Päiväkirjan kirjoittamisesta

Viime aikoina on jonkin verran ollut erinäisten ihmisten kanssa juttua päiväkirjan pitämisestä. On tullut tavattua sekä superinnokkaita kirjoittajia että sellaisia, jotka eivät päiväkirjan pitämisestä juuri perusta. Erityisesti niiltä, jotka eivät päiväkirjaa pidä joko ollenkaan tai vain hyvin harvoin, saa silloin tällöin asiasta enemmän keskusteltaessa kuulla mitä mielenkiintoisimpia perusteita sille, miksi nämä henkilöt eivät pidä päiväkirjaa, vaikka halua ja mielenkiintoa saattaisi ollakin. Varmaan yleisimpiä syitä olla kirjoittamatta päiväkirjaa ovat:

"Ei ole aikaa."
"En tiedä mitä kirjoittaisin."
"Tuntuu aina niin typerältä ruveta kirjoittamaan."
"Niitä on sitten myöhemmin niin noloa lukea niitä vanhoja merkintöjä."

Pitkään päiväkirjaa kirjoittaneesta nämä perustelut tuntuvat sekä ymmärrettäviltä (oikeasti, ketä ei muka hiukkaakaan nolota joskus 12-vuotiaana kirjoitettuja merkintöjä lukiessa?) että vähän hupsuilta. Jos sinulla on aikaa kirjoittaa Facebook-, Twitter- tai blogipäivitys, miksei sinulla olisi aikaa kirjoittaa lyhyttä merkintää päiväkirjaan? Jos elämäsi todella on niin mielenkiinnotonta, ettet tiedä mitä voisit kirjoittaa siitä päiväkirjaasi, mitä oikein kerrot muille ihmisille, jos he sattuvat kysymään mitä sinulle kuuluu tai mitä olet viime aikoina puuhannut? Ja totta kai, jos kirjoitat päiväkirjaasi tavalla, joka ei ole sinulle itsellesi luonteva, on itsestäänselvää, että kirjoittaminen tuntuu typerältä ja vanhojen merkintöjen lukeminen nolottaa.

Olenkin huomannut, että ihmiset, jotka eivät kirjoita päiväkirjaa tuntuvat omaksuneen monien nykyään melko vaivaannuttavaksi kokeman koulumallin päiväkirjatekstin konventiosta. Sen pohjalta monissa elää käsitys, että päiväkirjamerkinnän tulisi alkaa fraasilla "Rakas päiväkirja...", sisältää yksityiskohtaista kuvailua omista tunteista, tarkkaa havainnointia ympäristöstä ja muiden reaktioista, sydämenkuvilla täydennettyjä kirjoituksia ihastuksista ja rakastamisen ihanuudesta sekä olla aina kirjakielellä kirjoitettuja. Lisäksi päiväkirjan tulisi olla fyysisesti muistikirjan mallinen, mieluiten jonkinlaisella lukolla varustettu ja siihen olisi kirjoitettava joka päivä.
Ihmiset...
EI NÄIN.

Päiväkirjan kirjoittamiseen ei ole yhtä oikeaa tapaa. Eikä päiväkirja ole julkiseksi tarkoitettu blogi. Päiväkirjaan tehdyt merkinnät saavat olla tasan niin "tylsiä", puhekielisiä, polveilevia ja epäloogisia kuin niiden kirjoittaja haluaa. Päiväkirjamerkintään ei tarvitse kirjoittaa kuuden sivun analyysia siitä, miltä tuntui, kun naapurin Pekka sanoi, että sinulla on muuten tosi ruma takki. Päiväkirja on täysin henkilökohtainen, sitä voi käyttää niin pahan olon purkuun kuin hyvien kokemusten ylöskirjaamiseenkin. Toisille se voi olla eräänlainen kalenteri, josta tarkistetaan mitä milloinkin on tullut tehtyä ("Millonkas se meidän uusi koira muuten tarkkaan ottaen tuli meille?", "Olinkos minä viime syksynä Tallinnassa vai Tukholmassa?"), toiset eivät hiisku merkinnöissä sanaakaan muista ihmisistä, toisille juuri muiden ihmisten kokemukset ovat tärkeitä ylöskirjaamisen kohteita. Siihen ei ole pakko kirjoittaa auki mitään mitä ei halua. Ikävät kokemukset ja pahanolon tunteet paistavat kyllä yleensä teksistä muutenkin läpi. Pelkästään se, että kirjoitat "Naapurin Pekka sanoi tänään, että minulla on ruma takki." voi riittää myöhemmin palauttamaan kaikki tuossa hetkessä kokemasi mielipahan tunteet mieleesi. Ei niitä tarvitse analysoida ja nimetä tarkkaan.

Päiväkirjan ei myöskään tarvitse olla fyysinen objekti: sitä voi kirjoittaa tietokoneelle, post-it-lapuille, matikanvihkon takasivuille tai luonnoskirjaan. Myös Facebook-, Twitter ja blogipäivitykset ovat laskettavissa päiväkirjan pitämiseksi - ne kertovat vähintään siitä, mistä milloinkin on ollut kiinnostunut tai mitä milloinkin tehnyt. Yksi päiväkirjan pääajatus on kuitenkin, että merkinnät on mahdollista löytää ja lukea vielä jälkikäteenkin: siksi monet päiväkirjaa pitävät suosivat fyysistä ja helposti talletettavaa muotoa. Ja ihan oikeasti, päiväkirjaa ei ole pakko pitää päivittäin. Eikä kirjoittaa päivällä. Sitä voi kirjoittaa vaikka joka kolmas kuukausi kello kolmelta yöllä.


Niille, jotka vielä tämän kaiken luettuaan tuntevat olevansa "perinteisen" päiväkirjakonvention vankeja, tahdon esitellä muutaman vaihtoehtoisen päiväkirjamallin:

Päivityspäiväkirja
Nimensä mukaan joko a) Facebook-päivityksistä mallinsa ottava päiväkirjatyyppi, jossa merkinnät pidetään lyhyinä, muutaman lauseen avauksina tai b) päiväkirjatyyppi, johon kirjoitellaan silloin tällöin ja "päivitetään" tilanne (esim. jonkin projektin eteneminen tai ihan vain yleinen elämäntilanne) (ks. Aikajanapäiväkirja)

Aikajanapäiväkirja
Toimii erityisesti silloin, kun kirjoitusväli on harvempi, mutta tapahtuneet elämänmuutokset ja niiden synnyttämät tunteet tuntuisi hyvältä kirjoittaa ylös, että ne muistaisi myöhemmin. Aikajanan pituuden voi ihan itse määritellä: koko vuosi, kaksi vuotta, syksy, kesäloma...Siihen voi liittää visuaalista materiaalia, piirtää hymiöitä tai ihan vain kirjoittaa vaikka että "8.12.2009 Stinan ja Kallen kihlajaiset - oli tosi kivaa. Kummipoika oksensi suoraan mummonsa syliin syötyään liikaa täytekakkua."

Dialogipäiväkirja
Päivän (tai muun ajanjakson) aikana käytyjen (itselle merkittävien, hauskojen, tunteita herättävien) keskustelujen ylöskirjaamista. Vaatii toteuttajaltaan (varsinkin, jos aikomuksena kirjoittaa pelkkää dialogia eikä lainkaan kuvausta tms) ihan jumalattoman hyvää muistia tai sitä, että käy tällaisia merkittäviä keskusteluja teksitiviestitse puhelimella tai pikaviestitse netissä. Keskustelujen ei tarvitse olla sanasanaisia, pääasia, että pointtisi tulee ymmärretyksi.

Miellekarttapäiväkirja 
Mielle- tai ajatuskartan muotoon rakennettu päiväkirjakirjoitus. Kartan keskelle voi laittaa vaikka päivämäärän tai käsitteen (esim. syysloma) ja sivukäsitteiksi vaikka nimiä, paikkoja, ihan mitä tahansa.

Kuvapäiväkirja
Valokuvapäiväkirja, leikekirja, sarjakuvapäiväkirja, luonnospäiväkirja... just name it. Ei päiväkirjan ole pakko sisältää sanaakaan tekstiä, kuvahan kertoo kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa. 


Tämän tekstin ei ollut tarkoitus saarnata, että "Sinun pitää kirjoittaman päiväkirjaa, vaikka et tahtoisi!" vaan ennemminkin tämä oli yritys tsempata päiväkirjan pitämiseen sellaisia ihmisiä, jotka kyllä haluaisivat, mutta jotka eivät sitä pidä luullessaan sen vaativan tietyntyyppistä tekstilajia, sekä kertoa, että ei ole yhtä oikeaa tapaa pitää päiväkirjaa. Sitä voi pitää miten tahansa. Oikeasti.