sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Talvi-, kevät-, mikälie päivä



Koska ulkona on ollut koko päivän ihan mielettömän ihana sää (tunnetaan joissain piireissä myös nimillä "keski-ikäisten hankiaishaahuilujoiden sää", "sporttisten aurinkolasirakastajien tuulipukupäivä" ja "ihan helvetin ärsyttävä, yltiöpositiivinen, migreeniä aiheuttava kakkailma") katson oikeudeksi ja kohtuudeksi postata pari kuvaa, jotka otin tuolla tallustellessani. Kilometrejä kertyi varmaan jotain 9, enkä olisi tahtonut tulla sisälle ollenkaan oikeastaan... Leuan jäätyminen alkoi pakottaa kuitenkin.



Noilla yleisimmillä lenkkeilyreiteillä oli melkein ruuhkaa (vastaan tuli melkein kymmenkunta ihmistä)... Vähän ennen tälle kinttupolulle kääntymistä tajusin jonkun tuulipukuheebon käppäilevän jossain sata metriä takanani puolet nopeampaa vauhtia kuin minä. Toivoin ja rukoilin hartaasti, että se tajuaisi vähän hiljentää vauhtiaan eikä jyräisi yli... Onneksi tajusi, hankeen hyppääminen kohtuu lyhytvartisissa kengissä ja sukkahousuissa ei olisi ollut mitenkään mieltä ylentävä kokemus.





Näitä kahta jäin lähinnä ottamaan päästääkseni kiireiset keski-ikäiset ohitseni. Inhoan pokkarikameralla kuvaamista, vaikka se taskukokoinen ja kätevä onkin, ihan siitä syystä, että sillä saa tosi paljon vähemmän anteeksi omituisissa paikoissa kuvaamisen kuin tuolla isolla mustalla, jota ihmiset yleensä erehtyvät luulemaan järjestelmädigikameraksi (jonka omistaminen kohottaa yleensä kuvaajan egoa potenssiin tuhat, koska järkkäri näyttää niin ammattimaiselta ja herättää kanssaeläjissä ajatuksia tyyliin: "Ooh, tuo on varmaan tosi hyvä kuvaaja. Se varmaan kuvaa jotain tärkeetä juttua varten.") Pokkarikameralla kuvaamiseen sisältyy aina tietty turisti-amatööri-efekti.
...Ja tuossa miun pikkukamerassa on puolet huonommat zoomaus-mahdollisuudet kuin isossa...

Sitten onneksi pääsin vähän väljemmille seuduille... Oli ihanan hiljaista, kun autojakin kulki sunnuntain kunniaksi laiskanpuoleisesti. Kuulin jopa omat ajatukseni, mikä on aika harvinaista nykypäivänä.

...Sinällään vaarallinen lenkki, että herätti miussa asuvat kiltin koululaisen, keski-ikäisen kotiäidin ja herttaisen hymyilijän persoonallisuudet. Kotiin tultua lueskelin psykaa ja nyt tekee mieli ommella ja leipoa. Varsin epänormaaleja käyttäytymismalleja miulle.

1 kommentti:

  1. Olenpa hyvinkin menossa keikalle!
    En voisi ikinä jättää menemättä heidän keikalleen, jos matkaa on ruhtinaalliset 15 minuuttia bussilla...

    Ja toi uus levyä on upea! Kannattaa kokonaisuudessaan tsekata youtubesta, josset lataa tai ostaa halua :)

    Ja raporttia tulee luultavasti olemaan, ja pitkä sellainen XD

    VastaaPoista