesta. Ikävä kyllä netti ei tehnyt minua hullua hurskaammaksi, joten en vieläkään tiedä onko Remes isokin kiho suomalaisessa talouselämässä tai arvostettukin Aasian tuntija.

Alunperin ajattelin, ettei minulla ole Tunne Aasia-kirjasta mitään positiivista sanottavaa. En itse pidä hiukkaakaan siitä, miten Remes niputtaa kaikki Aasian maat samaan kasaan huomioimatta juurikaan esimerkiksi sitä kuilua, joka ammottaa vaikkapa Japanin ja Intian kulttuurien välillä. Enkä kyllä ole erityisen ihastunut Remeksen tapaan kuvata aasialaisia. Ihan kuin lukisi jotain 1800-luvun siirtomaaisäntäharrastelija-antropologin muistiinpanojen ja halpahintaisen horoskooppilehdykän yhteentörmäystä.

Lisäksi minusta tuntuu suorastaan edesvastuuttomalta se, että Remes kirjoittaa lahjojen antamista käsittelevässä kappaleessa "Hyviä valintoja voivat olla myös pienet elektroniikkalahjat, mm. hiustenkuivaimet ja kellot.", vaikka jo kiinan kielen alkeisoppikirjasta löytyy tieto siitä kuinka "lahjoittaa kello" (送钟 sòng zhong) ääntyy samoin kuin "saattaa kuolemaan" (送终). Graah. Ilmeisesti Kiina ei sitten ole niin aasialainen valtio, että tällainen pikkuseikka olisi syytä mainita edes suluissa sivun alalaidassa. Toisen aika jättimäisen virheen Remes tekee väittäessään malajia ja indonesiaa arabiansukuisiksi kieliksi... Arabia nyt kuitenkin sattuu ainakin toistaiseksi majailemaan luokassa afroaasialaiset kielet, kun taas indonesia ja malaji lasketaan austronesialaisiksi kieliksi. Ihan syystäkin.

Mutta kuten sanottu, en voi puhua tästä kirjasta pelkkää pahaa. Pikkuvirheitä sattuu ja niitä kuuluu kaiketi sietää. Lisäksi Remeksen kirja alkaa olla jo aika vanha ja maailma on muuttunut neljässätoista vuodessa (esimerkiksi Thaimaassa on tapahtunut jonkinasteista taloudellista edistymistä). Lisäksi tekstin painopiste on liike-elämässä, neuvotteluista selviämisessä ja liike-elämän yleisaasialaisten piirteiden kuvaamisessa. Erityisen mahtavia ovat jokaiselle Aasian maalle erikseen kirjoitetut historiatiivistykset ja markkinoiden yleiskuvaukset, joista saa melko hyvän käsityksen kunkin maan tilanteesta. Me likes ♥
Lisäksi Remestä on varmasti höykytetty viimeisten neljäntoista vuoden aikana ihan riittävästi kirjan pikkuvirheistä ja kielikuvista, joten ehkei minun enää tarvitse.

Eli toisin sanoen, jos teillä nyt sattuu olemaan puutetta Aasia-painotteisesta lukemisesta ja haluatte lukea kirjan, jossa otetaan huomioon valtava alue Saudi-Arabiasta (jep jep, Remes kyllä on ottanut takasivuille mukaan Saudi-Arabian ja Kuwaitin, mutta jättänyt esimerkiksi Mongolian kokonaan pois. Jännää. Ilmeisesti Mongolia sitten lasketaan johonkin Keski-Aasiaan, joka ei ole Aasiaa sanan varsinaisessa merkityksessä) Intian kautta Kambodzan poikki, koukaten Filippiineille ja sieltä Taiwanin, Japanin ja Koreoiden kautta Kiinaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti