Kaamosmasennus meinasi iskeä melkein heti Helsinki-Vantaalle päästessä ja olo tuntui toivottomalta Tikkurilan rautatieasemalla viimassa ja lumisateessa seistessä. Osakassa paistoi melkein joka päivä aurinko ja kevyessä villatakissa ja pikkukengissä tarkeni paremmin kuin hyvin.
Mutta kyllä tämä tästä.
Nyt tosin ymmärrän jokaista, joka valittaa Japanista kotiinpaluun kauheutta. Itselle iski maanantai-iltana ihan mieletön lähtöahdistus.
Osaka täytti kyllä kaikki odotukseni.
Ja sain syötyä kaikkea, mitä must-eat-listaltani löytyi :D Listahan oli takoyaki, taiyaki ja okonomiyaki. Tämän takia tosin veljen konferenssituttu oli äiteineen pulassa, kun ne olisivat tahtoneet syöttää meille osakalaisia erikoisuuksia, mutta oltiin sunnuntaina jo syöty kaikkea... Noista kolmesta ruoasta okonomiyaki oli ehdottomasti paras. Taiyaki oli hyvää, mutta ihan mielettömän imelää ja takoyaki... No, omalla tavallaan se oli ihan hyvää, mitä nyt vähän järkytyin mustekalan minilonkeron vilkutellessa taikinapallon sisältä. Olin jotenkin ajatellut, että mustekala olisi murskana tai hakkeena tai jotain.
Mutta, mutta...
Ajattelin, että jakelen tätä reissua pariin postaukseen ja esittelen tässä näitä nähtävyyksiä, joissa piipahdeltiin. Seuraavaan osaan kasailen sitten vähän kaikkea randomimpaa.
Missäkö kaikkialla käytiin?
Käytiin muunmuassa 日本民家集落博物館:ssa aka ulkoilmamuseossa, jonne oli siirretty erityyppisiä vanhoja maataloja ympäri Japania.
Jossain määrin tuolla käynti oli todella avaava kokemus, mutta kovasti ärsytti, kun sinne oltiin pystyttämässä jotain taidenäyttelyä. Näyttelytilana toimi tietysti talot, joten sisätiloista oli hankala saada kuvia, joissa ei olisi näkynyt maalauksia/valokuvia yms...
Tuolla myös juoksenteli mieletön joukko alakoululaisia, joiden oppimista oli edesautettu sillä, että jokaisesta talosta löytyi leimasinpaikka, jossa piti lyödä leima lippuluukulta saatuun karttaan. Innostuttiin tuosta jossain vaiheessa mekin :'D Pääsin tuonne muuten yläasteelaislipulla, koska myyjillä meni junior high school ja high school sekaisin. Hmm. Alennusta saa, kun veljen päästää ostamaan lippuja.
Tuolla oli vain niin kaunista ;_; Museon ympärillä avautui iso puisto, josta löytyi jos jonkinmoista harrastusmahdollisuutta ja viheralueita ihan vaan oleiluun. Sinne oli hirmuisen helppo mennä: punaista metrolintaa Ryokuchi-koeen ja läntisestä uloskäynnistä pihalle ja löysikin itsensä puistoon johtavalta tieltä.
Osakan linnassa (Osaka-jo) käytiin myös, mutta en kyllä suosittele siellä käymistä kenellekään. Paitsi tietysti jos on todella kiinnostunut Toyotomi Hideyoshin elämästä. Linnaan nimittäin pätee paremmin kuin hyvin sanonta "moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä".
Tuohan tuhoutui jossain vaiheessa ilmeisesti aika perusteellisesti. Sitä onkin sitten restauroitu ihan urakalla. Ulkopuoli on ihan "oikean" näköinen, mutta sisätiloista löytyy muun muassa hissi ja paljon portaita. Ja rutkasti koululaisia, korealaisia keski-ikäisiä ja muutama länkkärituristi... Sisätilojen ulkoasusta voin sen verran sanoa, ettäNaantalin Muumitalokin tuntuu autenttisemmalta vierailukohteelta :'DSamana päivänä veljelle iski ilmeisesti halu päästä korkealle. Vierailtiin siis Osakan WTC-tornissa aka Cosmotowerissa.
Toinen ylikorkea paikka, jossa käytiin, oli Umeda Sky Building. Se on kai aavistuksen uudempi kuin tuo WTC... Molemmille yhteistä on se, että niissä järjestetään ilmeisesti uskomattoman usein häitä;
WTC:ssä häät olisi saanut 84000 jenin hintaan. Umedan tornin vastapäätä taas oli pystytetty oikein sievä kappelintapainen länsimaista vihkimiskaavaa varten. Olisi ihan mielenkiintoista tietää uskovatko japanilaiset jotenkin siihen, että mitä korkeammalla menee naimisiin, sitä parempi avio-onni saavutetaan...Umedan tornin alakerrasta muuten löytyy myös Jesus Diamanten liike, jos joku brändistä kiinnostunut sattuu Osakassa liikkumaan~ Joku sellainen, jolla on kyseisen brändin vaatteisiin rahaa...
Lauantaina piipahdettiin paikallisjunalla Kiotossa. Hintaa reissulle tuli jotain 1000 jeniä. Istuminen ei tosin kumpaankaan suuntaan matkustaessa ollut mahdollista...
Oltiin muutenkin huono-onnisia tuolla reissulla. Ei nimittäin yhtään tajuttu, ettei keisarillinen palatsi ole auki viikonloppuisin. Aiheesta ei ollut sanaakaan missään matkaoppaassa ja vasta länsimaalaiselta turistilta kysyminen selvitti asiaa. Se myös selitti miksei paikalla ollut mieletöntä tungosta...
Paikattiin tilannetta kävelemällä uskomattoman kaunista joenrantaa pitkin ja käppäilemällä sitten ahtailla, vanhoja aikoja henkivillä sivukujilla, joilla ruoka oli ylihinnoiteltua ja kimonoasuiset japanilaisturistit saivat länkkärituristit mutisemaan jotain geishoista.
Kiotossa oli muuten jotenkin todella helpottavaa huomata, että myös japanilainen voi olla turisti ja ihan pihalla kaikesta. Osakassa turistijapanilaiset eivät ole niin selkeästi turisteja.
Kiivettiin myös käymään tungokseen asti täynnä olleessa Kiyomizun buddhalaisessa temppelissä. Rauhaa ja hiljaisuutta? Aikaa ajatella syvällisesti? Not.
Olisin tahtonut jostain temppelistä ostaa koulumenestystä tuovan onnenamuletin, mutta en muistanut tuolta sitä ostaa ja yhdessäkään shintolaisessa temppelissä ei käyty. Nyyhkis. Nyt syytän tätä kyllä, jos menee yo-kokeet ihan penkin alle.
Sellaista!
Kansain ja Nagoyan lentokentät, shinkansen ja metrot tietysti oli nähtävyyksiä itsessään, mutta niitä ei juuri tullut kuvailtua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti