Huomenta

Vaah, tunnenpas olleeni sosiaalinen viime aikoina. Niin sosiaalinen, että tänään voisin ehkä vihdoin raahata luuni ja kirjani pihalle varjoon ja oikeasti lukea ruotsia ja psykologiaa.

Tässä kuluneiden viiden päivän aikana on sattunut muunmuassa sellaista että:
1. Olin torikirppiksellä myymässä romuja poispoikkeen. Tavaran määrään nähden (vähän) olin aika tyytyväinen saamiini rahoihin. Vaikka lähes kaikki nyt olikin kolikoita ja tosi pienet kolikot on suurina määrinä ärrrrsyttäviä.

2. Kävin mökillä mustikassa ja astuin kaiketi vahingossa ampiaispesään. Lopputulos: suunnilleen kymmenen ampiaisenpistoa. Ja oli muuten eka kerta elämässäni kun ampiainen edes pisti. No, onneksi en näköjään ole allerginen...

3. Onnistuin pudottamaan sormukseni kaupan jäätelöaltaan pohjalevyn ja pakastealtaan väliin. Jouduin vielä seuraavana päivänä noutamaan sen... Onneksi sen pois saaminen ei ollut niin iso juttu kuin pelkäsin ja asiaa ekana päivänä tapausta selvittelevä myyjä pelotteli. Olen kyllä todella todella iloinen (ja kiitollinen), että sain tuon sormuksen takaisin. En olisi jaksanut aloittaa uutta etsintärumbaa samantyyppisen löytämiseksi.

Tämän otuksen palautin eilen kaksi kertaa kotiinsa... Se perhana tietää, etten komenna sitä paljonkaan (koska en kai minä nyt sukulaisten koirille karju...omissakin tekemistä) ja käyttää sitä ilmeisesti hyväkseen kun tahtoo lähteä katselemaan uusia maisemia... Mutta kun se on tuollainen iso vauva niin sille ei osaa edes suuttua karkaamisesta :'D

Eri koira, sama rotu. Kaverin koira Nala joskus loppukeväästä.
En yhtään ihmettele miksi ihmiset ottaa suomenlapinkoiria kun ne on tuollaisia ylihellyyttäviä nalleja pentuina ;__; Ylilutuisia.

Tänne loppuun taidan sitten työntää lainauksia, joita on tullut poimittua talteen eri kirjoista ja lehdistä. Onnittelut sille, joka jaksaa nämä kaikki lukea ja tajuaa miksi ne ovat päätyneet lainattaviksi~


"70 kiloa painava ihminen sisältää muunmuassa seuraavia aineksia:
45 l vettä
Tarpeeksi kalkkia yhden kanalan seinien valkaisuun
Fosforia 2200 tulitikkuun
Rasvaa n.70 saippuapalaan
2-tuumaisen naulan verran rautaa
Riittävästi hiiltä 9000 lyijykynään
Lusikallisen magnesiumia."
- Erlend Loe: Supernaiivi

"Riskiryhmään kuuluvilla ei esimerkiksi ole varaa autoon, viikon lomaan tai väritelevisioon."
- Karjalainen 5.7.2010

"Viime vuonna elämänkatsomustiedon opetusta annettiin 16 209 peruskoulun oppilaalle, mikä on 4,5 prosenttia eli 666 oppilasta enemmän kuin edellisvuonna."
- Helsingin Sanomat 6.7.2010

"Hän ei kapaa aikoja, jolloin vielä 'oli maailmassa' eli ei kuulunut lestadiolaisyhteisöön."
- Karjalainen 20.7.2010

"Suomalainen sanoisi, että lasi on puolityhjä. Se on suomalaista charmia. Olette synkkä kansa.
Sekään ei ole yllättävää, sillä suomalaiset asuvat puolet vuodesta jääkaapissa, jonka valot ovat rikki."
- Simon Anholt Suomen Kuvalehti 23.7.2010
...Kaiken hyvän lisäksi joku on tainnut päättää sulattaa kyseisen jääkaapin...

"- Tiesitkö, että skoolatessa pitää katsoa silmiin? Jos pälyilet muualle, siitä seuraa seitsemän vuotta huonoa seksiä. Tämä on tosi, Aaro vakuuttaa, - Jotkut saksalaiset jopa vetävät lasinsa pois, jos huomaavat että silmiin ei katsota."
- Marika Laijärvi: Vaihtoaskelia

"Amerikkalaiset halusivat aina säilyttää kaiken kokemansa paskan jossain kallisarvoisissa muistorasioissa, ja Heidi oli tässä suhteessa kaikista pahin."

"Tuo yksi ainut sana, ponajehali, tarkoittaa "he saapuivat pitemmän ajan kuluessa sankoin joukoin, oikein harmiksi asti." Oi suuri ja mahtava venäjän kieli! Sasha ajattelee. Täällä solvaaminen on lyhyttä ja ytimekästä, tarvitaan vain kaksi etuliitettä toimittamaan kokonaisen lauseen virkaa. Äkkiä Sasha huomaa kaipaavansa Brooklyniin, jossa ihmiset nimittelevät toisiaan yksinkertaisesti vain kusipäiksi."
- Anya Ulinich: Petropolis

Hörhellystä

Jottei blogi menisi ihan pelkäksi matkustelusta kertovaksi, höpötän jotain vähän randomimpaa.

Olen viime päivinä jostain kumman syystä innostunut sisustamisesta.
Siis jostain, mille olen aina vähän pyöritelly silmiäni ja josta hypettämistä en oikein ole koskaan tajunnut.

Oma huone on aika sillisalaatti, lähinnä koska siellä on suhteettoman paljon erikokoista- ja väristä tavaraa, jotka riitelee toistuvasti kahden vallitsevan päävärin, valkoisen ja sinisen kanssa... Minkä lisäksi se tuppaa olemaan ihan liian usein sen verran sekaisin, että ensimmäistä kertaa siellä vieraileva ei varmaan edes hahmota, että siellä on joskus edes yritetty sisustaa :'D

No, viihdyn siellä joka tapauksessa, eikä sitä oikeastaan ole mitään tarvetta ryhtyä muokkailemaan sen suuremmin, koska oikeastaan vähän toivon, etten asu siinä enää montaa vuotta... Ts. toivon, että keksin itselleni jonkin kivan alan opiskeltavaksi ja pääsen muuttamaan omilleni jne. Ymmärsitte kyllä. Vaikkei opiskelijakämpässä nyt ehkä olekaan mitään mieltä sisustaa niin suureleisesti, kun koskaan ei tiedä milloin muutto yllättäen taas koittaa...

Mutta siis kuitenkin, kerronpa jotain viime aikaisista sisustusihastuksistani~

Kuva

Olen tahtonut tulevaisuuden asuntooni ainakin yhden keltaisen seinän varmaan...suunnilleen... viimeiset... viisi vuotta? En oikein ole koskaan osannut määritellä mistä tämäkin ihastus johtuu, mutta keltaisella nyt vain sattuu olemaan jokin rauhoittava vaikutus minuun.

Kuva täältä.

Ah, kun rakastuin tuohon yllä näkyvään kirjahyllyyn heti ensisilmäyksellä ♥ Kirjahylly olisi ehkä yksi niitä ekoja asioita mitä oikeasti pitäisi hankkia... Vaikka normaalit, suorakaiteen muotoiset kirjahyllyt henkivätkin tiettyä arvokkuutta ja vaikka niiden valtti on "Sisältö ennen ulkonäköä", kirjat kyllä ansaitsisivat vähän persoonallisemman kirjahyllyn säilytyspaikakseen.

Myös jokin astetta antiikkisempi kirjahylly olisi hirmu kiva, sääli vain, että useimmat antiikkikirjahyllyt tuppaa jostain syystä olemaan niin kauhean raskaan näköisiä...

Kuva

Pinnatuolit on pitkäaikainen huonekalurakkaus. Vaikka ne tunnetaankin jossain määrin huterina tuoleina niin... Ei näihin "oikeisiin" pinnatuoleihin voi kuin ihastua.
Meillä itse asiassa on yksi pöytä-tuoli-sarja, jonka kirkuvanoransseja pinnatuoleja olen yrittänyt säästää tuhoutumiselta... Pöydälle kävi jo vähän hassusti, kun joku sijoitti sen ulkovarastoon.

Sitten yksi omasta mielestäni ehkä vähän pöhkö ihastus on isoäidin neliöt, joista en viitsi tänne kuvaa tunkea, kun kaikki googlettamalla löydetyt kuvat oli jonkun blogista. Mutta miusta olisi vaan äärettömän kivaa, jos sohvalla/sängyllä olisi pari tyynyä, joiden päällyksen toinen puoli olisi koristeltu isoäidin neliöillä *w* Yhdistelmässä pitäisi ehdottomasti olla turkoosia, koska turkoosi on keltaisen ja vihreän ohella tosi kiva väri. Voisin syksyn tullen ehkä leikkiä mummoa ja virkata pari neliötä... Löytyihän sellaiseen jopa kuvitettu ohje.



Selailin tässä huumassani myös muutaman japanilaisen sisustuslehden skanneja ja ihastuin tuohon yllä näkyvään sohvaan täydellisesti. Kannattaa klikata suuremmaksi, että näkee yksityiskohtia. En tykkää erityisemmin sängynaluslaatikoista, koska ne onnistuu jotenkin aina pilkistämään häiritsevästi esiin... Mutta sohvan osana säilytyslaatikko kuulostaa erittäin kivalta. Japsilehtiä on muutenkin kiva selata, koska japanilaiset ovat tilanpuutteen takia joutuneet oikeasti kehittämään mitä monimuotoisimpia keinoja saada tavarat sopimaan yhteen asuntoon.

Nyt tämä merkintä taitaakin sitten jatkua huonekuvien pitkänä litaniana.
Yritin järjestellä näitä jotenkin fiksusti tykkään/en tykkää kategorioihin.

Pidän:
Vaaleat värit
Antiikkiset/leikisti antiikkiset huonekalut
Tietty "prinsessamaisuus", mutta selkeys
Avaruus
Valoisuus
Tietynlainen pesäkolomaisuus (varsinkin makuuhuoneessa)
Käytännöllisyys

Tuo kirjahyllyratkaisu *w*
Tuo sohvan, pöytäliinan ja verhojen yhteisrimssuisuus on tosin minulle vähän liikaa...

Kuva

En pidä:
Liiasta tavarasta liian pienessä tilassa
Liiasta lapsekkuudesta
Liiasta mahtipontisuudesta
Sitä että kaikkea pitäisi aina varoa

Tuo sänkyviritelmä tosin on ihana ♥

No, ehkä yllä näkyviin huonekokonaisuuksiin törmää varmimmin juuri japanilaisjulkaisussa... Meinasin ahdistua liiallisesta pinkin käytöstä selatessani CUTiE インテリア Bookia...

No joo, ehkä tässä oli nyt tarpeeksi tästä aiheesta... Olen aika ailahteleva ihminen ja voi olla, että jos minulta kysytään syksyn koittaessa tästä samasta asiasta, minulla on jo ihan erilaisia näkemyksiä. Että esimerkiksi tummat puukalusteet tuntuvat vastustamattoman ihanilta ja lamppujen on ehdottomasti oltava jotain 70-luvun modernia muotoilua :D Mutta näinpä tähän aikaan vuodesta~

Berlin 10.-14.7.

Heips.

Mökkeily alkoikin jo ottaa vähän aivoon, ihana olla välillä kotona. Edes käymässä.
Mutta siis, olin ilahduttamassa isoveljen ja sen tyttöystävän elämää muutaman päivän ajan Berliinissä. Aika huisaa sinällään, etten vielä kesän alussa tiennyt ollenkaan, että olen edes menossa Berliiniin :o



Brandenburgin portti oli ehkä aavistuksen hienompi yövalaistuksessaan kuin päivällä... Tuossa aukiolla olisi muuten ollut myös se Serbian sodan uhrien muistoksi kyhätty kenkäkeko, mutta kun valaistus oli mikä oli, en ruvennut kuvailemaan.

Kaksi vierailukohdetta, Deutsches Museum (jonne menoa Sonja suositteli sen varjolla, etten ole käynyt oikeassa museossa ennen kuin olen käynyt tuolla, mutta öö... Jäi ehkä vähän kalpeaksi Brithis Museumin rinnalla - eikä ehditty kiertää tuota ihan täysin kunnolla ehkä) ja vanhaa itäberliiniläistä arkkitehtuuria edustava TV-torni, josta oli aika huisat näkymät. En tosin silti saanut päästäni häiritsevää "Täähän on vähän kuin Puijontorni"- ajatusta. Ei ehkä tehnyt ihan oikeutta tuon tornin korkeudelle :'D


Ainoa ottamani kuva DDR Museumista, jossa käytiin maanantaina. Oli kyllä tosi mielenkiintoinen ja oikeasti tutkittava museo, vaikka vähän kyllä tuntui, että olisi vain matkustanut aikakoneella Suomen 70-luvulle... Yllättävää siinä oli, että se sai DDR:n näyttäytymään miellyttävän positiivisessa valossa. Stasikin esiteltiin vain yhdessä nurkassa.

Mutta kuvasta mieleen, olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, ettei keskiverron itäsaksalaislapsen elämä voinut olla kaikilta osin kovin kurjaa, koska ylipäätään kaikki vanhat lastenohjelma-animaatiota, jota Neuvostoliiton alueella aikanaan tehtiin on korkealuokkaisuudessaan loistavia (tai no, miinuksena propagandan määrä).

Egyptiläisestä museosta, jossa käytiin sitten tiistaina... Veli tahtoi tänne ja mikä ettei, muinaiset egyptiläiset oli aika mielenkiintoisia veikkoja. Jos tahdotte tajuta miksi tämä nimenomainen veikko pääsi ikuistettavaksi, suosittelen klikkaamaan kuvan suuremmaksi ja katsomaan tuon kivitaulun ylintä osaa :D

Muista vierrailluista turistikohteista voisin sanoa sen verran, että "Menkää itse katsomaan", koska Berliini osoittautui oikeasti näkemisen arvoiseksi kaupungiksi.


Joku random mainos, josta oli monia eri versioita, mutta koska tämä oli ainoa mitä tuossa läheisellä metropysäkillä oli niin... Näiden tarkoitus oli kai houkutella berliiniläisiä juomaan hanavettä, jonka suosio ei sen kalkkipitoisuuden takia ollut kauhean suuri ainakaan juomavetenä.

Ja sitten vielä ostokset!

...Tätä pitää ehkä hieman selittää? Olin siis reissussa ilman matkalaukkua, romut ahdettuina selkäreppuun ja käsilaukkuun, joka vielä ahdettiin sinne reppuun. Tilaa oli siis oikeasti niukalti ja kun lämpötila pyöri jossain +37 asteen tietämillä, ei oikein huvittanut ostostella vaatteita... Näiden lisäksi tosin ostin myös ruususormuksen ja Nukku-Matti kortteja, mutten ennättänyt kuvata ennen kuin kamera äsken simahti.
Nuo japanilaisia Koala March-keksejä matkivat korealaiskeksit on muuten kotoisin Asia Mekong Supermarket-nimisestä liikkeestä, jos jotain kiinnostaa. Tuon kuvituksessa poseeraavan poikakeksiukkelin nimi on Kani...

Herrat Marx ja Engels sattuivat myös tulemaan vastaan. Ohessa voitte todeta, että kuvanottajalle pitäisi aina ensin kertoa miten kameran zoomi toimii :'D Ou, tuli muuten luettua Orwellin Vuonna 1984 tuolla reissulla - vähän niinkuin vahingossa.

Mutta siis. Kokonaisuutena oli oikein kiva reissu <3 Vähän tietysti tuo helle aiheutti ahdistusta, mutta kyllä siitäkin hammasta purren selvittiin ja nyt täällä vallitseva +19 asteen lämpötila tuntuu jäätävältä.

Ai niin! Berliini ei muuten - ihan tiedoksi vain - ehkä ole paras paikka matkustaa, jos haluaa puhua mitä tahansa suomeksi sen varjolla, ettei kukaan ympärillä oleva ymmärrä. Tämän joutui todistamaan karvaasti yksi mies, joka sattui naisseuralaisensa kanssa taakseni yhden turistipuodin kassajonossa ja taisi laulella jotain vähän räävittömämpää muistaakseni, vaikka nainen yrittikin toppuutella... Pakkohan niille oli ilmaista, että tajuan mitä ne puhuvat. No, ei niistä kumpikaan tainnut suuremmin nolostua~

Shoppailumatkailua

Vietipä kivan alkuviikon Jyväskylässä.
Maanantaina sinne ajeltiin ja sillä aikaa kun vanhemmat auttoivat veljen kämpän remontissa, minä kipitin kaupungilla kaikessa rauhassa. Jyväskylässä tulee liikuttua ehkä suunnilleen pari kertaa vuodessa juuri veljen takia. Jostain syystä tosin päädytään sinne lähes poikkeuksetta aina, kun veljellä on menossa muutto/remontti/kahden edellisen yhdistelmä. Tämän takia osaan varmaan suunnistaa jyväskyläläisissä rautakaupoissa ja huonekaluliikkeissä paremmin kuin 90% paikallisista...

Tykkään itse asiassa Jyväskylästä kovasti. Se on kohtuu pieni, mikä kasaa kaikki vaatekaupat/koruliikkeet/antikvariaatit aika keskustaan ja tekee liikkumisen vaivattomaksi. Mutta kaupoissa on kuitenkin valinnanvaraa, nytkin sinne oli avattu pari uutta liikettä, joita en ollut nähnyt viime kerralla liikkuessa... Forumilta löytyi nimittäin gina tricot (josta en osta ikinä mitään kun en luota laatuun...) ja Carlings niminen liike, jonka bongasin myös Tukholmasta ja joka myy melkoisen kivoja vaatteita.

Sattui ihan kivasti tämä reissu, kun joka paikassa oli alet.

Löytyi muunmuassa maailman sympaattisin t-paita.
Joka syystä tai toisesta näyttää aika largelta tässä...

Tiistaina sitten harrastin kulttuuria ja käväisin Suomen käsityön museossa.
Kyllä kyllä, Suomessa todella on sellainen (en kyllä itsekään tiennyt ennen tätä...), nettisivutkin siltä löytyy. Annoin jonkin elämää vanhemman Jyväskylän turistikartan johdattaa itseni sinne lähinnä kansallispukunäyttelyn perässä. Pettymys oli pienoinen, kun sieltä ei löytynytkään mitään mitä netistä ei löytäisi. Paljon muuta sitten olikin!

Ihastuin näihin ihan täysin.
Näiden tekijänä on lapun mukaan kainuulainen Savi-M, suunnittelusta vastasi ilmeisesti COMPANY aka Aamu Song ja Johan Olin.

Anteeksi kovasti kuvan laatu, mutta repesin tämän nähdessäni sen verran pahasti, että kamera ei oikein pysynyt kädessä... Ihana idea :'D Sääli, kun en bongannut suunnittelijan nimeä mistään.

Varmaan tuonne museoon on raahattu vuosien varrella monta lastillista ei-aiheesta-niin-kiinnostuneita yläasteen käsityöryhmiä ja muita, mutta kyllä sinne vapaaehtoisenakin ihan mielellään meni! Varsinkin kun ulkona oli jotain +27 ja museossa oli sentään ilmastointi...
Jotain inspiraation poikasta saattoi tarttua hyvinkin mukaan.


Tiistaina heiluin taasen kaupungilla ja pääsin käymään Seppälän kirpputorimarketissa, jossa tulee jostain syystä käytyä melkein aina Jyväskylässä ollessa. Sain hameen, joka oli lähes samanlainen kuin aiemmin päivällä H&M:ltä löytämäni, kymmenen euroa halvempi vaan...
Ja sitten näin tämän:


Toivottavasti myyjä/tuleva ostaja ei vaivaannu, mutta tämä oli vain niin ylisöpö hyllyn nurkassa nököttäessään, että oli pakko ottaa kuva, kun kamerakin sattui mukana olemaan~


Keskiviikkona kotiin päin tullessa pysähdyttiin vielä Varkaudessa, kesäisten pikkukaupunkien aateliaassa, jonka kauppakatu on yksisuuntainen ja sen varrella sijaitsee yhteensä neljä kirpputoria.
Pieni ja ylisöpö Vero Moda oli ihan käynnin arvoinen~ Välillä oikeasti kyllästyy aina näkemään Varkaudesta pelkän ABC-aseman, mutta surullista kyllä ollaan aina siihen aikaan liikkeellä, kun kaikki kaupat alkaa jo mennä kiinni...

Ettäpä tällaista.
Nyt ei tämä blogi varmaan paljoa päivity, kun mökkeilen varmaan viikonlopun ja 10. päivä suuntaan Berliiniin veljen iloksi~ Jännittää vähän, kun en ole koskaan käynyt :o

(i) Stockholm 18.-20.6.

Och de levde lyckliga i alla sina dagar.

Palauduinpa maanantaina Ruotsista onnellisena, erittäin ärsyttävä nuhainen kurkkukipu matkamuistonani, mutta kuitenkin varsin tyytyväisenä.
Lauantaina oli koko Tukholma sekaisin ja populaa kaduilla kiitettävästi, metro läkähdyksiin asti täynnä varsinkin tuon hääkulkueen jälkeen... Mutta hei, minä, Ruotsin kuninkaallisista varsin epäkiinnostunut henkilö sain kuin sainkin kuvan kruununprinsessa Victoriasta ja prinssi Danielista~

Eli juu, oltiin äidin kanssa liikkeellä, käveltiin jalat puolikuolleiksi kaupoissa kierrellessä, ostosteltiin hääkrääsää tuliaisiksi ihmisille, eksyttiin melkein Gamla stanissa, pohdittiin erinäisiä ruotsalaisuuteen liittyviä asioita ja syötiin ihan liikaa.
Jos joku on tosi kiinnostunut (vaate)ostoksistani, Poupeen puolella voi käydä stalkkimassa, latailen varmaan sinne ne vähät vaatteet mitä ostin... Mukaan tarttui muuten myös ruotsalainen Femina-lehti, joka maksaa jostain kumman syystä Suomessa melkein kolme euroa enemmän kuin Ruotsin puolella. Eikä suomalaisessa versiossa edes tule niitä aivan kahjoja extra-säliä (tällä kertaa Qliniquen maskara), joilla ihmisten ostopäätöksiin kovasti yritetään vaikuttaa :(


Laivamatka Ruotsiin oli jo itsessään siitä mielenkiintoinen, että satuttiin sille laivalle, jolla vihittiin jotain seitsemän paria noin puolen tunnin väliajoin. Kahdet vihkiseremoniat jaksettiin katsoa, kolmannet olisi varmaan vieneet maun koko jutusta...

Molempiin suuntiin mennessä laivoissa oli muuten ihan järkyttävästi itä-aasialaisia. Oli japanilainen keski-ikäisten ryhmä, kiinalaisia jostain mandariini-alueen ulkopuolelta ja korealaisia, joita kuuntelin ensin jostain Nagasakin alueelta kotoisin oleviksi japanilaisiksi, jotka käyttää paljon korean lainasanoja... Miten niin huono kuulo?

...toisilla sitä on jalkalihaksia kiivetä aitiopaikoille...

Lauantaina olisin itse asiassa tahtonut monta kertaa pysähtyä ja pyytää kuvaa näistä joka puolella parveilleista pikku prinsessoista ja koota niistä sitten kollaasin jonnekin. Sulattivat jopa tällaisen paatuneen, lapsia ymmärtämättömän ihmisotuksen sydämen

Koskapa suurin osa tämänkin blogin satunnaisista stalkkaajista on varmaan joskus käynyt Tukholmassa, en jaksa spämmiä tänne noita kaupungista itsestään ottamiani kuvia... Auringonpaisteinen, sopivan lämmin, ihmisiä vilisevä Tukholma oli kuitenkin varmaan parhaimmillaan juuri viime viikonloppuna ja olen iloinen että tuli käytyä.

Maarianhamina näytti kauniilta jopa laivan ikkunasta yhdeltätoista illalla. Pitäisi käydä joskus.

Ai niin muuten, kerrotaan omasta elämästä senkin verran, että nyt on vihdoin ajokorttikin ansaittu~ Suosittelen siis erityistä varovaisuutta liikenteessä liikkuville.

Ai, miten niin?

Riesanani on ollut viime aikoina ahmimishäiriö...
...
Oon lukenut ihan mielettömän kasan kirjoja.
Jos en lue, syön jotain.
Tai juon tuhottomia määriä vettä.
Sen lisäksi minulle ei tuottaisi varmaan ongelmia ostostella vaatteita mielivaltaisesti.

Mutta siis siitä kirjojen ahmimisesta. Oikeastaan luen melkein mitä tahansa missä on tekstiä ja tarpeeksi mielenkiintoinen juoni.
Koska minulla ei nyt juuri ole mitään fiksumpaakaan postausideaa, voisin heitellä näitä kirjojen nimiä tänne. Jäävätpähän jonnekin talteen, jos joskus tunnen halua tarkastaa mitä olen lukenut kesän aikana... Blogi tuntuu sitä paitsi niin tyhjältä, kun postailen tänne niin harvoin :(

Mary Hogan: Ihan kivat kasvot
Aavistuksen verran ylipainoisen amerikkalaistytön matka kesäiseen Italiaan.
Mmh, itse tykkäsin ehkä enemmän Shauna Reidin Dieettitytön huimat seikkailut-kirjasta, jos laihtumistarinoista puhutaan, mutta tykkäsin tämän kirjoitustyylistä, optimistisuudesta ja valovoimaisuudesta kovasti~

Donna Freitas: Pyhimysainesta
15-vuotias katolista tyttökoulua käyvä Antonia tahtoo tulla ensimmäiseksi elossa olevaksi pyhimykseksi. Ja tykkää siinä sivussa muutamasta pojasta...
Muutama aivan mahtava idea, mutta juonessa liikaa kliseitä minun makuuni... Meinasin jo jättää kesken, mutta olen kuitenkin ihan iloinen, että luin loppuun. Kyllä tästä jotain sai irti.

Doreen Irvine: Olin noita
Kadulla kasvaneesta rasavillistä pikkutytöstä prostituution kautta narkkariksi, sitä reittiä Saatananpalvojaksi ja lopulta autuaaksi Kristuksen lampaaksi.
...Yllätyin tässä vimmaa, jolla Jumalaa ja seurakuntaelämää loppujen lopuksi päädyttiin ylistämään. Nah, odotin ehkä jotain skandaalinkatkuisempaa (ehkä tämä sitä olikin ilmestyessään ensimmäisen kerran 70-luvulla, mutta...)

Kaori Ekuni: Blink Blink
Homoseksuaalisen aviomiehen ja hieman vinksahtaneen alkoholistivaimon kulissiavioliitto 1990-luvun Japanissa.
Tämä oli taas näitä kirjoja, joiden kohdalla mietin mitä suomentaja on ajatellut... Alkuperäinen nimi Kira kira hikaru ja englanninkielinen käännös Twinkle Twinkle viittaavat molemmat "Tuiki tuiki tähtöseen", mitä Blink Blink ei todellakaan tee...

Myös mangaa:
Ai Yazawa: Nana vol. 17-18
Yukiya Sakuragi: Inubaka vol. 1-2

Ja sitten jotain sekalaisia fanficcejä tähän vielä päälle.

...Nyt luen sitten sekaisin kolmea kirjaa, joiden nimet voin tähän heittää, mutten viitsi niistä mitään sanoa, kun en ole mitään loppuun lukenut. Nuo aiemmin luetut ovat kai olleet jotain "kevyttä kesälukemista", mitä sitten yritän näillä seuraavilla varmaan alitajuisesti tasoittaa:

Francis Wheen: Kuinka humpuuki valloitti maailman - Nykyajan harhojen lyhyt historia
Anneli Vilkko Riihelä: PSYYKE, psykologian käsikirja
Bali Rai: (o)planerat bröllop

Mutta mah, huomenna kohti Helsinkiä, josta laivalla Tukholmaan... Sieltä palattua varmaan kuvia tänne lisäilen, jos niitä yhtään muistan ottaa~ Harmittaa oma laiskuus, kun en jaksa raahata parempaa kameraa mukaa :(

Loppuun vielä kiva musiikillinen löytö, jos joku jaksaa kuunnella:

Desucon 2010

Akihabara 7442km

Desucon-viikonloppu takana~
En ole juuri muiden kommentteja tapahtumasta lueksinut, mutta voisin kertoa itse jotain.

Eli kyllä kyllä, olin vänkäröimässä ensimmäistä kertaa elämässäni ja hauskaa oli. Valitsin tosin ehkä väärän conin ekaan vänkäröintiini, koska Desussa olisi kyllä riittänyt nähtävää ja koettavaa ihan tavallisena kävijänäkin. Nyt jäi sekä työvuorojen että yleisen väsymyksen takia monta kivaa ohjelmanumeroa näkemättä.

FNZ BOIZin keikka taisi olla jotain miltä harva yhdeksän aikaan lauantaina conissa vielä ollut välttyi... Tykkään Jukiosta ehkä enemmän yksinään pelkän akustisen kitaran kanssa ilman mikkejä.

Epäilen tosin, että suhteellisuudentajuni tai jokin vastaava on pahasti rempallaan, koska kuulin ihmisten silloin tällöin kauhistelevan "Onpa tosi paljon porukkaa!" ja Desucon-lippuja oli kuulema myyty jo ennakkoon enemmän kuin viime vuonna (joten paikalla oli reippaasti yli 1600 ihmistä), mutta minusta porukkaa oli paikalla yllättävän vähän. Saattoi johtua paljolti isoista tiloista ja siitä, että porukkaa oli kuitenkin koko ajan jossain ohjelmanumerossa, pelaamassa tai katsomassa animea tai AMV-tuotoksia...

Pääsääntöisesti oli oikein kiva ja onnistunut con. Paras pitkään aikaan <3 Suorastaan balsamia viime conin jättämille arville...
Erityisesti pidin järjestelmällisyydestä, jolla conia oli lähdetty rakentamaan: selkeät tavoitteet, kohderyhmät ja se, että järjestäjät oikeasti tiesivät mitä olivat tekemässä.

Yksittäisten cossien kuvailu on omalta osaltani vähän jäänyt viime aikoina... Tiedä sitten miksi, ehkä vain ajattelen, että cossaaja itse ja ammattikuvaajat saavat cosseista paljon parempia, mielikuvituksellisempia ja onnistuneempia otoksia kuin joku random conkävijä (minä) huonon pokkarikameran kanssa.

Yhdestä ainoasta cossista otin lähikuvan koko viikonlopun aikana, koska se oli niin hämmentävä, aiheutti "mitä ihmettä?!"-reaktion ja sai kohottelemaan kulmia "Ai joku tietää tämän?"-ihmetyksellä säestettynä:

Jääärkyttävän hyvin onnistunut cossi And-bändin basisti Kenistä *w* Näytti hämmästyttävän samalta alkuperäisen kanssa! Ihana.

Pyydän tuhannesti anteeksi kuvan kauheaa valotusta - pysäytin cossaajan lauantaiaamuna, jolloin en ollut vielä edes vilkaissut kamerani säädöksiä... Olisin voinut pyystää uutta kuvaa, kun törmättiin toistamiseen useaan otteeseen, jos olisin tajunnut aiemmin miten huonosti tämä onnistui. No, eipäs voi mitään.

Ai niin, suurin ihmetyksen aiheeni coco conin aicana: miksi hitossa Yurin synkempi puoli-paneeliin vaadittiin henkkarit, mutta K-18 iltabileissä Club MayDayn ovella niitä ei edes kysytty? Pitäisi varmaan kysyä jostain...

Nyt voisikin sitten ruveta suunnittelemaan mahdollista lähtöä Traconiin, jonne ainakin kaverilla olisi kova hinku... Katsoo jaksanko, ohjelmistossa näyttäisi olevan vain ja ainoastaan yksi ohjelmanumero, jota olisi kiehtovaa mennä katsomaan.