Suositeltavaa

 Kiireisille ihmisille luettavaksi suosittelen Dan Rhodesin Antropologia ja sata muuta tarinaa. Jujuna on, että jokaisen kirjan novellin pituus on alkuperäiskielellä (englanti) tasan 101 sanaa pitkä. Novellien kaksi pääteemaa rakkaus ja kuolema, yhteinen nimittäjä kaikissa tyttöystävä. Osa tarinoista muistuttaa urbaanilegendoja, osa ketjukirjeitä, osa Facebook-päivityksiä, osa suusanallisia kaskuja ja osa modernistisempaa runoutta. Makuhermoja kutkuttavaa mustaa huumoria ei säästellä ja jokainen tarina sisältää huikeita juonenkäänteitä – jotkin niin uskomattomia, että niitä on pureskeltava pitkään lukemisen jälkeen.
Ihanteellinen lukunopeus olisi muutama tarina per päivä, jotta ne painuisivat mieleen, mutta nopeimmille riittänee reilu tuntikin. Hyvä esimerkkihän tämä on, kuinka kirjailija käyttää teokseensa paljonkin aikaa, mutta kuinka kiittämätön lukija nauttii sen pikaruokana.
Viihdyttävyysarvo: korkea

Aikatauluista

Kun sanon, että tarvitsisin aikataulun saadakseni jotain aikaan niinä päivinä, jolloin luentoja tai oppitunteja ei ole, tuntuvat kaikki muut ajattelevan jotain tällaista:

08:00-09:00 herätys, aamupala, pukeutuminen
09:00-10:30 intensiivistä esseenkirjoitusta
10:30-11:30 intensiivistä lukemista ja muistiinpanojen tekemistä
11:00-11:30 ruokatauko
11:30-12:00 intensiivistä muistiinpanojen kertaamista
12:00-13:00 esseenkirjoitusta
13:00-14:00 esseenkirjoitusta
14:00-15:00 intensiivistä lukemista
jne

Oikeasti, kun sanon tarvitsevani aikataulun saadakseni jotain aikaan, tarkoitan jotain tällaista:

08:00-09:00 herätys, aamupala, pukeutuminen
09:00-11:30 aikaa tehdä jotain hyödyllistä
11:30-12:15 ruokaa ja ihmisiä
12:15-16:00 aikaa tehdä jotain hyödyllistä
16:00-21:00 kivoja ihmisiä ja kivaa tekemistä!
21:00-23:30 omaa aikaa (dataamista tms)

Miten vaikeaa tällaisen aikataulun luominen oikeasti voi olla?
Tästä näkee, kuinka selkeästi edelleen elän vanhan todellisuuden mukaan enkä preesenssissä, kuten olisi trendikästä ja toimivaa.

Sarjisblogeissa tapahtuu

Nääppis (Emmi Nääppä) haastoi sarjisbloggaajat viettämään tällä viikolla genderbender-viikkoa eli piirtämään itsensä viikon jokaiseen merkintään vastakkaisen sukupuolen edustajana.Yay!

Meikäläisellähän ei moiseen ole mahiksia osaa ottaa, kun en pidä sarjakuvablogia, mutta mielestäni tuo idea on ollut, jos nyt ei nyt brilliantin loistava, niin ainakin jollain tavalla tosi liikuttava ja hieno. Genderbender on kivaa, sukupuoli jännä juttu, sukupuoliroolit syvältä ja gender fuck (sukupuolivittuilu) ratkiriemukas ilmiö.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että genderbender-viikko pitäisi ulottaa myös tosielämään. Jokainen pukeutukoon vastakkaiselle sukupuolelle tyypilliseen sotisopaan ja koettakoon tässä asussa "mennä läpi" älköönkä yrittäkö lyödä juttua leikiksi 13-vuotiaan crossplayaajan tavoin vaan eläköön ja käyttäytyköön kuin kuvittelee kyseisen sukupuolen edustajan elävän ja käyttäytyvän. Tämä voisi olla niin silmiä avaava ja avartava kokemus, että... Mutta samalla varmaan tuhoontuomittu. Ehkä meidän yhteiskunta ei ole vielä valmis tällaiseen.

Lainattuja viisauksia

Mainitsin tammikuussa uudenvuodenlupauksestani, että kirjoitan jokaisesta tänä vuonna lukemastani kirjasta jonkin lainauksen ylös. Tähän mennessä olen pitänyt lupaukseni oikein upeasti! Ja koska olen laiska bloginpitäjämursu, ajattelin nyt jakaa muutaman parhaan (en kaikkia) tuossa vuoden ensimmäisen puolikkaan mittaan muistiin kirjoitetuista lainauksista. Olkaatte siis niin hyvät:

"Veriheimolaisuuteen tai naimaliittoihin perustuva sukulaisuus on usein ruhtinaiden välisten sotien syynä, ja mitä läheisempi sukulaisuus, sitä suurempi taipumus tappelemiseen."
- Jonathan Swift: Gulliverin retket

"Nimitystä kirjailija käytetään paljon väärin. Tosiasia on, että kuta huonompi kirjailija on ja kuta vähemmän hän on julkaissut, sitä mieluummin hän käyttää itsestään arvonimeä kirjailija."
- Mika Waltari: Aiotko kirjailijaksi?

"Sinnehän vainajat joutuvat, kaupunkiin, asumaan tuhansien muiden joukkoon, koska eivät enää tarvitse tilaa, eivät peltoja maniokin viljelyyn. Ei kuollut maniokkia kaipaa, vaan seuraa."
- Chris Cleave: Little Been tarina

"Raha antaa arvokkuutta sille, mikä ilmaisena tuntuisi kevytmieliseltä."
- Virginia Woolf: Oma huone

"Sukupuolen ajatteleminen on kohtalokasta jokaiselle joka kirjoittaa. On kohtalokasta olla puhtaasti ja yksinkertaisesti mies tai nainen; on oltava nais-miehinen tai mies-naisellinen."
- Virginia Woolf: Oma huone

""On tapana sanoa: "Sinä olet sairas, siis se mikä sinulle näyttäytyy, on ainoastaan pelkkä olematon harha.". Mutta tuosta puuttuu ankara logiikka. Minä myönnän, että aaveet ilmestyvät ainoastaan sairaille, mutta sehän vain todistaa, että aaveet voivat ilmestyä ainoastaan sairaille eikä sitä, ettei niitä olisi olemassa.""
- F. M. Dostojevski: Rikos ja rangaistus

"Puistatti ajatella, etteivät he olleet ymmärtäneet kaduille ja koteihin ulottuneen väkivaltansa nousseen juuri vaatimuksesta, jonka he olivat asettaneet kaikille miehille: tapa, tapa, tapa. Tapa tai et ole mies. Miten käsite nimeltä mies oli valmistettu?"
- Jan Salminen: Äidinmaa

"Samantekevää, onko kevät tai muu vuodenaika. Jos olet murheellinen, niin tukehdut kyyneliisi, kun näet kirsikoiden kukkivan."
- Junichiro Tanizaki: Kukin makunsa mukaan

"Läheisyys ei ole etäisyyden keskeyttämistä hetkeksi, vaan sen kukistamista."
- Daniel Glattauer: Kun pohjoistuuli puhaltaa

Jokaisen pitäisi tietää...

...että miehet eivät voi sietää sitä, että nainen polttaa tupakkaa (vaikka he polttaisivat tupakkaa itse).

...mitä lääkärikäynti todellisuudessa maksoi. 

...kuinka rakastua ilman, että kadottaa oman itsensä.

...että muslimit eivät ole vihollisia – ristiretket ovat ohi!

...mitä verkkokauppa oikeastaan on.

...että asenteella on voima koota tai hajottaa tiimi. Voittajan särmä on asennetta, ei kyvykkyyttä.

...että kirjanpito on sitä, että kerätään ja järjestetään tositteet, rekisteröidään niiden tiedot tietyn menetelmän mukaan ja saadaan tulokseksi laskelmat yrityksen taloudesta.

...että 33 prosenttia niistä, jotka juovat yli neljä kofeiinipitoista juomaa, ovat vaarassa altistua uniapnealle.

...että marihuana kuivatetaan lehdistä ja varsista.

...että tällä hetkellä maailmassa on 925 miljoonaa ihmistä, jotka eivät saa tarpeeksi ruokaa pysyäkseen terveenä.

...että lause alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen.

...että Egyptiin kannattaa pakata matkavarusteeksi avoin mieli ja pitkä pinna.

...The Beatles - Rubber Soul (pop) 

...että miehelle miehisyys on enemmän kuin kaikki muut asiat yhteensä.

...että naiset haluavat ulkonäön ja älyn samassa paketissa.

Tai näin ainakin Google väittää.
Kyllästyin siihen, että ihmiset käyttivät keskustelujen ja väitteidensä argumenttina lausetta "Kyllähän nyt jokaisen pitäisi tietää, että...". Ei kaikkea voi tietää, mutta nämä yllä mainitut viisitoista asiaa Google antoi vähän eri muotoja tuosta lauseesta hauissa käyttämällä. Tässä siis uusi yleissivistyksen määritelmä, olkaa hyvä.

Cosplay ja puoli valtakuntaa

Varmaan itse kullekin on tuttu tilanne, jossa kaveripiiri ja/tai media (tai sitten sitä vain eksyy tiettyihin piireihin) alkavat hehkuttaa asiaa x, johon itse suhtautuu aluksi vähän nuivasti ja ajattelee vain että: "No kiva, että ootte löytäneet noin kivan jutun itsellenne. Ei miun tarvii kuitenkaan kiinnostua.". Mutta sitten vähitellen asia x hiipii omaan tietoisuuteen ja äkkiä se alkaakin näyttää ihan kiinnostavalta ja alun nuivuus vaihtuu "Oishan se kiva kokeilla..."-vaiheeksi. Ja lopulta se saattaakin olla sitten menoa. Hyvästi persoonallisuus ja oma tahto, sinut on aivopesty mukaan x:ään.

Itse on nyt tullut elettyä useampi kuukausi (yli puoli vuotta) sellaisen ilmiön kuin cosplayn ympäröimänä. Aluksi sillä ei ollut mitään vaikutusta. Alkuun oli oikeastaan yksi ainoa ihminen, jonka tekemisiin pystyi suhtautumaan tyyliin: "Ai sie cossaat? Vähän siistii! On varmaan aika haastavaa. Hitsi, kun nuo siun asut on upeita!". Mutta sitten lähti lumipallo liikenteeseen. Yhtäkkiä ympärillä oli puolisenkymmentä ihmistä, jotka puhuivat cossien tekemisestä, kaavojen leikkaamisesta, oikeanlaisesta meikistä, ompeluajan riittämättömyydestä, valittivat siitä Facebookissa ja livenä... Nuppineuloja vilisi pitkin asuntolan olohuonetta ja hiuslakkapilvet tupsahtelivat eteen ihan nurkan takaa.

No, tulihan siitä vähän sellainen "Pitäiskö itekin..." ja "Oishan se kiva kokeilla pitkästä aikaa..."-olo. Luonnollisesti! Mitään en kuitenkaan ole saanut aikaan, vaikka tämä olotila on kestänyt jo pari kuukautta. Traconissa minulla ei siis cossia nähdä, mutta ajattelinpahan nyt kuitenkin jakaa kuvia cosseista, joita voisin olla hyvinkin kiinnostunut jonain päivänä toteuttamaan.

AND eccentric agent (ｱﾝﾄﾞ)-bändin basisti Ken.
Myin jo ajat sitten sieluni tälle Bluff-musiikkivideon asukokonaisuudelle. Haluisin sen joko kokonaisuudessaan tai vähän modattuna omaan vaatekaappiini ja cossaaminen olisi ehkä paras tekosyy ikinä ruveta tätä toteuttamaan.

Kaoru Morin uusimman Bride's story-sarjan Amir.
Tämän cossin tekemisestä haaveilua kutsutaan varmaan epäterveeksi suuruudenhulluudeksi.

Kalafina-bändin Hikarun (kolmas vasemmalta) Storia-singlen asu.

 Toteuttamiskelpoinen, mutten usko, että kukaan tajuaisi minun edes cossaavan, jos vetäisin kyseisen asukokonaisuuden niskaani :D Ja sehän minulle passaisi paremmin kuin hyvin. Oikeastaan voisin tehdä miltei minkä tahansa Kalafina-cossin. Ne kuitenkin vähän painostavat ryhmäcossauksen suuntaan...

Jos joku nyt herkesi ihmettelemään cossien "bändipainoisuutta", niin kerrottakoon sen johtuvan siitä, että minulla on vähän paha taipumus seurata manga- ja animesarjoja, joissa pukeudutaan "perinteisiin arkivaatteisiin" eikä niistä hirveän innostavaa cossausmateriaalia löydy... Nämä kolme tässä esitettyä olisi kuitenkin ihan superkivaa toteuttaa, jos vain omistaisi cossauksen pyhän kolminaisuuden eli aikaa, rahaa ja taitoa.

Coneja, matkoja, lentopelkoakin(ko?)

Huomasin, että blogin tekstiluonnoksissa on ainakin kolme eri merkintää tämän kesän kesälomamatkoista. Kaikki tekstit on kuitenkin niin keskeneräisiä, etten jaksa enää tässä vaiheessa (kun kustakin reissusta on jo pidempi aika) kirjoittaa niitä kaikkia erikseen loppuun. Tämä postaus on siis ihan vaan kokoelma kaikista tämän kesän reissuista! Coneista minulla ei kuvamateriaalia juuri ole, joten sellaista en jaa. Pahoittelen.

Kawacon 30.6-1.7.

Oman kaupungin pikkucon ansaitsee kyllä merkinnän, vaikkei sinne menoa kyllä kesälomamatkaksi kyllä voi sanan varsinaisessa merkityksessä kutsua. Maakuntamatkailua kuitenkin. Melko surullisen ohjelmaköyhälle (pääsin paikalle tosin vain lauantaina ja silloin likipitäen kaikki ohjelma oli ennemminkin conittajien vanhemmille kuin itse conittajille suunnattua. Alkuunsa vähän kangerrelleen FFFightin loppuhuipennus oli kuitenkin äärimmäisen viihdyttävä) conille tunnustusta on kuitenkin annettava seuraavista asioista: täydellisesti toimiva, lähes jonoton karaoke (!), kahvilan opiskelijaystävälliset, työttömänkään kukkaroa kurittamattomat hinnat (joista moni isompi con voisi ottaa oppia) sekä aina yhtä mahtava hengailuseuran tarjonta ja lempeän lupsakka tunnelma, joka syntyy kun tietää miltei kaikkien paikallaolijoiden olevan kohtalaisen suulasta itäsuomalaista sorttia. Kavereiden näkemiseen Kawacon oli oikein mahtava paikka, ohjelmatarjontaa voisi lisätä, jos con päätetään seuraavinakin vuosina järjestää.

Animecon 14.-15.7.

Animeconin saapumista vanhaan kotikaupunkiin, kalakukkomaan keskustaan, Pohjois-Savon sydämeen piti lähteä katsomaan ihan kädestä pitäen. Huhkin viikonlopun vänkärihommissa ja yövyin pitkästä aikaa lattiamajoituksessa (ah, olin selkeästi ennättänyt tottua liian hyvälle majoituttuani useamman conin peräjälkeen hotellissa), vänkäröinti oli oikein viihdyttävää, kuntoa kohottavaa ja asiakaspalvelutaitoja parantavaa, joskin myös aikaavievää. Työviikonloppu yhdistettynä kavereiden näkemiseen aiheutti sen, ettei tämä tyttö juuri ohjelmanumeroissa homehtunut vaan pörräsi pitkin conia nuttura tuulessa tutisten. Pitkästä aikaa enemmän yksin conissa palloillessa oli (taas vaihteeksi) tosi ihanaa huomata, miten consosiaalisia ihmiset yhä vielä ovat, vaikka luulisi, että kaikilla alkaa olla jo näissä turnajaisissa omat vakiintuneet hengausryhmänsä. Tunnen itseni vänkäryyteni takia vähän jääviksi arvioimaan conin toteutusta tai muuta, mutta uskokaa huviksenne, että minulla oli ihan superkiva con.

Tukholma 16.-18.7.

Todettiin serkun kanssa, että tarvitaan pari päivää kahdenkeskistä aikaa ennen syyskuuta, jolloin serkku ottaa poikaystävänsä kanssa suunnaksi Australian. Lennettiin siis Ruotsiin, Tukholmaan morjestamaan meidän yhteistä kaveria, joka huhkii Tukholmassa kesätöissä. Yövyttiin kaksi yötä Acco Hostellissa, jota voin ihan iloisin mielin suositella kaikille, jotka kaipaavat oikeasti halpaa yöpaikkaa Tukholmasta. Korvatulpat kannattaa ottaa mukaan, hostellin äänieristys on aika kurja, mutta ilmeisesti melko vastikään remontoidut paikat on pidetty tosi siisteinä ja kaikki tarvittava suihkusta jääkaappiin ja pyykinpesukoneeseen löytyy. Hengailutilaa hostellissa ei juuri ole, mutta sijainti melko keskellä Södermalmia ja Zinkensdammin metropysäkkiä mahdollistaa sen, ettei hostellissa ole pakko aikaa juuri viettää. Södermalm on ehkä Tukholman kivointa aluetta (sanon näin hyvin vähäisen kokemuksen perusteella, joten kannattaa mennä itse toteamaan tilanne!) ja jos jonkinlaista kahvilaa, kirpputoria ja pikkuputiikkia alueelta löytyy kiitettävän paljon.

Ihan vaan Tukholmassa pyörimisen, kahvittelun ja juoruamisen lisäksi käytiin katsomassa Ice Age 4 enkkudubilla ja ruotsisubeilla. Leffa osoittautui matkan teemaan oikein hyvin sopivaksi, sillä seuraavana päivänä toteutettiin serkun kanssa allekirjoittaneen pitkäaikainen haave ja vierailtiin Tukholman Naturhistoriska riksmuseetissa (yhdessä useamman kymmenen ruotsalaisen lapsiperheen kanssa - kannattaa kesäaikaan ostaa liput netistä niin välttyy jonottamiselta, jos museoon suunnittelee menevänsä). Dinosaurusten luurankojen (se suurin syy miksi museoon halusin) lisäksi esillä oli jos jonkinlaista luurankoa ja täytettyä elukkaa, vahanukkea ja pienoismallia sekä ihan kivasti infoa myös englanniksi, vaikka museo on selkeästi suunnattu enemmän kotimaanmatkailijoille.

Söötti talo Zinkensdammin metropysäkin lähellä.

Tapaus esihistoriallinen norsu.

 Jalo tarkoituksemme serkun kanssa oli tosiaan matkata ja majoittua halvalla, jotta voisimme säästyneillä rahoilla syödä ja kahvitella hyvin ja luksusmaisesti. Ja katit, sekä tiistaina että keskiviikkona löydettiin itsemme hampurilaisten äärestä. Se siitä luksuksesta sitten :D

Kroatia 4.-8.8.

Koska Suomen kesä ei suostunut hellimään minkäänmoisilla lämpöaalloilla vaan vettä tuli monta päivää solkenaan, päätettiin äidin kanssa lopulta tarttua toisiksi vanhimman serkkuni esittämään tarjoukseen ja matkata kallioiseen, kuumaan ja kuivaan Kroatiaan juhlistamaan serkun alkukesästä vietettyjä häitä ja viettämään laatuaikaa sukulaisten kanssa.

Rannalla makaamisen, hyvin syömisen, lämmöstä nauttimisen ja jutustelun lisäksi harrastettiin toki myös kulttuuria ja käytiin muun muassa katsomassa kroatialaisia kansantansseja paikallisen tanssiryhmän esittäminä (joita katsellessa tulin ajatelleeksi lähinnä sellaisia asioita kuin miten kansallispukujen mallit eivät juurikaan Euroopan sisäisesti toisistaan eroa; jopa maantieteellisiä seikkoja enemmän asuihin tuntuu vaikuttaneen sukupuoli, siviilisääty, uskonto sekä vallitsevat trendit, jotka sitten mukaisasti ovat levinneet pitkin Eurooppaa) ja tutustumassa Korćulan vanhaan kaupunkiin sekä katsomassa miekkatanssia, joka oli kyllä ihan upea show, mutta jonka esittäjät olivat jo melkoisen rutinoituneita ja hommaansa kyllästyneen näköisiä (toisin kuin kansantansseja esittänyt, nuorista koostunut ryhmä). Myös Dubrovnikin turisteja vilisseessä vanhassa kaupungissa vietettiin yksi iltapäivä syömällä hyvin ja kiipeilemällä kaupungin vanhalla muurilla; samoissa maisemissa, joissa myös Game of Thrones'n toista tuotantokautta on kuvattu.

        Vanhan kaupungin kattoja Dubrovnikissa ja yllättävää vehreyttä Korćulassa.

Sellaisia reissuja tänä kesänä. Nyt voinkin potea huonoa ilmasto-omaatuntoa loppuvuoden, pyöräillä joka paikkaan, lukea tentteihin kynttilänvalossa ja syödä vain itse poimittuja marjoja ja sieniä.

Tiivistettynä loppukaneettina voisin sanoa, että kaikilta näiltä matkoilta olen saanut ihan prikulleen sen, mitä niiltä olen toivonutkin: laatuaikaa kavereiden ja sukulaisten kanssa, hyvää ruokaa, uusia maisemia, vaihtelevia sääolosuhteita ja jonkinlaista piristystä. Ihan hukkaan ei tämäkään kesä siis mennyt, vaikken itselleni eläkettä kerryttänytkään töissä huhkimalla.