Herranen aika sentään, en ollut tätä ennen katsonut animea varmaan sitten Hetalian valtaannousun yksittäisiä jaksoja ja elokuvia lukuunottamatta. Mutta voi ei, sorruinko taas populaariseen massa-animeen? Tuntuu nimittäin, että tämä on ollut esillä useammallakin taholla, vaikka hyvin nopeasti olenkin kaikki esittelyt sivuuttanut.
Katsottavaksi päätyi Kuragehime (海月姫, meduusaprinsessa), jossa on vaivaiset 11 jaksoa.
Katsomispäätöksen muodostin salamannopeasti nähtyäni kuvan miespääosassa keikaroivasta Koibuchi Kuranosukesta:
Voiko tätä kaksiulotteista olentoa muka vastustaa?
Kuranosuke on rikkaan poliitikkoperheen muotitietoinen nuorimmainen poika, joka rakastaa vaatteita ja tykkää pukeutua tytöksi. Eräänä päivänä Kuranosuke törmää sarjan päähenkilöön Kurashita Tsukimiin (kuvassa oikealla), joka on meduusoja lapsuudestaan asti rakastanut nörtti. Tsukimi elää kommuunissa neljän muun nörtin kanssa. Buddhalaiseen nunnayhteisöön itseään vertaava kommuuni ei hyväksy kattonsa alle miehiä. Kaksikon kohtaamisesta seuraakin sitten draamaa, ihastuksia, hulluilua, juonittelua, stereotypistä nörttitoukasta perhoseksi meininkiä...Jos ei huomioida sitä, että sarja loppui aika töksähtäen (kappas mokomaa, enpä olisi uskonut sarjasta, joka on tehty edelleen jatkuvan mangan pohjalta) Kuragehime oli erittäin viihdyttävää katsottavaa. Lisäplussaa ropisi siitä, että Tsukimilla on ihana ääni, joka ei käy hermoille missään vaiheessa *w* Sarjan piirrostyylikin iski minuun. Tsukimia ei ainakaan voi luonnehtia stereotypiseksi, suurisilmäiseksi animesankarittareksi...
Mutta jos teillä on aikaa, löytäkää tienne tämän ihastuttavan sarjan luo ja kokeilkaa itse onko teillä mielenkiintoa jatkaa sitä kymmentä ensimmäistä minuuttia pidemmälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti