Uusavuttomuus

Tänään oli uusavuton olo.
Korjaan.
Oli erittäin uusavuton olo.

Tajusin nimittäin, että osaan kyllä keittää pastat, riisit ja perunat, marinoida ja paistaa kaikenlaiset lihat ja tofun, leipoa täytekakun, kuoria porkkanat, perunat ja omenat, vaihtaa palaneen lampun jne. jne. - mutta ei minulla ollut aamupäivällä mitään hajua miten kananmuna keitetään oikeaoppisesti. Mutta onneksi on netti ja paljon etukäteisviisaita ihmisiä ohjeineen.

Sain sen kananmunan sitten lopulta keitettyä ja naposteltua pinaattikeiton kanssa. Olenpas ylpeä nyt itsestäni (haha).

Tämän päivän missiona oli lukea englantia ja hoitaa erinäisiä juttuja kuntoon ennen kuin normaali, jokapäiväinen koulu taas huomenna alkaa (oikeasti ei tee mieli yhtään edes ajatella mitään kouluun liittyvää, tahtoisin vaan lukea kaikki ne kirjat, jotka on kesken ja nukkua niin pitkään kuin huvittaa ja kävellä sitten päämäärättömästi ympäriinsä musiikkia kuunnellen). Kaiken kaikkiaan oon vaan ollut ulkona ihmettelemässä aurinkoa ja saanut yli puolet hommista hoidettua... Mutta ne sentään hyvin.

Selailin jossain vaiheessa päivää maaliskuun Shoxx:in ja mieleen hiipi kysymys, jonka saa näkyviin klikkaamalla seuraavan kuvan suuremmaksi:

"Tämä mies" on アンド (Ando eli And eli &) nimisen bändin basisti Ken (synttärit 8.8, veriryhmä B, tykkää mm. animesta ja on ilmeestä päätellen jotain sukua Uruhalle). Andon nettisivut taas löytyy täältä, jos jotakuta kiinnostaa.
Itse bongasin Andon V-rock '09 tapahtuman yhteydessä sattumalta (kuuntelin tosin tänään vasta ekan kerran tosissani ja enemmän kuin yhden biisin...) ja olen siitä asti hämmästellyt Kenin tapaa hymyillä. Tai ainakin yrittää hymyillä. Miksi ihmeessä pelkkä hymy saa minut kiinnittämään huomioni siihen? Varmaan siksi, kun jiirut ei hymyile melkein koskaan virallisissa lehti- tai profiilikuvissa. Ainahan ne näyttää vähän vinksahtaneilta BJD-nukeilta... No ei, hyvältä ne useimmiten näyttää, ne vain on vakavia. Mutta vakavuushan on kaunista.

Sitten huomasin, että jäin tuijottamaan myös tätä kuvaa (puolikkaasta) Phantagasmagoriasta:

Katseenvangitsijana pinkkipäinen Jun ja hymyn tapainen.

Kuuntelin sitten myös samaan hengenvetoon ihan uteliaisuuttani pikkubändejä, joita Shoxx uskoo lukijoidensa kuuntelevan. En löytänyt yhtään rakkautta ensikuuntelulla. Kaikki vain tuntui näyttävän ja kuulostavan samalta. Tai no ei, ViviD:illä taisi olla jotain kivaa ja tykkäsin myös kokoelmabändi Karasun Lastica:sta. Se tosin voi johtua siitäkin, että omaan tietyn heikkouden Tatsuroun ääneen...

Tällaista tänään.