Päivän jännä videolöytö:
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
lauantai 19. joulukuuta 2009
The Wallflower dorama
Satuin tänään pitkästä aikaa vierailemaan Livejournalin KAT-TUN LOVE yhteisössä. Jossain vaiheessa kävin läpi jonkinasteisen KAT-TUN fanityttöilykaudenkin, mutta sen voisi varmaan pistää liiallisten koulutöiden piikkiin - ne saivat aivoni pehmenemään.
Livejournalin puolelta kuitenkin sattui silmiin linkki videoon, joka sai täkäläisen lentämään pari piirua taaksepäin tuolissaan:
Livejournalin puolelta kuitenkin sattui silmiin linkki videoon, joka sai täkäläisen lentämään pari piirua taaksepäin tuolissaan:
lauantai 28. marraskuuta 2009
Kokoelma
Tällaista löytyi, kun huoneesta yritin tänään vähentää paperin määrää... Edustuksesta puuttuu vain ja ainoastaan Nekocon 2008, Tracon III (josta en koskaan tainnut edes saada ohjelmalehtistä) ja vuoden 2008 Tsukicon. Neljä vuotta olen näköjään aktiivisesti conittanut (kuulostaa ihan järjettömän vähältä, mutta tuntuu valtavalta).
Muistan muuten aina tänne kuvia lisätessä miksi olin niin pitkään vuodatuksen aktiivikäyttäjä... Kuvasysteemi vain ei täällä toimi (tai sitten en vain osaa käyttää). Mutta toisaalta, voisin ryhtyä listaamaan kaikkia seuraamiani blogeja ja poistaa ne sitten tuolta kirjanmerkeistä. Tulisi tilaa sinnekin...
Kirjaimet täyttävät elintilani.
perjantai 27. marraskuuta 2009
Ddung mp3
Etelä-Koreasta, nukkejen luvatusta maasta, löytyy ehdottomasti maailman söpöin mp3-soitin DDUNG doll.
Täällä asiaa valottava kuvasarja ja kauppa, josta noita voi ostaa hintaan 125$ ~ 86€. Itse ainakin menetin sydämeni ihan täysin *w*. Ah, kun joku todistaisi tuon tekniikan oikeasti toimivaksi ja tilaisi miulle jouluksi...
Parastahan Ddung dolleissa on, että niitä on monia erilaisia ja ilmeisesti niitä voi vieläpä Pullip ja Blythe nukkejen tapaan muokata.
Tutustuaksemme paremmin Ddungiin, Ddung on 4-vuotias pikkutyttö, joka tietää iästään huolimatta paljon asioita ja tahtoo isona tulla Miss Koreaksi.
Normaalin, epä-mp3-soitin Ddungin hinta vaihtelee koosta riippuen noin 19-60 dollarin välimaastossa.

Täällä suli yksi sydän, tosin asiaan voi vahvasti vaikuttaa se, että olen aika nukke-addikti. Ddung varmisti muuten myös olevansa yksi niistä aasialaisnukeista, joista oikeasti tykkään ja joihin silti saattaisi rahaa löytyä. Erityisesti rakastuin hanbok:iin (korealaiseen kansallispukuun) puettuun Ddongiin. Love today ♫
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
V-Rock, yay
Hallo, polkaistaan blogi heti käyntiin... Esittelyt voi tunkea muualle.
Katsoin sitten V-rock Festival'09:n lähes kokonaisuudessaan alusta loppuun netin kautta. Kai sitä voisi keksiä muutakin, mutta... Tehty mikä tehty, enkä edes kadu.
Eilen kyllä tosin ketutti raskaasti, että meninkin nousemaan joskus seitsemän aikaan... D - ainoa bändi, jonka olisin siihen aikaan tahtonut nähdä - soitti keikkansa nimittäin onnellisesti kameroiden ulottumattomissa, koska henkilökunta ei saanut siirrettyä kameroita lavalta A lavalle B. Eikä Marilyn Mansoniakaan kuulema edes nähty.
Lauantain parasta antia tosin taisi olla randomin norjalaismiekkosen haastattelu... Tyyppi vaikutti hyvin...epäjapanistilta. Haha. Ihana.
Tänään kello oli soimassa 05:50, mikä oikeastaan tarkoitti sitä, että olin pystyssä jo 05:00, koska Suomessa suoritetaan vuosittain kesä- ja talviaikaan siirtymisiä. Japanissa niitä ei käytetä, joten keikat alkoivat ihan "normaalisti".
Sitäkään en tiennyt ennen kuin tänä aamuna, mutten juuri ollut masentunut, koska näin sen bändin, jota varten olin herännytkin.
exist trace sai lähetysaikaa kolmen biisin ja pikakatsauksen lisäksi myös yhden haastattelun verran. Ketutti aika mahtavasti, kun en tajunnut oikeastaan puoltakaan haastattelun sisällöstä, MUTTA Naoto puhui. Olen siitä edelleen vähän hämmästynyt, koska en ole tainnut koskaan Naoton puhuneen missään. Omin ääni myös yllätti, olin ehkä ajatellut jotain Danger Gangin Hikon äänen oloista ääntä.
Lisäksi koko bändi tuntui entistä itsevarmemmalta, Omin, mikon ja Naoton moshaamista ja muuta riehumista oli kiva katsoa lavalla ja jotenkin ne tuntuivat haastattelussakin olevan täynnä energiaa. Lavalla Jyoun ääni tosin meinasi pettää useampaan otteeseen mitä en oikeastaan lainkaan ihmettele ottaen huomioon miten korkealle existon biisien lauluosuudet joskus nousevat.
Haastattelusta minulle jäi ehkä parhaiten korvan taakse, kun miko taisi kertoa ihailevansa the GazettE:n Rukia - tai jotain vastaavaa.
Suomalaisvahvistuksenahan V-rockissa nähtiin Negative ja LOVEX. Tai no LOVEXia ei oikeastaan nähty, ilmeisesti bändiä ei katsottu tarpeeksi mielenkiintoiseksi tai jotain. Negative sai kuitenkin lähetysaikaa sen ilmeisesti lähes kaikille bändeille varatun kolmen biisin verran. Eniten niiden keikassa ehkä pistivät silmään eturivin fanitytöt, joilla kaikilla oli syystä tai toisesta käsissään Suomen siniristilippu.
Ei ymmärrä. Oltiinko keikalla vai jääkiekko-ottelussa?
Maassa maan tavalla, mutta tuo pisti aika pahasti silmään ja hämmästytti ihan oikeasti. Olisivat nyt väsänneet vaikka "I love you!"-kyltin.
Jonne Aaron oli myös ihan lutuinen spiikatessaan lähinnä englanniksi, väläyttäen sitten "Arigatoo":n, joka kuulosti lähinnä "Ari kato!":lta.
Aaa-a, mitäs muuta...
Alice nine.n keikka oli surkeasti mikitetty, D'espairsRay:ta oli ilo seurata, Moi-dix-Mois sai yllättävän paljon esitysaikaa mitä en oikeastaan yhtään ihmettele, koska Manalla taisi olla sormensa pelissä koko tapahtuman järjestelyissä. Löysin myös pari uutta bändiä, joita voisin ryhtyä ehkä seuraamaan, Megamassoa esimerkiksi voisi kuunnella pitkästä aikaa ja tutkia tuota And-nimistä bändiä vähän tarkemmin. Lauantain muotinäytös oli herkkua ♥__♥ Olisi kiva nähdä se uudestaan tai pysäytyskuvia...
Ja, vaikkei saisi sanoa, ai että vihasin sitä amerikkalaispoikaa, joka ilmestyi välillä hehkuttamaan omia tunnelmiaan. Ilmeisesti amerikkalainen naisjuontaja oli oikein viehättävä, "vanha" japsimiesjuontaja nauratti aina välillä. Plus inhoan muutenkin amerikkalaisten teinipoikien aksenttia. Hrrrrr...
Noiden kamerointi muuten feilasi vielä tänäänkin. Pisaraakaan the GazettE:a ei valunut Suomeen asti ilmeisesti kameraongelmien takia. Ah tekniikka.
Nyt voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa, että olisin tahtonut olla tuolla. Ei tunnelma vaan välity kylmän tietokoneruudun läpi. Ja ee, varmaan pitäisi hioa japanin taitoja, koska haastattelut veivät kuitenkin ajasta järjettömän paljon ja niiden sisältöä olisi ollut kiva ymmärtää paremmin.
Voi myös olla kameramiesten syy, mutta miksi minusta tuntui koko ajan, ettei tuolla nyt niin paljon porukkaa edes ollut?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)