Enkä kyllä tiedä opettiko näidenkään näkeminen suuremmin välittämään.
Katsottuna siis Täällä Pohjantähden alla II ja Vares - Pahan suudelma. Kumpaakaan en ole koskaan kirjana lukenut enkä Vareksen osalta edellisiä osia nähnyt. Se saattoi tietysti kenties vaikuttaa jonkin verran katselukokemukseen...
Täällä Pohjantähden alla aiheutti tietyiltä osin suurta mielihalua hakata päätään lähimpään seinään. Eikö Suomessa vielä 2000-luvullakaan olla opittu maskeeraamaan uskottavasti? Koskelan Elina ei tämänkään leffan aikana näyttänyt vanhentuvan päivääkään sitten edellisen osan rippikoulunsa. Ja Aleksikin kupsahti pellonreunaan ihan samannäköisenä kuin lähti aikanaan sisällissotaan. Tämän takia aikahyppäykset hämmensivät aika pahastikin, kun lapset kyllä kasvoivat, mutta vanhempi polvi ei muuttunut miksikään.
Vares puolestaan oli ulkoasultaan ehdottomasti mielettömän kaunis elokuva. Kameran käyttö oli todella sujuvaa ja hiotun näköistä ja Turusta oli löydetty todella kauniita ja toimivia kuvauspaikkoja.
Juonesta en sitten ehkä välittänyt niinkään paljon... Ratkaistava tapaus oli kyllä mielenkiintoinen, tapahtumat jännittäviä ja henkilöhahmoistakin tykkäsin, mutta pohjatekstissä oli stereotypisiä dekkarikliseitä minun makuuni liikaa, jotta ne olisivat menneet ironiana.
Mutta mutta, jos joskus pitäisi päättää kumman näistä katsoisin uudelleen, ottaisin ihan ehdottomasti tuon Vareksen~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti