Tangled

Käytiin katsomassa Disneyn uusin, Kaksin karkuteillä (Tangled), joka oli syötävän hyvännäköinen *w* Animointi oli sujuvaa, taustat ja maisemat muutenkin aivan upeita, suunnitellun ja huolitellun näköisiä. Aah, ihan täydellistä. Hahmosuunnittelukin oli hoidettu mallikkaasti ja Tähkäpää tuntui, ehkä...elävimmältä Disney sankarittarelta ikinä. Kaikki hahmot oli ilmeiltäänkin ihastuttavan monimuotoisia! Ja aa, tässä oli myös sellaista huumoria mitä Disneyltä (DisneyxPixar leffoja laskematta) ei ole tähän mennessä niin hirveästi löytynyt. Nauroin enemmän kuin osasin ennen leffaan menoa odottaa.

Ei niin paljon hyvää, etteikö jotain pahaakin. En tykkänyt leffan lauluista en sitten ollenkaan. Paitsi se, että suomikäännökset tökkivät niin välistä myös tuntui, etteivät hahmot oikein osanneet päättää laulaako vai puhuako u_u Asia ratkaistiin sitten useimmiten laittamalla hiukkasen taustamusiikkia ja hahmo puhelaulamaan. Tämä oli siitä sääli, että leffa menetti näin yhden parhaista (ja Disneyn leffat tuntien yhden tärkeimmistä) kohtauksistaan aka pääpahiksen laulun, jonka animointi oli mitä upein, mutta se laulu... Ei se edes ollut laulu.

Hum, pitää varmaan katsoa tämä vielä enkkudubbina joskus. Ja sitten pitänee katsoa Prinsessa ja sammakko, joka on edelleen rästissä (kuten myös Lumottu). Olisi ihan jännä vertailla näiden uusimpien prinsessaleffojen juonia :o

Tämmöinen iltainen pikapäivitys tänään~

Aina ei voi näyttää pannukakulta

Koska yo-stressin tapainen olotila alkaa pikkuhiljaa painaa päälle, ajattelin tehdä listan asioista, jotka ovat saaneet minut viime aikoina hymyilemään tai hyvälle tuulelle.
Nämä ovat ehkä enemmänkin aika- kuin parhaimmuusjärjestyksessä. Kokeilkaa, jos jokin näistä saisi teidätkin hymyilemään.

1/2 Kayan twiittaus tässä ihan hyvän aikaa sitten:

Kaya siis tahtoisi mennä Venäjälle, Saksaan, Ranskaan, Koreaan, Taiwanille, Amerikkaan, Suomeen, Ruotsiin ja Espanjaan ja pyytää kaikkia odottamaan hieman.
Suomi odottaa! Tykkään Kayasta hirmuisesti ja ryntäisin varmaan ensimmäisten joukossa ostamassa lippua miehen mahdolliselle Suomenkeikalle *w* Sitten itken katkerasti, jos keikka joskus hamassa tulevaisuudessa sattuu päivälle, jona minulla ei ole mitään mahdollisuutta sille lähteä...

2/2 Kayan Twitteristä olen saanut viime aikoina paljonkin iloa irti. Herra laulaja postasi tänään linkin tähän videoon ja wawawawaw kuinka rakastankaan sen puhetapaa! Toinen jiiru, jonka puhetapa saa minut hymyilemään samalla tavalla on Plastic Treen Ryutaro. Kannattaa joskus kuunnella ja piristää päiväänsä.

2. Pikkupoika, joka kirkkaalla ja kuuluvalla lapsenäänellä teki tiettäväksi että:

"Rommi on sellainen alkoholijuoma, joka tappaa!"

Sattui korvaan päivänä eräänä, kun olin kulkemassa omissa ajatuksissani alakoulun ohi kohti keskustaa ja linkkapysäkkiä. Tämä tuli niin yhtäkkiä, että naureskelin sille vielä seuraavissa liikennevaloissakin.

3. Pasila
Vuosisadan kohupaljastus; en ennen tätä kevättä ole juurikaan katsonut Pasilaa. Miksikö? Olen tunnetusti joissain asioissa vähän jälkijättöinen ihminen (mikä näkyy esimerkiksi siinä, että nyt kun Pasilaa katson, katson jaksot yleensä YleAreenasta enkä suinkaan telkkarista maanantai-iltaisin) ja kun tapaus Pasila muinaisessa menneisyydessä alkoi telkkarista tulla, rinnastin sen jotenkin mielessäni South Parkiin. Enkä ole ikinä tykännyt South Parkista.
Mutta nyt on eksynyt lammas saateltu kotiin ja olen kuluneiden kuuden viikon aikana saanut useammat kuin yhdet hyvät naurut ♥ Varsinkin viime viikon jakso oli aivan mahtava, jos sallitte ylitsevuotavien adjektiivien käytön.

4. Valo
Kuulostaakseni mahdollisimman kliseiseltä ja ennalta-arvattavalta minun on pakko listata tämä. Aaa, rakastan kevätaurinkoa, vaikka se saakin aivastelemaan ja siristelemään silmiä ja vaikka auringonpaiste tähän aikaan vuodesta tarkoittaa poikkeuksetta kovaa pakkasta. Ja valoisa aika päivässä on lisääntymään päin, nyt näkee eteensä jo ennen aamu kahdeksaakin! Tykkään hirmuisesti keväästä (...vaikka toisaalta ei minulla mitään inhokkivuodenaikaakaan ole...) ja jotenkin ajatus siitä, että kohta pääsee taas keväiseen metsään kävelemään, saa minut kestämään jopa kauhistuttavan pakkasen.

5. Oudot videolöydöt
Tähän olisi kai pitänyt laittaa kliseisesti että ystävät tai perhe, mutta koska lukuloma eristää minut lähes täysin kavereista tuntuisi tyhmältä listata niitä... Vaikka naurankin niiden jutuille usein enemmän ja makeammin kuin yhdellekkään videolle.

Virolaisen Antonian kappale Pakike.
NEWSin Tokyo Domen livepätkä.
Nuuskamuikkusen japaninkielinen laulu vanhasta Muumi-animaatioversiosta.
Suomalaisten juomatavat by Robert Gustafsson.
Söpön U900-duon Isogabamaware (johon saisi sovitettua hienot suomenkieliset sanat "Iso iso kapakala, kalavale")

No, nyt varmaan minun osaltani päivittelytahti hiipuu entisestäänkin. Historia odottaa löytävää lukijaansa ja englannin kielioppiakin on pakko treenailla.

Penkkarit

Penkkarit oli ja meni, meidät abit kannettiin ylväästi (tai vähemmän ylväästi) ulos koulusta ja kakkoset ennätti jo tanssia wanhatkin. Nyt pitäisi sitten ruveta lukemaan yo-kokeisiin...
Mikä ei kyllä houkuta yhtään.

Meidän koululla penkkarit sujui kyllä yltiörauhallisesti verrattuna vaikkapa viime vuoden penkkareihin... Se ei tosin yllätä, koska ollaan jo ajat sitten todettu (ainakin meidän koulun) ysikakkosten olevan aneemisia ja passiivisia olentoja, jotka ei juuri riehumisesta välitä. Ehkä jossain muualla nähtiin anarkistisempaa menoa, mutta meidän koululla riehuminen oli loppujen lopuksi aika hiljaista. Vai johtuikohan se vain siitä, että itse oli osa häiriönaiheuttajamassaa?

Minähän näytin siis tältä:


Ah, kuinka rakastankaan meidän koulun synkkiä käytäviä ♥ Tulee niin nättejä valokuvia.
No, mutta kuitenkin. Naamarin ostin joskus vuosia sitten Kreikasta ja olen kovasti surrut, kun en ole päässyt missään sitä käyttämään. Rupesin ihan tarkoituksella kokoamaan penkkariasua sen ympärille ja waw, tykkäsinkin jopa tuosta asusta paljon. Jopa niinkin paljon, että lähdin siinä vielä illalla liikenteeseen (vaikka niin tosin teki moni muukin), vaikka yleensä en tykkää housuja pitkiä aikoja käyttääkään.

Yleisimmät asut meidän koululla taisi olla intiaani ja merirosvo. Naamareita oli koko kaupunginkin mittakaavassa liikkeellä hurjan paljon :o Kasvot peittävä naamari tosin osoittautui rekan lavalla ihan toimivaksi ratkaisuksi, suojasihan se edes vähän viimalta. Pakkastahan täällä oli aamusella -35 astetta, mutta ajeluiden aikaan kai se oli laskenut jonnekin -25 tietämille...

Ilta sujuikin sitten ihan hyvin baariutuessa ja perjantaina suuntasin vielä koululle katsomaan wanhoja. Huomenna alkaakin historian ja englannin lukeminen, joten... No, kai blogikin jossain vaiheessa päivittyy.

Alla hjärtans dag

Viikonlopun lähinnä sotkin paikkoja, ensin keittiössä valkosuklaa-maccha-karkkeja tehdessä (epäonnistuneet möhkelöt kuvassa, ohje löytyy helmikuun Anime-lehdestä, jos joku haluaa kokeilla - tehkää paremman näköisiä) ja sitten ystävänpäiväkortteja askarrellessa:

Nyt vaan harmittaa, etten missään vaiheessa ennättänyt ottaa korteista itsestään kuvia, vaikka niistä tuli huikean hienoja :< Tasan vuosi sitten postasin tänne Kokusho Sayurin Valentine Kiss-biisin videoineen.
Jatketaan perinnettä ja postataan tällä kertaa Watariroka Hashiritai-tyttöbändin tekemä cover kyseisestä biisistä. Tämä yltiövaaleanpunainen söpöstelykappale oli erittäin hyvää inspiraatiota ystävänpäiväkorttien tekoon.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Maistiaisia

Sain eilen ostettua housut penkkaripukuuni plus kaverilta tunikan lainaan ja nyt olen niin onnellinen ja helpottunut, että tämäkin kokoamisprosessi alkaa olla loppusuoralla. Nyt tarvitsisi enää mielettömän kasan kultaisia rannerenkaita, pari huivia ja ehkä kengät.


Työstän asua tällä hetkellä raskausnimellä Sandokan, vaikkei sillä ole edes tarkoitus olla mitään tekemistä Malesian tiikerinä tunnetun fiktiivisen merirosvon kanssa. Kyllästyin vain selittelemään ihmisille, jotka kyselivät penkkaripukuni perään. Sitä paitsi tykkäsin pentuna Sandokan-piirretystä suuresti. Sandokan oli suuri sankari~ Emilio Salgarin Sandokanista kirjoittamia kirjoja en kyllä ole koskaan lukenut ainoatakaan. Enkä kyllä tiedä tulenko koskaan lukemaankaan...

Vähän harmittaa, että tuli koottua asu, jonka pääväri on musta. Käytän mustaa suunnilleen 24/7 ja yleensä olenkin yrittänyt pitää huolen, että kaikkiin naamiaisiin ja pukujuhliin kasaamani asut olisivat värikkäämpiä tai vaikka valkoisia.

Nyt pitää varmaan ihan oikeasti ruveta keskittymään yo-kokeisiinkin...

Katsottua pitkästä aikaa

Yllätin tänään itseni ja katsoin pitkästä aikaa animea.
Herranen aika sentään, en ollut tätä ennen katsonut animea varmaan sitten Hetalian valtaannousun yksittäisiä jaksoja ja elokuvia lukuunottamatta. Mutta voi ei, sorruinko taas populaariseen massa-animeen? Tuntuu nimittäin, että tämä on ollut esillä useammallakin taholla, vaikka hyvin nopeasti olenkin kaikki esittelyt sivuuttanut.

Katsottavaksi päätyi Kuragehime (海月姫, meduusaprinsessa), jossa on vaivaiset 11 jaksoa.
Katsomispäätöksen muodostin salamannopeasti nähtyäni kuvan miespääosassa keikaroivasta Koibuchi Kuranosukesta:

Voiko tätä kaksiulotteista olentoa muka vastustaa?

Kuranosuke on rikkaan poliitikkoperheen muotitietoinen nuorimmainen poika, joka rakastaa vaatteita ja tykkää pukeutua tytöksi. Eräänä päivänä Kuranosuke törmää sarjan päähenkilöön Kurashita Tsukimiin (kuvassa oikealla), joka on meduusoja lapsuudestaan asti rakastanut nörtti. Tsukimi elää kommuunissa neljän muun nörtin kanssa. Buddhalaiseen nunnayhteisöön itseään vertaava kommuuni ei hyväksy kattonsa alle miehiä. Kaksikon kohtaamisesta seuraakin sitten draamaa, ihastuksia, hulluilua, juonittelua, stereotypistä nörttitoukasta perhoseksi meininkiä...

Jos ei huomioida sitä, että sarja loppui aika töksähtäen (kappas mokomaa, enpä olisi uskonut sarjasta, joka on tehty edelleen jatkuvan mangan pohjalta) Kuragehime oli erittäin viihdyttävää katsottavaa. Lisäplussaa ropisi siitä, että Tsukimilla on ihana ääni, joka ei käy hermoille missään vaiheessa *w* Sarjan piirrostyylikin iski minuun. Tsukimia ei ainakaan voi luonnehtia stereotypiseksi, suurisilmäiseksi animesankarittareksi...

Mutta jos teillä on aikaa, löytäkää tienne tämän ihastuttavan sarjan luo ja kokeilkaa itse onko teillä mielenkiintoa jatkaa sitä kymmentä ensimmäistä minuuttia pidemmälle.