Olen halunnut lukea tämän viimevuotisesta ilmestymisestään asti ja vaihtanut kirjakaupassa päättämättömänä painoa jalalta toiselle arpoessani kannattaisiko kyseinen teos ostaa vai ei. Hyllyyn se on yleensä jäänyt lähinnä melko korkean hintansa takia. Toivotaan, että sitä löytyy vielä siinä vaiheessa, kun minulla on taas varaa ostaa se (= kun saan taas uusia kirjakaupan lahjakortteja joillain kissanristiäisillä...). Silloin olisi jo luvattu kakkososakin ehkä mahdollista löytää.
Minuu harmittaa vietävästi, etten ole elämäni aikana ennättänyt lukea Afrikkaan sijoittuvaa kirjallisuutta niin paljon kuin tuntuisi mielekkäältä.
Tahtoisin kyllä lukea.
Ongelma vain on, että se mitä kirjaston hyllyt minulle tarjoavat luettavaksi ei suinkaan usein ole sitä mitä tahtoisin lukea. Afrikkaan tavalla tai toisella liittyvien kirjojen takakansissa kun yleensä vilahtelee sellaisia sanoja kuin SOTA, NÄLÄNHÄTÄ, LAPSISOTILAAT, HIV, AIDS, PAKKOAVIOLIITTO, KÖYHYYS, RAISKAUKSET, TALOUDELLINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ, ORJUUS, TERRORI, VALLANKAAPPAUS, TYTTÖJEN YMPÄRILEIKKAUKSET. Tarkoituksellinen CapsLock.
Minut (ja varmaan kaikki muutkin) on pumpattu niin täyteen kuvia Afrikan kurjuudesta, köyhyydestä ja valottomalta näyttävästä tulevaisuudesta, ettei ketään jaksa enää kiinnostaa. Tämän kaiken mediamyllytyksen jälkeen onkin hyvin mystistä kuulla vapaaehtoistyöntekijöiden/lähetyssaarnaajien/järjestöjen työntekijöiden näkemyksiä siitä, että "Afrikassa elää hyvin elämäniloisia ihmisiä". Itse asiassa meidän lukion maantiedon kirjastakin taitaa löytyä tämäntyyppinen lause...
Mutta mitä mitä? Miksei se elämänilo saavuta minua kuin harvoin tuon kaiken CapsLock-kurjuuden vastapainoksi? Kyllä minun mielenkiintoni Afrikkaa kohtaan olisi varmasti astetta suurempi, jos sieltä tulisi useammin jotain positiivistakin tekstiä sisältävää kirjallisuutta, jonka koko juoni ei rakentuisi kauheiden tapahtumien ympärille tai pieniä tarinoita pienten ihmisten normaalista arkielämästä maissa, joissa ei sotia käydä tai kärsitä yhä pahenevasta nälänhädästä.
Tätä tyhjiötä Aya täyttää osaltaan melkoisen hyvin, luvataanhan jo takakannessa lyhyesti ja ytimekkäästi että:
"Palkitun tekijäkaksikon Aya-teossarja esittelee afrikkalaista arkea aivan toisenlaiseen tyyliin kuin mihin olemme tottuneet. Ei jatkuvia katastrofeja vaan todellista elämää."
Ja aaa, minä todella rakastuin tähän!
Hahmot ovat hirmuisen elävän oloisia ja persoonallisia, eivät muistuta liikaa toisiaan ja niiden välinen kemia toimii~ Lisäksi henkilöiden välillä vallitsee aivan ihana tasapaino; siinä missä on asteen verran tyhjäpäisiä bilettäjiä, on myös kunnianhimoisia opiskelijoita.
Ainona piskuisena miinuksena voi tietysti pitää sitä, että tarina alkaa vuodesta 1978. Nykypäivän elämänmenon kuvaajana se ei siis ole ehkä kovinkaan tarkka, mutta miksipä tarvitsisi ollakaan, lähihistoriakin on kivaa luettavaa.
Suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän jos tahtoo lukea hyvin toteutetun, mielenkiintoisella juonella varustetun sarjakuvan ja/tai jos tahtoo tietää millaista arkielämää afrikkalaiseen keskiluokkaan kuuluvat ihmiset voivat hyvinkin viettää.
Sanoin tosiaan, etten ole paljon Afrikasta lukenut, mutta jos haluaa lukea pieniä tarinoita Afrikasta voin suositella ainakin seuraavia kirjoja:
Alexander McCall Smith: Naisten etsivätoimisto nro 1 (Mma Ramotswe-sarja)
Monet on tästä varmaan joskus kuulleetkin. Mma Ramotswe on botswanalainen, ehkä hieman keski-ikää lähentelevä nainen, joka päättää ryhtyä yksityisetsiväksi. Kirjojen tyyli on jossain määrin verkkainen, melko aurinkoinen ja hyvää mieltä herättävä (jonkun mielestä ehkä jopa yltiöpositiivinen). Sarjaa on ilmestynyt suomeksi tähän mennessä kaiketi yhdeksän kirjaa, englanniksi vähän enemmän. Lisäksi siitä on ilmestynyt televisiosarja.
Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta
Novellikokoelma, jota lukiessa ainakin itse kävin valehtelematta läpi kaikki tunteet kyllästymisestä kuplivaan iloon. Jotkin tarinat toivat minulle syystä tai toisesta mieleen kirjat, joita Neuvostoliitosta ja itäblokin maista on aikojen saatossa kirjoitettu. Asteen verran ironinen, hiukkasen sarkastinen, höystettynä tietyllä sympatialla.
Sitten on tietysti Yle ihanainen, joka lanseerasi minua ja kaltaisiani uteliaita ihmisiä varten Kolmas ulottuvuus-dokumenttipaketin, joka koostuu pääosin kehittyvistä maista kertovista dokumenteista. Dokumentteja voi katsoa ilmaiseksi YleAreenasta (hakusanalla Kolmas ulottuvuus löytyy hyvin). YleTeema myös näyttää dokumentteja; täältä löytyy ilmeisesti lista tulevista, televisiossa esitettävistä dokumenteista.
Äkkiseltään voisin suositella Namibiaan sijoittuvan Herra positiivinen-minipätkän katsomista (kesto n. 8 minuuttia). Se on...hyvin jännä.
Tällaista tänään :3 Lukekaa Aya, jos satutte sen kirjastossa tai kaverillanne näkemään. Voin melkein luvata, ettette pety!
Bloggeria vaivaa jokin, mutta katsotaan, josko tuo tavara, jonka pitäisi olla oikeassa sivupalstassa, nousisi tuolta sivun alalaidasta viikonlopun aikana ihan itse... Samalla tavalla kuin se sinne mystisesti tipahtikin. Ja niin! Lisäsin toimintoja (mistä tämä mielenkiintoinen sivunasetteluhäiriö varmaan johtunee), joten nyt voi sitten "eeen jaksa kommentoida"-ihmisetkin ainakin klikata jotain noista "aww", "oho" ja "luin"-painikkeista~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti