"Saiai no kimi e..."

Melko invalidisoitunut olo tällä haavaa. Kaulan taivuttaminen eteenpäin saa niskan ulvomaan kivusta ja käsien nostaminen ylös on vähän työlästä. Tämän lisäksi VR on minulle rästissä puolitoista tuntia... Voisin varmaan hakea korvauksia turhasta istumisesta, mutta olen vain laiska enkä jaksa.

Mutta oli kaiken sen arvoista.

Voisin kirjoittaa tähän varmaan liki kahdeksankymmentä riviä aiheesta exist trace Tavastialla ja Naoton hillitön seksikkyys lavalla, mutta luulen, ettei kellään riittäisi mielenkiinto lukea siitä puoltakaan. Tyydyn siis vain sanomaan, että koko bändi oli kasvattanut itsevarmuuttaan potenssiin kymmenen, settilista ja show oli mietitty tarkasti mahtavaksi kokonaisuudeksi, mikitys ja muu pelasi ja voi-hyvä-luoja-kun-ne-oli-upeita.

Nähtiin keskiviikkona ehkä miko ja joku muu Forumin Seppälässä, mutta stalkkaus jäi vähän puolitiehen eikä koskaan saatu tietää oltiinko oikeassa. Aasialaisia oli yllättävän paljon tosin liikenteessä... Keikan jälkeen olin aika vakuuttunut, että Jyoun sivuammatti on aerobic-ohjaaja. En muista olleeni näin kipeä ja rättipoikkikatki yhdenkään aiemman keikan jälkeen. Tai sitten minulla vain on todella, todella huono kunto.


Hurjaakin hurjemmat ostokseni. Vietin Helsingissä kaksi päivää lähinnä kauppoja kierrellen ja tässä koko reissun saldo :'D Mutta sekä minun että kaikkien läheisten mielenterveyden vuoksi ihan hyvä juttu, etten ostanut enempää, jos on tarkoitus vielä tänään ja huomenna lähteä jonnekin juhlistamaan vappua.

Levyt - yllätys yllätys - keikalta, en oikein tykännyt t-paidoista eikä ollut varaa huppariin, joten... Mutta nyt voin huudattaa Umi no shizukua non-stoppina muuallakin kuin tietokoneella ollessa, ah.
Riisinaksut ja azukipapukarkit Tokyokanista. En oikein ole vielä keksinyt vedenpitävää selitystä miksi aina päädyn Tokyokaniin Helsingissä käydessäni, vaikka hintataso ottaa jokaisella kerralla kovasti päähän... Nuo riisinaksut osoittautuivat tosin viime kesänä todella todella hyviksi ja olen aina tahtonut maistaa jotain azukipavuista tehtyä. Ja joo, olishan se pitänyt arvata, että lähes kaikkien japsikarkkien tavoin nuo on aika karmeita...

Suomi-Ruotsi ottelu, jonka epävirallisena tuomari-yleisö-lehdistö-yhdistelmänä toimin torstaiaamuna meidän majapaikassa. Suomi voitti muistaakseni 3-1 tai jotain vastaavaa. Aplodit Suomelle~

Nyt pitäisi raahautua kuoriutumaan pyjamasta ja meikkaamaan, jos vaikka ehtisi kolmen linkalla neljäksi kaupunkiin. Jos.

Hej Sverige. Hur är du?

1) Tiistaina 14.9. näyttäisi olevan ruotsin kuullunymmärtäminen, perjantaina 24.9. ruotsin kirjallinen YO-koe... Enää nelisen kuukautta armonaikaa.
Nukuin yli puolet yläasteen ruotsintunneista ja lukiossa tsemppaaminen on jäänyt surullisen vähäiselle tasolle kovasta yrityksestä huolimatta.

2) Olen viime aikoina tuntenut syvää kyllästymistä normaaliin coneissa ravaamiseen. Kaksipäiväisien conien toinen päivä tuntuu aneemiselta matelulta eikä cosplay-kisa samoine vanhoine NarutoInuyashaShinigameineen jaksa säväyttää. Viime syksyn Tsukicon sai minut vakavasti miettimään alkaako conittamiseni olla conitettu... Tunnen itseni anime-tapahtumissa kauheaksi siipeilijäksi, kun en ole mikään hardcore animanga-otaku :<

1 + 2 = 3) Meuwcon 03 @ Fryshuset, Tukholma 13.-15.8.2010
Jos asuisin yhtään lähempänä Suomen suurempia risteilysatamakaupunkeja Helsinkiä ja Turkua, tämä idea olisi "toteutan ihan ehdottomasti"-listalla.
Täältä lähtiessä pikalaskelma matkabudjettia varten näyttäisi suunnilleen tältä:

Juna meno-paluu Helsinkiin ~60€
Laiva (kansipaikka, Viking Line) meno-paluu 100-120€

+
majoitus:
hostellissa 20-30€/yö tai con-majoituksessa hinta tuntematon
+
con-lippu n.41€
+
ruoka kolmelle päivälle 20-30€, mahdollinen matkustaminen Tukholman sisällä ja ostokset

= suunnilleen 300€

Säästäväinen, köyhä matkustaja repisi tästä vielä hintaa alemmas liftaamalla tai anomalla sukulaisia kuljettamaan lähemmäs rannikkoa, majoittumalla conissa, käyttämällä korkeintaan 5 euroa ruokaan päivittäin ja ostamalla mahdollisimman vähän tavaraa.
Olisiko tuosta reissusta nyt sitten mitään hyötyä? Uusia kokemuksia ainakin, jos ei mitään muuta.

Liitymme aiheeseen.

Alternativ:

Otan vain kiltisti jonkin ruotsin kielioppikirjan käteen ja käyn läpi nuo edellisten kurssien kirjat. Kesäkuussa Ruotsiin suuntautuvalla äiti-tytär-matkalla napsin jotain mielenkiintoista luettavaa ruotsalaisista kirjakaupoista. Lueskelen paljon kaikenlaisia yhteiskunnallisia aiheita ja Astrid Lindgrenin satuja ruotsiksi, kasvatan sanavarastoani. Ja katson totta kai ruotsiksi dubattua Sailor Moonia (ah, vielä kun löytäisi jotain Sandybell-vhs-nauhoja...).
Kaunis lista pyhistä lupauksista, joista ehkä puolet saadaan nähdä toteutettuinakin.

Con-ahdistusta helpottamaanhan on jo suunnitelma. Ilmoittauduin nimittäin vänkäriksi Desuconiin kuukausia sitten ja sainkin vänkäripaikan. Nyt vähän kaduttaa, kun Desuconissa on painostettu ohjelmaan ja sen sisältöön niin paljon, että olisin ihan hyvin voinut kuluttaa suurimman osan ajasta paneeleissa istuen :D Mutta jee jee, pääsenpä näkemään tuonkin puolen coneista.


Ah, enää huominen. Ylihuomenna aamusta kohti Helsinkiä. Naa naa, varmaan sieltä paluun jälkeen seuraavan kerran tänne postailen... Tai vapun jälkeen...

50 asiaa...

...jotka tahtoisin tehdä

1. Nähdä sinivalaan, dinosauruksen luurangon ja revontulet
2. Käydä baletissa
3. Soittaa eräälle ihmiselle ja saada se uskomaan, että se on kauhean tärkeä minulle
4. Omata paremman keskittymiskyvyn
5. Tietää mitä kuuluu sille yli 20-vuotiaalle tytölle, joka joskus piti blogia Winx-clubista... Se oli niin kauhean jännä yhdistelmä.
6. Muistaa pitkiäkin numerosarjoja vaikeuksitta
7. Mennä keikalle
8. Osata paremmin ruotsia
9. Käydä Japanissa, Etelä-Koreassa, Taiwanilla, Pärnussa (kesällä), Lontoossa, Budapestissa, Helsingissä ja Rovaniemellä
10. Lukea Ai Yazawan Nanan loppuun

Octavio Ocampo: Absents of the mermaid

11. Käydä taidenäyttelyssä, josta jäisi tunne, että on nähnyt jotain uskomatonta
12. Opiskella lisää kiinaa
13. Kirjoittaa kirjeen
14. Halata jotakuta itseäni pidempää
15. Piirtää tai maalata jotain värikästä
16. Kiivetä erään talon katolle (vaikka varmaan vain pelkäisin kuollakseni siellä)
17. Löytää uuden kevättakin (edelleen)
18. Mennä leikkipuistoon keinumaan
19. Osata edes auttavasti koreaa, arabiaa, tagalogia ja ranskaa
20. Keksiä mitä tahdon tehdä elämälläni

Ei ketään kiinnostaisi ostaa jotakin näistä?

21. Päästä eroon ylimääräisistä manga-pokkareista, kirjoista ja vaatteista, joita nurkissa pyörii
22. Juosta todella kovaa yhtä metsäpolkua alamäkeen
23. Saada kesätöitä vaikka pariksi viikoksi
24. Mennä uimaan ja sukeltaa todella todella syvälle ja katsella sitten vedenpintaa pohjasta käsin
25. Matkustaa junalla
26. Nauraa
27. Käydä syömässä lihapiirakan Kuopion torilla (koska ne ovat parhaita)
28. Saada inspiraation ommella pitkästä aikaa
29. Maistaa kimchiä ja löytää sen maailman parhaan riisinkeitto-ohjeen, jota meidän isäntäperheen äiti käytti Englannissa viime kesänä
30. Laihtua epätoivoiset viisi kiloa

Does anyone know the name of the artist who draw this?

31. Mennä Traconiin ihan vain sen takia, että saisin laittautua kunnolla
32. Kirjoittaa tekstejä, joita jälkeenpäin lukiessaan ei tarvitse hävetä silmiään päästä
33. Päästä jollain tavalla läpi autokoulusta
34. Lukea satuja
35. Oppia käyttämään PaintNET:tiä kunnolla tai vastavuoroisesti hommata PhotoShopin ja opetella käyttämään sitä
36. Lopettaa kaikenlaisen itsesäälissä pyöriskelyn
37. Keksiä lisää tapoja käyttää englantia
38. Opetella soittamaan jonkin kappaleen pianolla
39. Olla tuhlaamatta rahaa turhuuksiin
40. Ostaa korsetin

From Korean Vogue 3/2007

41. Harjaantua korkokengillä kävelyssä ja ostaa sitten Aleksi13:sta kengät, joihin rakastuin jo kauan sitten
42. Postata enemmän kuvia blogiin
43. Olla kasvamatta aikuiseksi ihan vielä tämän enempää
44. Käydä Disneylandissa, Versaillesissa, Talvipalatsissa (Venäjällä) ja Grand Canyonissa
45. Inhota pinkkiä
46. Lakata kynnet
47. Mennä soutamaan (...ehkä vähän lämpimämmällä ilmalla...)
48. Voittaa lotossa kymppitonnin
49. Malttaa mieleni, vaikka ihmiset olisivat kuinka typeriä tahansa
50. Päättää lähdenkö abiristeilylle

Maa-nan-tai

Ah, ylisosiaalinen viikonloppu.
Pitkästä aikaa ylisosiaalinen viikonloppu, josta oikeasti nautin, mutta josta minulla ei valitettavasti ole kuvia esiteltäväksi.
Valitsin baareilun Pieksämäen sijasta, mutta en kyllä tiedä säästinkö yhtään...

Olisin täyttänyt tämän postauksen kuvilla, jos olisin raahannut luuni Bakaconiin, mutta baariin ei kamera jostain kumman syystä lähtenyt mukaan, joten... Pitää keksiä jotain muuta.


Tällä hetkellä lievästi kauhistunut olo tuon islantilaisen tuhkapilven takia... Eiliseen asti pidin sitä oikeastaan vain jotenkin piristävänä ilmiönä ja naureskelin (kyllä oikeastaan vähän vieläkin) miten riippuvaisiksi ihmiset ovat lentokoneista tulleet ja miten kauhea hätä kaikkiin tuntuu iskevän, jos matkakohteesta ei pääse heti välittömästi takaisin kotimaahan silloin, kun lentolipussa sanotaan. Nauttisivat nyt vain lomastaan, varmasti harvan pomo on niin sadistinen, että erottaisi työntekijänsä tuon takia...

Mutta mutta, eilen sitten hymy vähän hyytyi, kun kaveri huomatti, että jos ilmatila ei aukea tämän viikon sunnuntaihin mennessä niin eipä kyllä tule exist tracekaan Eurooppaan.
Ymmärrettävistä syistä olen siis surrut kovasti, että menin sittenkin tilaamaan keikkalipun aiemmin, vaikka harkitsin kovasti ostavani vasta ovelta...


Onneksi ainakin The New York Times:in kartan mukaan Pietarin kenttä on jo auki... Ehkä tuo tilanne tästä vielä parantuu...

Kirjoista minä rakennan itselleni talon

Eilen alkoi jälleen todennäköisesti väliaikaiseksi jäävä matikankirjan yhteishuoltajuus kaverin kanssa. Olin jo viime jaksossa köyhä/laiska/aikaansaamaton ja lainailin kaverin kirjaa sen sijaan, että olisin ostanut oman. Saa nähdä, jos tässä jaksossa saisi jostain jo oman kirjan hommattua... En kuitenkaan kirjoita matikkaa, joten tuntuu vähän turhalta ostaa kirjoja sitä varten. Mutta onhan muiden siivellä eläminenkin aina vähän kenkkumaista.


Sain eilen illalla myös lopultakin päätökseen yllä näkyvän Rafik Schamin Damaskoksen rakastavaiset (Die dunkle Seite der Liebe, Bazar 2009). Kauhea tiiliskivi tuo olikin...

"Al-Asfuriyya, varpusten koti, oli mielisairaalan nimi. Hän muisti yhtäkkiä kieltenopettajansa, joka oli kerran kertonut, että 'hulluus', 'henget' ja 'paratiisi' olivat arabian kielessä hyvin läheistä sukua toisilleen. Niillä kaikilla oli yhteyttä 'piiloutumiseen'."

Päätarina kertoo kahden Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa kristityn nuoren, Ranan ja Faridin ongelmallisesta, kielletystä rakkaudesta. Ensi kertaa tavatessaan molemmat luulevat toisiaan muslimeksi ja yrittävät siihen vedoten kieltää tunteensa. Riemu yhteisen uskontotaustan löytymisestä jää lyhytaikaiseksi, kun pari ymmärtää sukujensa olevan riidoissa jo kolmatta sukupolvea.

Kuulostaako jotenkin tutulta? Sveitsiläinen Neue Zürcher Zeitung-lehti ainakin näyttäisi kirjan kannen mukaan tituleeranneen tätä arabialaiseksi versioksi Romeosta ja Juuliasta.

"Naisista sinulla ei ole aavistustakaan. Niillä on kahdeksan sielua, paholaisella seitsemän, sen takia se ei saa juksattua niitä. Nainen vetäytyy kahdeksanteen sieluunsa eikä paholainen löydä enää tietä häneen."

Kahdeksaansataanyhdeksäänkymmeneenkahteen sivuun nyt tajuaa tyhmempikin mahtuvan enemmän kuin yhden vaivaisen rakkaustarinan, joten voin ihan hyvin paljastaa, että samalla se valottaa syitä pariskunnan sukujen vihanpitoon, kertoo sukulaisista ja naapureista, joihin mahtuu monenmoista viheltäjää, raapaisee Syyrian vuosien 1940-1970 välistä politiikkaa ja kolmen uskonnon (islam, juutalaisuus ja kristinusko - joka on vielä jakautunut ortodoksiseen ja katolilaiseen) välisiä ristiriitoja maapläntillä, jossa uskontokunta osataan yhä nostaa ihmisyksilön tärkeimmäksi piirteeksi...

Schami on kirjoittanut mukaan myös tarinoita, joilla ei tunnu olevan mitään tekemistä pääjuonen kanssa ja joista ainakin osa on kirjailijan mukaan ollut itsenäisiä novelleja, joista osa on jopa julkaistu aiemmin muissa yhteyksissä. Damaskoksen rakastavaisissa niistä on tullut mukavia, yhden luvun pituisia välipaloja, joista tulee lähinnä hyvälle mielelle. Itse kikatin muutamille niistä ihan avoimesti, toiset vain hymyilyttivät. Nämä luvut myös tuovat mukavia hengähdystaukoja, kun muu tarina tuntuu tukahduttavan lukijansa jännittävyydellään.

"Jos israelilaiset sattuisivat olemaan meitä heikompia ja sitä ne varmasti ovat, sillä meitähän on satakaksikymmentä miljoonaa rohkeaa arabia takanaan sankarillinen historia. Paljonko israelilaisia on? Kolme, neljä miljoonaa, eli viisikymmentä arabia hyökkää aina yhden israelilaisen kimppuun. Luoja sentään, siinähän saa odottaa jonossa kuin voita ostaessa. Onko se arabien kunnian mukaista?"

Kertojana Schami on ihana. Ei ehkä niin kuvaileva ja estetiikalla leikkivä kuin voisi arabialaiskirjailijalta odottaa, mutta senkin mies kääntää voitokseen. En tahdo edes ajatella millaiseksi sivumäärä olisi kasvanut, jos Schami olisi vielä lähtenyt leikkimään kuvailulla (mihin saattaa tietysti vaikuttaa ihan pikkiriikkisen se, ettei saksaksi kirjoittavan miehen äidinkieli suinkaan ole saksa)... Ja vaikka käsitteleekin kurjia, vaikeita asioita kuten kiduttamista, raiskauksia, vankileirejä jatappamista - Schami ei jää mässäilemään niillä vaan nostaa parhaiten esiin nimenomaan Faridin ja Ranan rakkaustarinan.

Jonkin verran on kirja ollut esillä mediassakin, itse valitsin tosin luettavaksi lähinnä takakannen perusteella. Halu lukea jokin rakkaustarina vielä Anna Kareninankin jälkeen, saattoi tietysti vaikuttaa myös hivenen...


Haha, kun ryhdyin pitämään tätä blogia, ei kyllä ollut mitään aikomusta kirjoittaa mitään kirja-elokuva-painotteista blogia, mutta minkäs teet. Kun hyviä kirjoja sattuu kohdalle, on niistä ihan oikeutettua sanoa jotain~ Valottihan tuon lukeminen myös Syyrian ja muidenkin arabimaiden historiaa ja nyt kynnys ryhtyä tutkimaan niitä on hiukkasen matalampi. Jos joskus vaikka jaksaisi.

Nyt sitten syömään itsensä täyteen herkkuja nuorimmaisen serkun synttäreille~
Sitten voisikin miettiä lähteäkö Pieksämäelle vai baareilemaan huomenna...

Uusavuttomuus

Tänään oli uusavuton olo.
Korjaan.
Oli erittäin uusavuton olo.

Tajusin nimittäin, että osaan kyllä keittää pastat, riisit ja perunat, marinoida ja paistaa kaikenlaiset lihat ja tofun, leipoa täytekakun, kuoria porkkanat, perunat ja omenat, vaihtaa palaneen lampun jne. jne. - mutta ei minulla ollut aamupäivällä mitään hajua miten kananmuna keitetään oikeaoppisesti. Mutta onneksi on netti ja paljon etukäteisviisaita ihmisiä ohjeineen.

Sain sen kananmunan sitten lopulta keitettyä ja naposteltua pinaattikeiton kanssa. Olenpas ylpeä nyt itsestäni (haha).

Tämän päivän missiona oli lukea englantia ja hoitaa erinäisiä juttuja kuntoon ennen kuin normaali, jokapäiväinen koulu taas huomenna alkaa (oikeasti ei tee mieli yhtään edes ajatella mitään kouluun liittyvää, tahtoisin vaan lukea kaikki ne kirjat, jotka on kesken ja nukkua niin pitkään kuin huvittaa ja kävellä sitten päämäärättömästi ympäriinsä musiikkia kuunnellen). Kaiken kaikkiaan oon vaan ollut ulkona ihmettelemässä aurinkoa ja saanut yli puolet hommista hoidettua... Mutta ne sentään hyvin.

Selailin jossain vaiheessa päivää maaliskuun Shoxx:in ja mieleen hiipi kysymys, jonka saa näkyviin klikkaamalla seuraavan kuvan suuremmaksi:

"Tämä mies" on アンド (Ando eli And eli &) nimisen bändin basisti Ken (synttärit 8.8, veriryhmä B, tykkää mm. animesta ja on ilmeestä päätellen jotain sukua Uruhalle). Andon nettisivut taas löytyy täältä, jos jotakuta kiinnostaa.
Itse bongasin Andon V-rock '09 tapahtuman yhteydessä sattumalta (kuuntelin tosin tänään vasta ekan kerran tosissani ja enemmän kuin yhden biisin...) ja olen siitä asti hämmästellyt Kenin tapaa hymyillä. Tai ainakin yrittää hymyillä. Miksi ihmeessä pelkkä hymy saa minut kiinnittämään huomioni siihen? Varmaan siksi, kun jiirut ei hymyile melkein koskaan virallisissa lehti- tai profiilikuvissa. Ainahan ne näyttää vähän vinksahtaneilta BJD-nukeilta... No ei, hyvältä ne useimmiten näyttää, ne vain on vakavia. Mutta vakavuushan on kaunista.

Sitten huomasin, että jäin tuijottamaan myös tätä kuvaa (puolikkaasta) Phantagasmagoriasta:

Katseenvangitsijana pinkkipäinen Jun ja hymyn tapainen.

Kuuntelin sitten myös samaan hengenvetoon ihan uteliaisuuttani pikkubändejä, joita Shoxx uskoo lukijoidensa kuuntelevan. En löytänyt yhtään rakkautta ensikuuntelulla. Kaikki vain tuntui näyttävän ja kuulostavan samalta. Tai no ei, ViviD:illä taisi olla jotain kivaa ja tykkäsin myös kokoelmabändi Karasun Lastica:sta. Se tosin voi johtua siitäkin, että omaan tietyn heikkouden Tatsuroun ääneen...

Tällaista tänään.

exist†trace - existo

En tiedä onko kukaan ennättänyt ihmetellä sitä, että tuolla profiilissa lukee lempimusiikki-listassa exist†trace, mutta blogin puolella ei ole sanaakaan aika ihanasta, lähitulevaisuuteen ja existoon liittyvästä aihelmasta.

exist†trace 28.4. Tavastia, Helsinki

Uskallan nyt jopa tästä aavistuksen verran hehkuttaa, kun kaikki alkaa aikataulutusta ja yöpaikkaa myöten olla selvää ja sain jopa lipunkin tilattua eilen ja oon ollut nyt pari päivää ihan fiiliksissä...

Olin existon ensimmäisellä Suomen keikalla jo vuonna 2008 (apua, voiko siitä olla jo niin pitkä aika?). Olin yksin liikenteessä silloin (mikä oli aika kivaa, koska yksin ollessa ryhtyy helpommin juttelemaan ihmisille ja ihmiset sinulle...) ja oli hirmuisen hauskaa. Porukkaa oli aika vähän (en tosin enää edes muista milloin olisi tullut hypittyä keikalla, jossa olisi ollut enemmän kuin reilu muutama kourallinen ihmisiä...) ja seuraavana vuorossa ollut Black:List vähän varasti showta, mutta oli hirmu hauskaa~ Toivottavasti tänänkin vuonna. Ja toivottavasti ne soittavat enemmän biisejä kuin viimeksi, varsinkin kun niiden tuotanto on kasvanut huimasti viimeisen parin vuoden aikana...

Ja toivottavasti ne soittavat silti Judean <3

Niillä on Moskovassa keikka jo 25.4. mikä saa pelkäämään, että mahdollinen Suomessa järjestettävä nimmaritilaisuus pidetään jo keikkaa edeltävänä päivänä enkä minä pääse sinne taaskaan. Yhyy, nyt jos järjestäjät olisi fiksuja, ne järjestäisivät kaiken oheistilpehöörin keikkapäivänä, että ihmiset pysyisi poissa Tavastian edestä, kun jonotus sallitaan kuitenkin vasta tuntia aiemmin...

Jyoun synttärit on kuulema 10.4...
Suomen ajassa vielä pari tuntia aikaa toivottaa hyvää syntymäpäivää~!
~おめでとう~

Pitkästä aikaa~

Vihdoin alkaa hellittää vähän koeviikkoahdistus. Enää yksi äikän essee loppuun ja tästäkin on selvitty kunnialla... Päätä teki taas mieli lyödä seinään useammin kuin kerran...

Wikipedia

Eilen illalla tuli mietittyä suuria kysymyksiä. Sellaisia kuin: "...Onko Pieksämäellä edes Tiimaria?" ja "Olikohan Pieksämäki se paikka, jossa oli se tosi oudon niminen kirjakauppa..." ja "Jos se oli se paikka, jossa oli tosi iso S-market, niin miksi niiden on pitänyt rakentaa sekä iso S-market että iso ABC-asema...?"
Oudon kirjakaupan nimi oli muuten Perman kirja... Jäi jostain syystä lähtemättömästi mieleen. Saa sijoittaa tarkemmin kartalle, jos tietää, ettei se todellakaan sijaitse Pieksämäellä tai jotain :'D

Pieksämäki-tuntemukseni on aika köykäinen... Vähän outoa sinällään, että kyseisen kaupungin ohi joutuu ajamaan aina, kun täältä lähtee vaikka Jyväskylään. Vaan kun se tie menee nimenomaan ohi, ei edes halki...

Miksi nyt olen niin kauhean kiinnostunut Pieksämäestä johtuu ihan puhtaasti siitä, että siellä järjestettäisiin 17.-18.4.2010 Bakacon.
Koko kuluneena vuotena (enkä kyllä edellisenäkään sen puoleen) noteerannut tuota oikeastaan millään tapaa, kun ajattelin, ettei ole aikaa mennä, kun ei kerran ollut viimekään vuonna.
Nyt olen sitten ruvennut tulemaan toisiin aatoksiin lähinnä koska:

a) Pieksämäelle matkustaminen on halpaa (junalla n.11€ suuntaansa = luksusta, koska yleensä, kun Joensuusta lähtee yhtään mihinkään julkisilla, joutuu pulittamaan puoli omaisuutta...)
b) kaikki muutkin on menossa! (olen vain sosiaalisen paineen uhri ja seuraa kaipaava ihmisolento)

Siinäpä ne syyt sitten olikin.
Toisaalta tunnen itseni kauhean väsyneeksi ja kyyniseksi ja epäsosiaaliseksi lähtemään... Varsinkin viime vuoden Tsukiconin täydellinen perseelleenlento jätti vähän epäilevän asenteen coneihin. Muutenkin viime aikoina on tuntunut, etten ole ihan kotonani niissä nyt, kun pahin animanga-kausi alkaa olla historiaa, ikärasismi alkaa nostaa rumaa päätään eikä paikalla tunnu ikinä olevan tarpeeksi tuttuja.

Tätäkin ois nyt vielä viikko aikaa miettiä ja hommailla jostain jonkinlaista yöpaikkaa tai autokyytiä, jolla pääsisi takaisin jo lauantai-iltana ~

Earrings - why don't I have them?

Tänä iltana oon vaan oikeastaan kiitollinen siitä, etten omaa korvisreikiä. Tuhlaisin korviksiin varmaan omaisuuden, jos sellaiset olisi... Maailmassa tosin on niin järjettömän paljon ihania korviksia, että joskus, kun ylimääräistä rahaa on ja satun korukauppaan, harmittaa ihan silmittömästi, etten ole ikinä otattanut reikiä. Mutta sitten taas mietin ja kas, ei ne nyt niin...

Voisin keksiä vaikka tuhat ja yksi hyvää asiaa korviksista tyyliin: "helppoa ja kivaa näperrellä itsekin" ja "oon kauhean huono käyttämään mitään käsikoruja - lähinnä siksi, että olen erittäin vainoharhainen ja pesen käsiäni todella usein - ja samaa kaulakorumallia oon käyttänyt viimeiset viisi vuotta. Korvakorut ois sellaiset kohtuu helpot."-selittelyn.

Sitten mietin uudestaan, säälin kukkaroani, totean, että mahdollisesti ostamistani korviksista yli puolet varmasti laukaisisivat lopulta pahan allergiareaktion - ja tunnen epämääräistä halua loistaa kuin Naantalin aurinko, kun joku onneton tuttu sadattelee kadonnutta korvakoruaan tai tulehtunutta reikää.


Suklaakeksi- ja mansikkabanaanikakku nappikorvikset 10USD ~ 7,50€ House of Mishibu. Minulla on viha-rakkaussuhde kaikkiin ruoan näköisiin koruihin. Ne ovat niin äklömakean söpöjä, että ihan pahaa tekee ja pelottavan suosittuja, mutta... Johonkin ne minussa vetoavat.


Maatuska-nukke ja ankkakorvikset Koruharakasta, molemmat 6,90€. Viime aikoina kasvanut rakkaus maatuskanukkeihin ei hellitä vieläkään... Koulussa kulkee yksi tyttö maatuskanukkejen kuvilla varustetun koululaukun kanssa ja onnistuu aina ohikulkiessaan piristämään miun päivää tuntuvasti...
Ja ankat. Ankat on ihania. Ei siitä pääse mihinkään.

Ruusut (165SK ~ 17€) ja piparkakkupojat (195SK ~ 20€) Cocoo.se. Vähän kalliimpi pulju, mutta mallit tässä nyt pääasiana olivat. Tykkään jostain kumman syystä tuollaisista yltiönaisellisista korumalleista kuin ruusuista, perhosista ja muusta. Ja voiko noita piparipoikia olla rakastamatta?


Jaa, taas tuli kirjoitettua jotain pukeutumiseen liittyvää. Pitäisi päästä tästäkin irti ja kirjoittaa jotain vähän fiksumpaa (haha).
Tämän illan aikana on tehnyt mieli värjätä hiukset vihreiksi tai sinisiksi ja pukeutua kodonaan. Olen myös saanut kertakaikkisen tarpeekseni pinkistä. En jaksa sitä enää. Taas vähään aikaan.
Plus alan tulla hulluksi tuon taustan kanssa... En tykkää käyttää muiden tekemiä tai valmiita taustoja... Mutta kun "ei oo aikaa" näpertää omaa. Eikä inspistä. Aaaargh.

PS. Jag söker efter intressanta bloggar på svenska. Om du vet någon, berätta!

Etelä-Korea: takkejen luvattu maa

Ulkona on ollut tänään yli +10 lämpöastetta auringossa ja päätin pikaisesti kertoa ah-niin-isosta ongelmasta, joka uhkaa tuosta säästä nauttimista ja esittelen siinä sivussa pari maailman suloisinta asiaa.

Tarvitsisin nätin kevättakin. Pikaisesti.
Mieluiten takkimekon, koska niiden kanssa on ihan sama minkä värisen tai mallisen hameen sattuu aamulla pistämään päälleen, ei se kuitenkaan näy takin alta. Huonompi puoli niissä on, että housut näyttää niihin yhdistettyinä kummallisilta ja polkupyörällä ajaminen on vähän seikkailua. Mutta mitäs, minullahan on... peräti kahdet (!2!) housut kaapissani ja niitäkin tulee käytettyä ehkä kerran kuussa - jos sitäkään - julkisilla paikoilla. Polkupyörällä liikun oikeastaan vain kun on oikeasti kiire jonnekin tai tahdon päästä pari kilometriä kauemmas kylältä.

Perusedellytyksenä olisi kaulus. En jaksa ymmärtää kevät- ja syystakkeja, joissa syvään uurretut kaula-aukot, jotka jättävät rintakehän paljaaksi. Toinen erittäin suositeltava juttu olisi toimiva, hyvännäköinen, kaunis ja kohtuu naisellinen leikkaus. En tykkää yhtään laatikkomallisista, säkkimäisistä tai roikkuvista takeista, koska tuntuu, ettei niissä voi tehdä mitään.



Vasemmalla Time/X9 hintaan 82,84€ ja oikealla NamuDDalgi 79,88€. Rakastan molempia liikaa.
Jos tuota vaaleanpunaista vain saisi tummanvihreänä tai mustana ja pari-, kolmekymppiä halvemmalla, olisin varmaan jo tilannut. Tuo musta taas lähtisi, jos en pitäisi noita olkapäille iskettyjä nappeja vähän kummallisen näköisinä...

Ja ai niin.
Disney Pixarilta tulee kesällä 2010 Toy Story 3-leffa. Sen olisi pitänyt tulla ilmeisesti jo vuonna 2008, mutta projekti pistettiin jäihin syystä tai toisesta. Vaikka periaatteessa inhoan jatko-osia ja jatko-osien jatko-osia ja vaikka inhoankin Toy Story leffoja ihan vain sen takia, että ne tekevät vanhoista leluista luopumisen entistä vaikeammaksi niin... Tahdon nähdä tuon. Ihan ehdottomasti! Repesin tuon trailerin lopulle sen verran pahasti, etten voisi kuvitella jättäväni tuota näkemättä : D