Päiväkirjan kirjoittamisesta

Viime aikoina on jonkin verran ollut erinäisten ihmisten kanssa juttua päiväkirjan pitämisestä. On tullut tavattua sekä superinnokkaita kirjoittajia että sellaisia, jotka eivät päiväkirjan pitämisestä juuri perusta. Erityisesti niiltä, jotka eivät päiväkirjaa pidä joko ollenkaan tai vain hyvin harvoin, saa silloin tällöin asiasta enemmän keskusteltaessa kuulla mitä mielenkiintoisimpia perusteita sille, miksi nämä henkilöt eivät pidä päiväkirjaa, vaikka halua ja mielenkiintoa saattaisi ollakin. Varmaan yleisimpiä syitä olla kirjoittamatta päiväkirjaa ovat:

"Ei ole aikaa."
"En tiedä mitä kirjoittaisin."
"Tuntuu aina niin typerältä ruveta kirjoittamaan."
"Niitä on sitten myöhemmin niin noloa lukea niitä vanhoja merkintöjä."

Pitkään päiväkirjaa kirjoittaneesta nämä perustelut tuntuvat sekä ymmärrettäviltä (oikeasti, ketä ei muka hiukkaakaan nolota joskus 12-vuotiaana kirjoitettuja merkintöjä lukiessa?) että vähän hupsuilta. Jos sinulla on aikaa kirjoittaa Facebook-, Twitter- tai blogipäivitys, miksei sinulla olisi aikaa kirjoittaa lyhyttä merkintää päiväkirjaan? Jos elämäsi todella on niin mielenkiinnotonta, ettet tiedä mitä voisit kirjoittaa siitä päiväkirjaasi, mitä oikein kerrot muille ihmisille, jos he sattuvat kysymään mitä sinulle kuuluu tai mitä olet viime aikoina puuhannut? Ja totta kai, jos kirjoitat päiväkirjaasi tavalla, joka ei ole sinulle itsellesi luonteva, on itsestäänselvää, että kirjoittaminen tuntuu typerältä ja vanhojen merkintöjen lukeminen nolottaa.

Olenkin huomannut, että ihmiset, jotka eivät kirjoita päiväkirjaa tuntuvat omaksuneen monien nykyään melko vaivaannuttavaksi kokeman koulumallin päiväkirjatekstin konventiosta. Sen pohjalta monissa elää käsitys, että päiväkirjamerkinnän tulisi alkaa fraasilla "Rakas päiväkirja...", sisältää yksityiskohtaista kuvailua omista tunteista, tarkkaa havainnointia ympäristöstä ja muiden reaktioista, sydämenkuvilla täydennettyjä kirjoituksia ihastuksista ja rakastamisen ihanuudesta sekä olla aina kirjakielellä kirjoitettuja. Lisäksi päiväkirjan tulisi olla fyysisesti muistikirjan mallinen, mieluiten jonkinlaisella lukolla varustettu ja siihen olisi kirjoitettava joka päivä.
Ihmiset...
EI NÄIN.

Päiväkirjan kirjoittamiseen ei ole yhtä oikeaa tapaa. Eikä päiväkirja ole julkiseksi tarkoitettu blogi. Päiväkirjaan tehdyt merkinnät saavat olla tasan niin "tylsiä", puhekielisiä, polveilevia ja epäloogisia kuin niiden kirjoittaja haluaa. Päiväkirjamerkintään ei tarvitse kirjoittaa kuuden sivun analyysia siitä, miltä tuntui, kun naapurin Pekka sanoi, että sinulla on muuten tosi ruma takki. Päiväkirja on täysin henkilökohtainen, sitä voi käyttää niin pahan olon purkuun kuin hyvien kokemusten ylöskirjaamiseenkin. Toisille se voi olla eräänlainen kalenteri, josta tarkistetaan mitä milloinkin on tullut tehtyä ("Millonkas se meidän uusi koira muuten tarkkaan ottaen tuli meille?", "Olinkos minä viime syksynä Tallinnassa vai Tukholmassa?"), toiset eivät hiisku merkinnöissä sanaakaan muista ihmisistä, toisille juuri muiden ihmisten kokemukset ovat tärkeitä ylöskirjaamisen kohteita. Siihen ei ole pakko kirjoittaa auki mitään mitä ei halua. Ikävät kokemukset ja pahanolon tunteet paistavat kyllä yleensä teksistä muutenkin läpi. Pelkästään se, että kirjoitat "Naapurin Pekka sanoi tänään, että minulla on ruma takki." voi riittää myöhemmin palauttamaan kaikki tuossa hetkessä kokemasi mielipahan tunteet mieleesi. Ei niitä tarvitse analysoida ja nimetä tarkkaan.

Päiväkirjan ei myöskään tarvitse olla fyysinen objekti: sitä voi kirjoittaa tietokoneelle, post-it-lapuille, matikanvihkon takasivuille tai luonnoskirjaan. Myös Facebook-, Twitter ja blogipäivitykset ovat laskettavissa päiväkirjan pitämiseksi - ne kertovat vähintään siitä, mistä milloinkin on ollut kiinnostunut tai mitä milloinkin tehnyt. Yksi päiväkirjan pääajatus on kuitenkin, että merkinnät on mahdollista löytää ja lukea vielä jälkikäteenkin: siksi monet päiväkirjaa pitävät suosivat fyysistä ja helposti talletettavaa muotoa. Ja ihan oikeasti, päiväkirjaa ei ole pakko pitää päivittäin. Eikä kirjoittaa päivällä. Sitä voi kirjoittaa vaikka joka kolmas kuukausi kello kolmelta yöllä.


Niille, jotka vielä tämän kaiken luettuaan tuntevat olevansa "perinteisen" päiväkirjakonvention vankeja, tahdon esitellä muutaman vaihtoehtoisen päiväkirjamallin:

Päivityspäiväkirja
Nimensä mukaan joko a) Facebook-päivityksistä mallinsa ottava päiväkirjatyyppi, jossa merkinnät pidetään lyhyinä, muutaman lauseen avauksina tai b) päiväkirjatyyppi, johon kirjoitellaan silloin tällöin ja "päivitetään" tilanne (esim. jonkin projektin eteneminen tai ihan vain yleinen elämäntilanne) (ks. Aikajanapäiväkirja)

Aikajanapäiväkirja
Toimii erityisesti silloin, kun kirjoitusväli on harvempi, mutta tapahtuneet elämänmuutokset ja niiden synnyttämät tunteet tuntuisi hyvältä kirjoittaa ylös, että ne muistaisi myöhemmin. Aikajanan pituuden voi ihan itse määritellä: koko vuosi, kaksi vuotta, syksy, kesäloma...Siihen voi liittää visuaalista materiaalia, piirtää hymiöitä tai ihan vain kirjoittaa vaikka että "8.12.2009 Stinan ja Kallen kihlajaiset - oli tosi kivaa. Kummipoika oksensi suoraan mummonsa syliin syötyään liikaa täytekakkua."

Dialogipäiväkirja
Päivän (tai muun ajanjakson) aikana käytyjen (itselle merkittävien, hauskojen, tunteita herättävien) keskustelujen ylöskirjaamista. Vaatii toteuttajaltaan (varsinkin, jos aikomuksena kirjoittaa pelkkää dialogia eikä lainkaan kuvausta tms) ihan jumalattoman hyvää muistia tai sitä, että käy tällaisia merkittäviä keskusteluja teksitiviestitse puhelimella tai pikaviestitse netissä. Keskustelujen ei tarvitse olla sanasanaisia, pääasia, että pointtisi tulee ymmärretyksi.

Miellekarttapäiväkirja 
Mielle- tai ajatuskartan muotoon rakennettu päiväkirjakirjoitus. Kartan keskelle voi laittaa vaikka päivämäärän tai käsitteen (esim. syysloma) ja sivukäsitteiksi vaikka nimiä, paikkoja, ihan mitä tahansa.

Kuvapäiväkirja
Valokuvapäiväkirja, leikekirja, sarjakuvapäiväkirja, luonnospäiväkirja... just name it. Ei päiväkirjan ole pakko sisältää sanaakaan tekstiä, kuvahan kertoo kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa. 


Tämän tekstin ei ollut tarkoitus saarnata, että "Sinun pitää kirjoittaman päiväkirjaa, vaikka et tahtoisi!" vaan ennemminkin tämä oli yritys tsempata päiväkirjan pitämiseen sellaisia ihmisiä, jotka kyllä haluaisivat, mutta jotka eivät sitä pidä luullessaan sen vaativan tietyntyyppistä tekstilajia, sekä kertoa, että ei ole yhtä oikeaa tapaa pitää päiväkirjaa. Sitä voi pitää miten tahansa. Oikeasti.

Suositeltavaa

 Kiireisille ihmisille luettavaksi suosittelen Dan Rhodesin Antropologia ja sata muuta tarinaa. Jujuna on, että jokaisen kirjan novellin pituus on alkuperäiskielellä (englanti) tasan 101 sanaa pitkä. Novellien kaksi pääteemaa rakkaus ja kuolema, yhteinen nimittäjä kaikissa tyttöystävä. Osa tarinoista muistuttaa urbaanilegendoja, osa ketjukirjeitä, osa Facebook-päivityksiä, osa suusanallisia kaskuja ja osa modernistisempaa runoutta. Makuhermoja kutkuttavaa mustaa huumoria ei säästellä ja jokainen tarina sisältää huikeita juonenkäänteitä – jotkin niin uskomattomia, että niitä on pureskeltava pitkään lukemisen jälkeen.
Ihanteellinen lukunopeus olisi muutama tarina per päivä, jotta ne painuisivat mieleen, mutta nopeimmille riittänee reilu tuntikin. Hyvä esimerkkihän tämä on, kuinka kirjailija käyttää teokseensa paljonkin aikaa, mutta kuinka kiittämätön lukija nauttii sen pikaruokana.
Viihdyttävyysarvo: korkea

Aikatauluista

Kun sanon, että tarvitsisin aikataulun saadakseni jotain aikaan niinä päivinä, jolloin luentoja tai oppitunteja ei ole, tuntuvat kaikki muut ajattelevan jotain tällaista:

08:00-09:00 herätys, aamupala, pukeutuminen
09:00-10:30 intensiivistä esseenkirjoitusta
10:30-11:30 intensiivistä lukemista ja muistiinpanojen tekemistä
11:00-11:30 ruokatauko
11:30-12:00 intensiivistä muistiinpanojen kertaamista
12:00-13:00 esseenkirjoitusta
13:00-14:00 esseenkirjoitusta
14:00-15:00 intensiivistä lukemista
jne

Oikeasti, kun sanon tarvitsevani aikataulun saadakseni jotain aikaan, tarkoitan jotain tällaista:

08:00-09:00 herätys, aamupala, pukeutuminen
09:00-11:30 aikaa tehdä jotain hyödyllistä
11:30-12:15 ruokaa ja ihmisiä
12:15-16:00 aikaa tehdä jotain hyödyllistä
16:00-21:00 kivoja ihmisiä ja kivaa tekemistä!
21:00-23:30 omaa aikaa (dataamista tms)

Miten vaikeaa tällaisen aikataulun luominen oikeasti voi olla?
Tästä näkee, kuinka selkeästi edelleen elän vanhan todellisuuden mukaan enkä preesenssissä, kuten olisi trendikästä ja toimivaa.

Sarjisblogeissa tapahtuu

Nääppis (Emmi Nääppä) haastoi sarjisbloggaajat viettämään tällä viikolla genderbender-viikkoa eli piirtämään itsensä viikon jokaiseen merkintään vastakkaisen sukupuolen edustajana.Yay!

Meikäläisellähän ei moiseen ole mahiksia osaa ottaa, kun en pidä sarjakuvablogia, mutta mielestäni tuo idea on ollut, jos nyt ei nyt brilliantin loistava, niin ainakin jollain tavalla tosi liikuttava ja hieno. Genderbender on kivaa, sukupuoli jännä juttu, sukupuoliroolit syvältä ja gender fuck (sukupuolivittuilu) ratkiriemukas ilmiö.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että genderbender-viikko pitäisi ulottaa myös tosielämään. Jokainen pukeutukoon vastakkaiselle sukupuolelle tyypilliseen sotisopaan ja koettakoon tässä asussa "mennä läpi" älköönkä yrittäkö lyödä juttua leikiksi 13-vuotiaan crossplayaajan tavoin vaan eläköön ja käyttäytyköön kuin kuvittelee kyseisen sukupuolen edustajan elävän ja käyttäytyvän. Tämä voisi olla niin silmiä avaava ja avartava kokemus, että... Mutta samalla varmaan tuhoontuomittu. Ehkä meidän yhteiskunta ei ole vielä valmis tällaiseen.

Lainattuja viisauksia

Mainitsin tammikuussa uudenvuodenlupauksestani, että kirjoitan jokaisesta tänä vuonna lukemastani kirjasta jonkin lainauksen ylös. Tähän mennessä olen pitänyt lupaukseni oikein upeasti! Ja koska olen laiska bloginpitäjämursu, ajattelin nyt jakaa muutaman parhaan (en kaikkia) tuossa vuoden ensimmäisen puolikkaan mittaan muistiin kirjoitetuista lainauksista. Olkaatte siis niin hyvät:

"Veriheimolaisuuteen tai naimaliittoihin perustuva sukulaisuus on usein ruhtinaiden välisten sotien syynä, ja mitä läheisempi sukulaisuus, sitä suurempi taipumus tappelemiseen."
- Jonathan Swift: Gulliverin retket

"Nimitystä kirjailija käytetään paljon väärin. Tosiasia on, että kuta huonompi kirjailija on ja kuta vähemmän hän on julkaissut, sitä mieluummin hän käyttää itsestään arvonimeä kirjailija."
- Mika Waltari: Aiotko kirjailijaksi?

"Sinnehän vainajat joutuvat, kaupunkiin, asumaan tuhansien muiden joukkoon, koska eivät enää tarvitse tilaa, eivät peltoja maniokin viljelyyn. Ei kuollut maniokkia kaipaa, vaan seuraa."
- Chris Cleave: Little Been tarina

"Raha antaa arvokkuutta sille, mikä ilmaisena tuntuisi kevytmieliseltä."
- Virginia Woolf: Oma huone

"Sukupuolen ajatteleminen on kohtalokasta jokaiselle joka kirjoittaa. On kohtalokasta olla puhtaasti ja yksinkertaisesti mies tai nainen; on oltava nais-miehinen tai mies-naisellinen."
- Virginia Woolf: Oma huone

""On tapana sanoa: "Sinä olet sairas, siis se mikä sinulle näyttäytyy, on ainoastaan pelkkä olematon harha.". Mutta tuosta puuttuu ankara logiikka. Minä myönnän, että aaveet ilmestyvät ainoastaan sairaille, mutta sehän vain todistaa, että aaveet voivat ilmestyä ainoastaan sairaille eikä sitä, ettei niitä olisi olemassa.""
- F. M. Dostojevski: Rikos ja rangaistus

"Puistatti ajatella, etteivät he olleet ymmärtäneet kaduille ja koteihin ulottuneen väkivaltansa nousseen juuri vaatimuksesta, jonka he olivat asettaneet kaikille miehille: tapa, tapa, tapa. Tapa tai et ole mies. Miten käsite nimeltä mies oli valmistettu?"
- Jan Salminen: Äidinmaa

"Samantekevää, onko kevät tai muu vuodenaika. Jos olet murheellinen, niin tukehdut kyyneliisi, kun näet kirsikoiden kukkivan."
- Junichiro Tanizaki: Kukin makunsa mukaan

"Läheisyys ei ole etäisyyden keskeyttämistä hetkeksi, vaan sen kukistamista."
- Daniel Glattauer: Kun pohjoistuuli puhaltaa

Jokaisen pitäisi tietää...

...että miehet eivät voi sietää sitä, että nainen polttaa tupakkaa (vaikka he polttaisivat tupakkaa itse).

...mitä lääkärikäynti todellisuudessa maksoi. 

...kuinka rakastua ilman, että kadottaa oman itsensä.

...että muslimit eivät ole vihollisia – ristiretket ovat ohi!

...mitä verkkokauppa oikeastaan on.

...että asenteella on voima koota tai hajottaa tiimi. Voittajan särmä on asennetta, ei kyvykkyyttä.

...että kirjanpito on sitä, että kerätään ja järjestetään tositteet, rekisteröidään niiden tiedot tietyn menetelmän mukaan ja saadaan tulokseksi laskelmat yrityksen taloudesta.

...että 33 prosenttia niistä, jotka juovat yli neljä kofeiinipitoista juomaa, ovat vaarassa altistua uniapnealle.

...että marihuana kuivatetaan lehdistä ja varsista.

...että tällä hetkellä maailmassa on 925 miljoonaa ihmistä, jotka eivät saa tarpeeksi ruokaa pysyäkseen terveenä.

...että lause alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen.

...että Egyptiin kannattaa pakata matkavarusteeksi avoin mieli ja pitkä pinna.

...The Beatles - Rubber Soul (pop) 

...että miehelle miehisyys on enemmän kuin kaikki muut asiat yhteensä.

...että naiset haluavat ulkonäön ja älyn samassa paketissa.

Tai näin ainakin Google väittää.
Kyllästyin siihen, että ihmiset käyttivät keskustelujen ja väitteidensä argumenttina lausetta "Kyllähän nyt jokaisen pitäisi tietää, että...". Ei kaikkea voi tietää, mutta nämä yllä mainitut viisitoista asiaa Google antoi vähän eri muotoja tuosta lauseesta hauissa käyttämällä. Tässä siis uusi yleissivistyksen määritelmä, olkaa hyvä.

Cosplay ja puoli valtakuntaa

Varmaan itse kullekin on tuttu tilanne, jossa kaveripiiri ja/tai media (tai sitten sitä vain eksyy tiettyihin piireihin) alkavat hehkuttaa asiaa x, johon itse suhtautuu aluksi vähän nuivasti ja ajattelee vain että: "No kiva, että ootte löytäneet noin kivan jutun itsellenne. Ei miun tarvii kuitenkaan kiinnostua.". Mutta sitten vähitellen asia x hiipii omaan tietoisuuteen ja äkkiä se alkaakin näyttää ihan kiinnostavalta ja alun nuivuus vaihtuu "Oishan se kiva kokeilla..."-vaiheeksi. Ja lopulta se saattaakin olla sitten menoa. Hyvästi persoonallisuus ja oma tahto, sinut on aivopesty mukaan x:ään.

Itse on nyt tullut elettyä useampi kuukausi (yli puoli vuotta) sellaisen ilmiön kuin cosplayn ympäröimänä. Aluksi sillä ei ollut mitään vaikutusta. Alkuun oli oikeastaan yksi ainoa ihminen, jonka tekemisiin pystyi suhtautumaan tyyliin: "Ai sie cossaat? Vähän siistii! On varmaan aika haastavaa. Hitsi, kun nuo siun asut on upeita!". Mutta sitten lähti lumipallo liikenteeseen. Yhtäkkiä ympärillä oli puolisenkymmentä ihmistä, jotka puhuivat cossien tekemisestä, kaavojen leikkaamisesta, oikeanlaisesta meikistä, ompeluajan riittämättömyydestä, valittivat siitä Facebookissa ja livenä... Nuppineuloja vilisi pitkin asuntolan olohuonetta ja hiuslakkapilvet tupsahtelivat eteen ihan nurkan takaa.

No, tulihan siitä vähän sellainen "Pitäiskö itekin..." ja "Oishan se kiva kokeilla pitkästä aikaa..."-olo. Luonnollisesti! Mitään en kuitenkaan ole saanut aikaan, vaikka tämä olotila on kestänyt jo pari kuukautta. Traconissa minulla ei siis cossia nähdä, mutta ajattelinpahan nyt kuitenkin jakaa kuvia cosseista, joita voisin olla hyvinkin kiinnostunut jonain päivänä toteuttamaan.

AND eccentric agent (ｱﾝﾄﾞ)-bändin basisti Ken.
Myin jo ajat sitten sieluni tälle Bluff-musiikkivideon asukokonaisuudelle. Haluisin sen joko kokonaisuudessaan tai vähän modattuna omaan vaatekaappiini ja cossaaminen olisi ehkä paras tekosyy ikinä ruveta tätä toteuttamaan.

Kaoru Morin uusimman Bride's story-sarjan Amir.
Tämän cossin tekemisestä haaveilua kutsutaan varmaan epäterveeksi suuruudenhulluudeksi.

Kalafina-bändin Hikarun (kolmas vasemmalta) Storia-singlen asu.

 Toteuttamiskelpoinen, mutten usko, että kukaan tajuaisi minun edes cossaavan, jos vetäisin kyseisen asukokonaisuuden niskaani :D Ja sehän minulle passaisi paremmin kuin hyvin. Oikeastaan voisin tehdä miltei minkä tahansa Kalafina-cossin. Ne kuitenkin vähän painostavat ryhmäcossauksen suuntaan...

Jos joku nyt herkesi ihmettelemään cossien "bändipainoisuutta", niin kerrottakoon sen johtuvan siitä, että minulla on vähän paha taipumus seurata manga- ja animesarjoja, joissa pukeudutaan "perinteisiin arkivaatteisiin" eikä niistä hirveän innostavaa cossausmateriaalia löydy... Nämä kolme tässä esitettyä olisi kuitenkin ihan superkivaa toteuttaa, jos vain omistaisi cossauksen pyhän kolminaisuuden eli aikaa, rahaa ja taitoa.