”En antaisi suukkoa kymppitonnista, miljoonasta ehkä.”
Baunsu ko garusu (Bounce ko gals) on Masato Haradan ohjaama ja käsikirjoittama elokuva vuodelta 1997. Suomeksi se löytyy Rakkautta&Anarkiaa VHS-tallenteena nimellä Ko-gals.
Elokuva käsittelee yhtä Japanin nykykulttuurin rumempaa puolta; lukiolaistyttöjen helpon rahan hankkimista käyttämällä hyväksi aikuisten miesten himoa nuoriin tyttöihin ja näiden löyhäkätisyyttä rahankäsittelyssä.
"Äijät, joihin aikuiset naiset ei koske, joten ne ahdistelee lapsia. Lapsena ne ei muuta tehneet kuin pänttäs ja runkkas."
Päähenkilöinä toimii kolme tyttöä:
Lisa (Yukiko Okamoto) on lähdössä New Yorkiin ja pysähtyy Shibuyassa hankkiakseen vielä vähän lisää rahaa matkakassansa 300 000 jenin lisäksi - myymällä käytettyjä alushousujaan niistä maksavaan liikkeeseen. Mutkien kautta Lisan vaivalla kerätyt rahat kuitenkin ryöstetään. Varatun ja maksetun Amerikan lennon on tarkoitus lähteä seuraavana aamuna kello 11.
Raku (Yasue Sato) on kiinalaistaustainen tyttö, jonka Lisa tapaa rahojen menetyksen jälkeen. Tytöt ystävystyvät ja Raku päättää auttaa Lisaa hankkimaan menetetyt rahat takaisin käyttämällä viihdyttäjämaailmassa luomiaan suhteita.
Jonko (Hitomi Sato) on kokenut viihdyttäjä, joka myös välittää rahan perässä juoksevia tyttöjä tyttöjen perässä juokseville miehille. Jonko ei tunne mitään sääliä asiakkaitaan kohtaan ja usein ryöstää nämä tainnutinta käyttäen. Rakun soiton myötä myös Jonko päätyy auttamaan epätoivoista Lisaa.
Elokuvan alkumetreillä Jonko joutuu yazuka Oshiman (Kooji Yakusho) kuulusteltavaksi tultuaan hakemaan tavaroita, jotka mies on takavarikoinut Jonkon ystävältä. Lukiolaistyttöjen seuralaistoiminta haittaa yazukoiden pyörittämää bordellitoimintaa ja ajaa ammattilaiset ahtaalle. Oshima tahtoo kuulla omakohtaisesti mikä ihme saa lukiolaistytöt ryhtymään mokomaan työhön. Yazuka on elokuvan vahvin moralisoiva aikuisääni, joka yrittää puhua järkeä Jonkolle ja saada tämän luopumaan työstään - käyttäen aseenaan uhkailuakin. Lopulta Jonko päätyy Oshiman kanssa sopimukseen luvatessaan maksaa tälle ystävänsä puolesta 100 000 jeniä.
Toinen järjenpuhuja on rento "kykyjenetsijä"Sapp, johon Lisa törmää sattumalta kadulla. Tai joka törmää Lisaan, ihastuu ja yrittää puhua tälle hieman järkeä.
"Lukioaika on se paras aika, jos huorata haluaa. Kun täyttää 20 joutuu putkaan."
Satuin elokuvan ikohdalle kirjaston VHS-hyllyllä ja etu- ja takakansitekstien vakuuttamana päätin katsoa uteliaisuuttani.
Lisan, Rakun ja Jonkon tarina valottaa ilmiötä joka ei nytkään - 13 vuotta elokuvan kuvaamisen jälkeen, loose socksien mentyä muodista ja piippaavien hakulaitteiden vaihduttua kännyköihin - ole Japanissa erityisen erikoinen ilmiö. Onko kukaan koskaan pysähtynyt miettimään mistä jotkut Shibuyan gyaruista saavat rahansa alati muuttuviin merkkivaatteisiin? Joka kesä (ja muulloinkin) hostess-palvelut (ja mikseivät host-klubitkin) vetävät puoleensa nuoria, jotka eivät joko saa töitä muualta tai viitsi tehdä muuta. Klubeilla ei kuitenkaan ole suoria suhteita prosituutioon. Ne ovat palveluita, joissa asiakkaat valitsevat itselleen mieluisan oloisia työntekijöitä, joiden kanssa istutaan iltaa, puhutaan, juodaan alkoholia ja syödään. Työntekijän palkkaa määrittelee pitkälle se, montako alkoholijuomaa asiakas on illan aikana nauttinut. Alaikäisten työskentely hostess - ja host-klubeilla on kuitenkin lailla kiellettyä ja silloin tällöin poliisit tekevätkin klubeille yllätysratsioita (tällainen nähdään mm. Gyaru circle-draamasarjassa, jos joku on kauhean kiinnostunut). Pehmopornoiluun, valokuviin ja seksiinkin suostuminen on Japanissa kuulema melko yleistä:
"Pienten söpöjen esineiden ja merkkituotteiden saamiseen tarvittavia rahoja teinityöt saattavat äärimmillään tienata jopa prostituution avulla näkemättä siinä mitään moraalisesti tuomittavaa."
- Japani on pop! Manga tuli museoon-lehtinen vuodelta 2005 Tennispalatsin Japani on POP-näyttelystä. Kirjoittaja Erja Pusa.
Elokuva antaa vastauksia siihen miksi tytöt tekevät työtä, joka voi helposti kääntyä vaaralliseksi ja on moraalisestikin arveluttavaa. Se kertoo säälittävistä pikkutyttöjen perään kuolaavista japanilaismiehistä, jotka ovat valmiita maksamaan huikeitakin summia päästäkseen nuoren tytön kanssa millaiseen kontaktiin tahansa (yhteisestä illallisesta tyttö voi saada jopa 100 000 jeniä - n.800€). Se myös näyttää miten vaaralliseksi ulkoapäin helppo työ voi kääntyä ja miten pitkälle tytöt ovat valmiita menemään saadakseen rahansa, jotka kuluttavat brändituotteisiinsa.
Samalla elokuva arvostelee löyhästi japanilaista koulujärjestelmää (Amerikassa kaikki on paremmin), kertoo nuorten suhteesta vanhempiinsa ja vetää mukaan jopa toisen maailmansodan ja lohtunaiset, joita Japanin armeija värväsi (pakotti) kaikkialta valtaamastaan Aasiasta tyydyttämään sotilaidensa haluja ja jotka nyt ovat muutaman vuosikymmenen yrittäneet saada Japania pyytämään anteeksi ja maksamaan korvauksia korvaamattomasti tuhotuista ihmiskohtaloista (Japani ei ole vieläkään pyytänyt anteeksi, kuten ei monia muitakaan sotarikoksiaan. Kohta sillä ei ole keneltä pyytää ja kelle korvata, kun kauheuksia kokeneet ihmiset alkavat kuolla pois. Joo, Japanin historia on muutakin kuin iloista, vaaleanpunaista animea ja samuraita.).
Raskaasta aiheesta huolimatta elokuva on kokonaisuutena elämäniloinen, raisu, vahva ja mukavaa katsottavaa. Se aika ajoin hymyilyttää, välillä jopa naurattaa (yazuka ja lukiolaistyttö laulamassa Kansainvälistä japaniksi kahden punaisen lipun alla on vain...tsih). 90-luvun maailma on kauhean hellyyttävä vaatteineen ja tapoineen. Se ei moralisoi, jää suremaan eikä draamailemaan missään vaiheessa liian pitkäksi aikaa eikä tee asioista liian suurta numeroa.
Hahmot ovat kertakaikkisen ihania, vahvoja persoonia, jonka luonteet näyttelijät tuovat loistavasti esille. Jokainen on oma vahva yksilönsä, jolla on oma luonteensa ja omat toimintatapansa. Kaukana ovat lännessä ihQutetut nuorusoanimen stereotypisoidut hahmot, animesta draamaksi väännettyjen saippuasarjojen ylinäytteleminen ja turhauttavat söpöilyt.
Suosittelen tämän katsomista ehdottomasti, koska koskaan ei voi katsoa liikaa hyviä elokuvia.
Jos antaisin tälle luokituksen, se olisi neljä ja puoli tähteä.
Elokuvan teemasta kiinnostuneille pari linkkiä:
Japanilainen teiniprostioitu - YLE Elävä arkisto
Miesten asenteet pönkittävät naiskauppaa Japanissa
Japanin hallitus kieltänee lapsipornon hallussapidon
PS. Joku saattoikin tietää, että Ko-gal on myös termi gyaru-pukeutumistyylin alahaaralle.
