keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Sarjisblogeissa tapahtuu

Nääppis (Emmi Nääppä) haastoi sarjisbloggaajat viettämään tällä viikolla genderbender-viikkoa eli piirtämään itsensä viikon jokaiseen merkintään vastakkaisen sukupuolen edustajana.Yay!

Meikäläisellähän ei moiseen ole mahiksia osaa ottaa, kun en pidä sarjakuvablogia, mutta mielestäni tuo idea on ollut, jos nyt ei nyt brilliantin loistava, niin ainakin jollain tavalla tosi liikuttava ja hieno. Genderbender on kivaa, sukupuoli jännä juttu, sukupuoliroolit syvältä ja gender fuck (sukupuolivittuilu) ratkiriemukas ilmiö.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että genderbender-viikko pitäisi ulottaa myös tosielämään. Jokainen pukeutukoon vastakkaiselle sukupuolelle tyypilliseen sotisopaan ja koettakoon tässä asussa "mennä läpi" älköönkä yrittäkö lyödä juttua leikiksi 13-vuotiaan crossplayaajan tavoin vaan eläköön ja käyttäytyköön kuin kuvittelee kyseisen sukupuolen edustajan elävän ja käyttäytyvän. Tämä voisi olla niin silmiä avaava ja avartava kokemus, että... Mutta samalla varmaan tuhoontuomittu. Ehkä meidän yhteiskunta ei ole vielä valmis tällaiseen.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Lainattuja viisauksia

Mainitsin tammikuussa uudenvuodenlupauksestani, että kirjoitan jokaisesta tänä vuonna lukemastani kirjasta jonkin lainauksen ylös. Tähän mennessä olen pitänyt lupaukseni oikein upeasti! Ja koska olen laiska bloginpitäjämursu, ajattelin nyt jakaa muutaman parhaan (en kaikkia) tuossa vuoden ensimmäisen puolikkaan mittaan muistiin kirjoitetuista lainauksista. Olkaatte siis niin hyvät:

"Veriheimolaisuuteen tai naimaliittoihin perustuva sukulaisuus on usein ruhtinaiden välisten sotien syynä, ja mitä läheisempi sukulaisuus, sitä suurempi taipumus tappelemiseen."
- Jonathan Swift: Gulliverin retket

"Nimitystä kirjailija käytetään paljon väärin. Tosiasia on, että kuta huonompi kirjailija on ja kuta vähemmän hän on julkaissut, sitä mieluummin hän käyttää itsestään arvonimeä kirjailija."
- Mika Waltari: Aiotko kirjailijaksi?

"Sinnehän vainajat joutuvat, kaupunkiin, asumaan tuhansien muiden joukkoon, koska eivät enää tarvitse tilaa, eivät peltoja maniokin viljelyyn. Ei kuollut maniokkia kaipaa, vaan seuraa."
- Chris Cleave: Little Been tarina

"Raha antaa arvokkuutta sille, mikä ilmaisena tuntuisi kevytmieliseltä."
- Virginia Woolf: Oma huone

"Sukupuolen ajatteleminen on kohtalokasta jokaiselle joka kirjoittaa. On kohtalokasta olla puhtaasti ja yksinkertaisesti mies tai nainen; on oltava nais-miehinen tai mies-naisellinen."
- Virginia Woolf: Oma huone

""On tapana sanoa: "Sinä olet sairas, siis se mikä sinulle näyttäytyy, on ainoastaan pelkkä olematon harha.". Mutta tuosta puuttuu ankara logiikka. Minä myönnän, että aaveet ilmestyvät ainoastaan sairaille, mutta sehän vain todistaa, että aaveet voivat ilmestyä ainoastaan sairaille eikä sitä, ettei niitä olisi olemassa.""
- F. M. Dostojevski: Rikos ja rangaistus

"Puistatti ajatella, etteivät he olleet ymmärtäneet kaduille ja koteihin ulottuneen väkivaltansa nousseen juuri vaatimuksesta, jonka he olivat asettaneet kaikille miehille: tapa, tapa, tapa. Tapa tai et ole mies. Miten käsite nimeltä mies oli valmistettu?"
- Jan Salminen: Äidinmaa

"Samantekevää, onko kevät tai muu vuodenaika. Jos olet murheellinen, niin tukehdut kyyneliisi, kun näet kirsikoiden kukkivan."
- Junichiro Tanizaki: Kukin makunsa mukaan

"Läheisyys ei ole etäisyyden keskeyttämistä hetkeksi, vaan sen kukistamista."
- Daniel Glattauer: Kun pohjoistuuli puhaltaa

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Jokaisen pitäisi tietää...

...että miehet eivät voi sietää sitä, että nainen polttaa tupakkaa (vaikka he polttaisivat tupakkaa itse).

...mitä lääkärikäynti todellisuudessa maksoi. 

...kuinka rakastua ilman, että kadottaa oman itsensä.

...että muslimit eivät ole vihollisia – ristiretket ovat ohi!

...mitä verkkokauppa oikeastaan on.

...että asenteella on voima koota tai hajottaa tiimi. Voittajan särmä on asennetta, ei kyvykkyyttä.

...että kirjanpito on sitä, että kerätään ja järjestetään tositteet, rekisteröidään niiden tiedot tietyn menetelmän mukaan ja saadaan tulokseksi laskelmat yrityksen taloudesta.

...että 33 prosenttia niistä, jotka juovat yli neljä kofeiinipitoista juomaa, ovat vaarassa altistua uniapnealle.

...että marihuana kuivatetaan lehdistä ja varsista.

...että tällä hetkellä maailmassa on 925 miljoonaa ihmistä, jotka eivät saa tarpeeksi ruokaa pysyäkseen terveenä.

...että lause alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen.

...että Egyptiin kannattaa pakata matkavarusteeksi avoin mieli ja pitkä pinna.

...The Beatles - Rubber Soul (pop) 

...että miehelle miehisyys on enemmän kuin kaikki muut asiat yhteensä.

...että naiset haluavat ulkonäön ja älyn samassa paketissa.

Tai näin ainakin Google väittää.
Kyllästyin siihen, että ihmiset käyttivät keskustelujen ja väitteidensä argumenttina lausetta "Kyllähän nyt jokaisen pitäisi tietää, että...". Ei kaikkea voi tietää, mutta nämä yllä mainitut viisitoista asiaa Google antoi vähän eri muotoja tuosta lauseesta hauissa käyttämällä. Tässä siis uusi yleissivistyksen määritelmä, olkaa hyvä.

tiistai 28. elokuuta 2012

Cosplay ja puoli valtakuntaa

Varmaan itse kullekin on tuttu tilanne, jossa kaveripiiri ja/tai media (tai sitten sitä vain eksyy tiettyihin piireihin) alkavat hehkuttaa asiaa x, johon itse suhtautuu aluksi vähän nuivasti ja ajattelee vain että: "No kiva, että ootte löytäneet noin kivan jutun itsellenne. Ei miun tarvii kuitenkaan kiinnostua.". Mutta sitten vähitellen asia x hiipii omaan tietoisuuteen ja äkkiä se alkaakin näyttää ihan kiinnostavalta ja alun nuivuus vaihtuu "Oishan se kiva kokeilla..."-vaiheeksi. Ja lopulta se saattaakin olla sitten menoa. Hyvästi persoonallisuus ja oma tahto, sinut on aivopesty mukaan x:ään.

Itse on nyt tullut elettyä useampi kuukausi (yli puoli vuotta) sellaisen ilmiön kuin cosplayn ympäröimänä. Aluksi sillä ei ollut mitään vaikutusta. Alkuun oli oikeastaan yksi ainoa ihminen, jonka tekemisiin pystyi suhtautumaan tyyliin: "Ai sie cossaat? Vähän siistii! On varmaan aika haastavaa. Hitsi, kun nuo siun asut on upeita!". Mutta sitten lähti lumipallo liikenteeseen. Yhtäkkiä ympärillä oli puolisenkymmentä ihmistä, jotka puhuivat cossien tekemisestä, kaavojen leikkaamisesta, oikeanlaisesta meikistä, ompeluajan riittämättömyydestä, valittivat siitä Facebookissa ja livenä... Nuppineuloja vilisi pitkin asuntolan olohuonetta ja hiuslakkapilvet tupsahtelivat eteen ihan nurkan takaa.

No, tulihan siitä vähän sellainen "Pitäiskö itekin..." ja "Oishan se kiva kokeilla pitkästä aikaa..."-olo. Luonnollisesti! Mitään en kuitenkaan ole saanut aikaan, vaikka tämä olotila on kestänyt jo pari kuukautta. Traconissa minulla ei siis cossia nähdä, mutta ajattelinpahan nyt kuitenkin jakaa kuvia cosseista, joita voisin olla hyvinkin kiinnostunut jonain päivänä toteuttamaan.


AND eccentric agent (アンド)-bändin basisti Ken.
Myin jo ajat sitten sieluni tälle Bluff-musiikkivideon asukokonaisuudelle. Haluisin sen joko kokonaisuudessaan tai vähän modattuna omaan vaatekaappiini ja cossaaminen olisi ehkä paras tekosyy ikinä ruveta tätä toteuttamaan.

Kaoru Morin uusimman Bride's story-sarjan Amir.
Tämän cossin tekemisestä haaveilua kutsutaan varmaan epäterveeksi suuruudenhulluudeksi.

Kalafina-bändin Hikarun (kolmas vasemmalta) Storia-singlen asu.
 Toteuttamiskelpoinen, mutten usko, että kukaan tajuaisi minun edes cossaavan, jos vetäisin kyseisen asukokonaisuuden niskaani :D Ja sehän minulle passaisi paremmin kuin hyvin. Oikeastaan voisin tehdä miltei minkä tahansa Kalafina-cossin. Ne kuitenkin vähän painostavat ryhmäcossauksen suuntaan...

Jos joku nyt herkesi ihmettelemään cossien "bändipainoisuutta", niin kerrottakoon sen johtuvan siitä, että minulla on vähän paha taipumus seurata manga- ja animesarjoja, joissa pukeudutaan "perinteisiin arkivaatteisiin" eikä niistä hirveän innostavaa cossausmateriaalia löydy... Nämä kolme tässä esitettyä olisi kuitenkin ihan superkivaa toteuttaa, jos vain omistaisi cossauksen pyhän kolminaisuuden eli aikaa, rahaa ja taitoa.

maanantai 20. elokuuta 2012

Coneja, matkoja, lentopelkoakin(ko?)

Huomasin, että blogin tekstiluonnoksissa on ainakin kolme eri merkintää tämän kesän kesälomamatkoista. Kaikki tekstit on kuitenkin niin keskeneräisiä, etten jaksa enää tässä vaiheessa (kun kustakin reissusta on jo pidempi aika) kirjoittaa niitä kaikkia erikseen loppuun. Tämä postaus on siis ihan vaan kokoelma kaikista tämän kesän reissuista! Coneista minulla ei kuvamateriaalia juuri ole, joten sellaista en jaa. Pahoittelen.

Kawacon 30.6-1.7.

Oman kaupungin pikkucon ansaitsee kyllä merkinnän, vaikkei sinne menoa kyllä kesälomamatkaksi kyllä voi sanan varsinaisessa merkityksessä kutsua. Maakuntamatkailua kuitenkin. Melko surullisen ohjelmaköyhälle (pääsin paikalle tosin vain lauantaina ja silloin likipitäen kaikki ohjelma oli ennemminkin conittajien vanhemmille kuin itse conittajille suunnattua. Alkuunsa vähän kangerrelleen FFFightin loppuhuipennus oli kuitenkin äärimmäisen viihdyttävä) conille tunnustusta on kuitenkin annettava seuraavista asioista: täydellisesti toimiva, lähes jonoton karaoke (!), kahvilan opiskelijaystävälliset, työttömänkään kukkaroa kurittamattomat hinnat (joista moni isompi con voisi ottaa oppia) sekä aina yhtä mahtava hengailuseuran tarjonta ja lempeän lupsakka tunnelma, joka syntyy kun tietää miltei kaikkien paikallaolijoiden olevan kohtalaisen suulasta itäsuomalaista sorttia. Kavereiden näkemiseen Kawacon oli oikein mahtava paikka, ohjelmatarjontaa voisi lisätä, jos con päätetään seuraavinakin vuosina järjestää.

Animecon 14.-15.7.

Animeconin saapumista vanhaan kotikaupunkiin, kalakukkomaan keskustaan, Pohjois-Savon sydämeen piti lähteä katsomaan ihan kädestä pitäen. Huhkin viikonlopun vänkärihommissa ja yövyin pitkästä aikaa lattiamajoituksessa (ah, olin selkeästi ennättänyt tottua liian hyvälle majoituttuani useamman conin peräjälkeen hotellissa), vänkäröinti oli oikein viihdyttävää, kuntoa kohottavaa ja asiakaspalvelutaitoja parantavaa, joskin myös aikaavievää. Työviikonloppu yhdistettynä kavereiden näkemiseen aiheutti sen, ettei tämä tyttö juuri ohjelmanumeroissa homehtunut vaan pörräsi pitkin conia nuttura tuulessa tutisten. Pitkästä aikaa enemmän yksin conissa palloillessa oli (taas vaihteeksi) tosi ihanaa huomata, miten consosiaalisia ihmiset yhä vielä ovat, vaikka luulisi, että kaikilla alkaa olla jo näissä turnajaisissa omat vakiintuneet hengausryhmänsä. Tunnen itseni vänkäryyteni takia vähän jääviksi arvioimaan conin toteutusta tai muuta, mutta uskokaa huviksenne, että minulla oli ihan superkiva con.

Tukholma 16.-18.7.

Todettiin serkun kanssa, että tarvitaan pari päivää kahdenkeskistä aikaa ennen syyskuuta, jolloin serkku ottaa poikaystävänsä kanssa suunnaksi Australian. Lennettiin siis Ruotsiin, Tukholmaan morjestamaan meidän yhteistä kaveria, joka huhkii Tukholmassa kesätöissä. Yövyttiin kaksi yötä Acco Hostellissa, jota voin ihan iloisin mielin suositella kaikille, jotka kaipaavat oikeasti halpaa yöpaikkaa Tukholmasta. Korvatulpat kannattaa ottaa mukaan, hostellin äänieristys on aika kurja, mutta ilmeisesti melko vastikään remontoidut paikat on pidetty tosi siisteinä ja kaikki tarvittava suihkusta jääkaappiin ja pyykinpesukoneeseen löytyy. Hengailutilaa hostellissa ei juuri ole, mutta sijainti melko keskellä Södermalmia ja Zinkensdammin metropysäkkiä mahdollistaa sen, ettei hostellissa ole pakko aikaa juuri viettää. Södermalm on ehkä Tukholman kivointa aluetta (sanon näin hyvin vähäisen kokemuksen perusteella, joten kannattaa mennä itse toteamaan tilanne!) ja jos jonkinlaista kahvilaa, kirpputoria ja pikkuputiikkia alueelta löytyy kiitettävän paljon.

Ihan vaan Tukholmassa pyörimisen, kahvittelun ja juoruamisen lisäksi käytiin katsomassa Ice Age 4 enkkudubilla ja ruotsisubeilla. Leffa osoittautui matkan teemaan oikein hyvin sopivaksi, sillä seuraavana päivänä toteutettiin serkun kanssa allekirjoittaneen pitkäaikainen haave ja vierailtiin Tukholman Naturhistoriska riksmuseetissa (yhdessä useamman kymmenen ruotsalaisen lapsiperheen kanssa - kannattaa kesäaikaan ostaa liput netistä niin välttyy jonottamiselta, jos museoon suunnittelee menevänsä). Dinosaurusten luurankojen (se suurin syy miksi museoon halusin) lisäksi esillä oli jos jonkinlaista luurankoa ja täytettyä elukkaa, vahanukkea ja pienoismallia sekä ihan kivasti infoa myös englanniksi, vaikka museo on selkeästi suunnattu enemmän kotimaanmatkailijoille.
Söötti talo Zinkensdammin metropysäkin lähellä.

Tapaus esihistoriallinen norsu.

 Jalo tarkoituksemme serkun kanssa oli tosiaan matkata ja majoittua halvalla, jotta voisimme säästyneillä rahoilla syödä ja kahvitella hyvin ja luksusmaisesti. Ja katit, sekä tiistaina että keskiviikkona löydettiin itsemme hampurilaisten äärestä. Se siitä luksuksesta sitten :D

Kroatia 4.-8.8.

Koska Suomen kesä ei suostunut hellimään minkäänmoisilla lämpöaalloilla vaan vettä tuli monta päivää solkenaan, päätettiin äidin kanssa lopulta tarttua toisiksi vanhimman serkkuni esittämään tarjoukseen ja matkata kallioiseen, kuumaan ja kuivaan Kroatiaan juhlistamaan serkun alkukesästä vietettyjä häitä ja viettämään laatuaikaa sukulaisten kanssa.

Rannalla makaamisen, hyvin syömisen, lämmöstä nauttimisen ja jutustelun lisäksi harrastettiin toki myös kulttuuria ja käytiin muun muassa katsomassa kroatialaisia kansantansseja paikallisen tanssiryhmän esittäminä (joita katsellessa tulin ajatelleeksi lähinnä sellaisia asioita kuin miten kansallispukujen mallit eivät juurikaan Euroopan sisäisesti toisistaan eroa; jopa maantieteellisiä seikkoja enemmän asuihin tuntuu vaikuttaneen sukupuoli, siviilisääty, uskonto sekä vallitsevat trendit, jotka sitten mukaisasti ovat levinneet pitkin Eurooppaa) ja tutustumassa Korćulan vanhaan kaupunkiin sekä katsomassa miekkatanssia, joka oli kyllä ihan upea show, mutta jonka esittäjät olivat jo melkoisen rutinoituneita ja hommaansa kyllästyneen näköisiä (toisin kuin kansantansseja esittänyt, nuorista koostunut ryhmä). Myös Dubrovnikin turisteja vilisseessä vanhassa kaupungissa vietettiin yksi iltapäivä syömällä hyvin ja kiipeilemällä kaupungin vanhalla muurilla; samoissa maisemissa, joissa myös Game of Thrones'n toista tuotantokautta on kuvattu.


        Vanhan kaupungin kattoja Dubrovnikissa ja yllättävää vehreyttä Korćulassa.


Sellaisia reissuja tänä kesänä. Nyt voinkin potea huonoa ilmasto-omaatuntoa loppuvuoden, pyöräillä joka paikkaan, lukea tentteihin kynttilänvalossa ja syödä vain itse poimittuja marjoja ja sieniä.
Tiivistettynä loppukaneettina voisin sanoa, että kaikilta näiltä matkoilta olen saanut ihan prikulleen sen, mitä niiltä olen toivonutkin: laatuaikaa kavereiden ja sukulaisten kanssa, hyvää ruokaa, uusia maisemia, vaihtelevia sääolosuhteita ja jonkinlaista piristystä. Ihan hukkaan ei tämäkään kesä siis mennyt, vaikken itselleni eläkettä kerryttänytkään töissä huhkimalla.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Yes we desu!



Kaksi viime viikkoa olen ollut enemmän tai vähemmän tien päällä pääsykoerumbaamassa pitkin maata ja sanomattakin selvää lienee se, että alunperin kolmipäiväinen Desucon kaiken tämän reissaamisen päälle tuntui enemmän kuin itsemurhalta. Mutta minkäs teet kun kauan kaivattuja ihmisiä on päästävä moikkaamaan - coniin mars!

Viikonloppu oli kokonaisuudessaan ihan superviihdyttävä, vaikka mielialat ja pirteystaso kulkivat vähän laidasta laitaan. Perjantaina coniin tullessa minusta tuntui, että olin vain puhunut koko viikon ja etten kykenisi jatkamaan samaa tahtia koko viikonloppua tai minulla ei olisi sunnuntaina enää ääntä. Päätin mennä lepuuttamaan äänihuuliani Vihaluennolle, mutta yllättäen en sitä jaksanutkaan puolta tuntia enempää kuunnella. Olisin varmasti yleissivistynyt huimasti, jos olisin jäänyt kuuntelemaan ja nyt kyllä kaduttaa, että annoin hikisen ja vähän nahistuneen nörttitunnelman voittaa minut. Perhana.

Kappa ui

Lauantaina kävin vilkaisemassa luennon Otokoyakuista, mikä osoittautui oikein hyväksi valinnaksi: luento pysyi tosi kivasti kasassa ja oli informatiivinen, opin uuttakin ja sain naurahdella jonkin kerran. Ääninäyttleijöiden ja animesarjojen nimiä tuli kyllä pikkaisen liian kovaotteisella konekivääritahdilla, joten enää tässä vaiheessa en enää muista kunnolla yhtäkään nimeä...

Cosplay-kilpailussa hämmästyin erityisesti Eurocosplayn puolella sitä, miten moni cosseista tuntui olevan jostakin pelistä animangan sijaan. Hämmentävää! Tunnistustasoni tippui lähelle 30 prosenttia, koska olen tylsä ja pleikaton. Mutta puvut oli kyllä upeita.

Illalla kävin vielä vilkaisemassa Japanilainen versus amerikkalainen lastensarja-ohjelman, joka oli täyttänyt Puusepän verstaan niin äärimmilleen, etten meinannut itse enää sekaan mahtuakaan. Veikkailtiin vierustoverin kanssa, että yleisöryntäys johtui osittain muusta conin ohjelmatarjonnasta: tarjolla oli nimittäin tosi paljon pelkästään yhteen sarjaan perustuvia luentoja ja paneeleja, joita ei ollut mitään mieltä mennä kuuntelemaan, jos ei ollut katsonut tai lukenut sarjaa ollenkaan tai oli vielä vaiheessa sen kanssa. Mitä sitä suotta spoilaantumaan. Aiheeltaan yleisemmin rajatut ohjelmat olisivat varmaan vetäneet väkeä enemmän.
Okei, olisi taatusti fiksumpaa lähettää palautetta suoraan ohjelmanpitäjälle, mutta todettakoon nyt tässä, että petyin tähän luentoon aika tavalla. Homma ei tuntunut pysyvän oikein kasassa ja vaikka parit hyvät naurut sainkin, tuntui ohjelma aika köykäiseltä eikä kauhean harkitulta. Kovasti kyseenalaistan myös sen, että amerikkalaiset lastensarjat tiivistettiin kolmeen osioon: vähän mauttomiin slapstick-sarjoihin, Paavo Pesusieneen ja My Little Ponyihin. Hmm, niin no tuota... Ai, ja mainittiinhan se Avatarkin. Okei, rajallinen aika on rajallinen aika eikä kaikkea voi mainita, mutta silti... Onneksi huumorissa ei kuitenkaan säästelty ja porukalta tuli tosi hyviä heittoja.


Sunnuntaina vietin conalueella koko päivän. Hämmentävää! Iltapäivällä kyllä alkoi vähän kasautua koko viikon väsymys niskaan ja koska olin tyhmä, en syönyt kunnolla koko päivänä. Yhdessäkään ohjelmassa en käynyt vaan koko päivä kului ihmisten kanssa hengailuun. Olisin tosin ollut valmis ryntäämään yhden maissa Kuuseen, jos siellä käsiteltävä luento olisi käsitellyt cosplaykisaamisen sijaan cosplaykiusaamista (kuten pitkään luulin ennen kuin pari viikkoa ennen conia luin ohjelman nimen kunnolla). Sen sijaan seurasin matkaseuruettani aka kolmea "perfektionisticossaajaa" Sibeliustalon läheiseen metsään kuvaussessioon ja tajusin jotain minkä tajuamista olen onnistunut tähän asti välttämään: itikat ovat vallanneet jälleen ilmakehän. Tiedossa siis kesäntäydeltä tuskaa.

Selvisin sunnuntaina hengissä junalla kotiin, vaikka kiire meinasi tullakin. Tosi hyvä fiilis jäi conista ja yllätyin, kun pitkästä aikaa päädyin juttusille täysin ventovieraidenkin kanssa. Nyt jään vain odottelemaan seuraavaa conia

Sadepäivän tekstipätkä

Heissan kaikille, jotka vielä blogia jollain tasolla käyvät silloin tällöin vilkaisemassa. Moneen kuukauteen minulla ei ole ollut aikaa hoitaa sosiaalista elämääni verkossa, mutta nyt kesän ensimmäisen oikeasti rauhallisen sadepäivän kohdalle sattuessa ajattelin päivitellä tännekin pari juttua.

Ensiksikin minut löytää nyt myös tumblrista. Tumblr-tilin blogi tottelee nimeä Nervous kira kira ja sinne yritän päivitellä vähän useammin kuin tänne.

Toiseksi meillä on blogin kanssa menossa vähän murrosvaihe, kun en oikein tiedä mitä tänne tahtoisin päivitellä (ja millä ajalla). Henkilökohtaisen päiväkirjablogin pitäminen ei tunnu mielekkäältä: en jaa edes Facebookissa kovin paljon tekemisiäni eikä blogiani kauhean moni tuttu seuraa, joten tiedottaminen siitä missä kulloinkin menen tuntuu turhalta. Valokuvaamisesta tai oman naamani esittelystä netissä en ole kauhean kiinnostunut, joten blogin linja pysyy varmaan tästä eteenpäinkin pitkälle tekstipainotteisena ja tumblrin puolelta voi käydä vakoilemassa mistä milloinkin tykkään ja mitä kivoja löytöjä olen netin ihmemaailmasta tehnyt. Postauksissa jatkuu todennäköisesti siis sama kaava kuin tähänkin asti: löpinää kirjoista, elokuvista ja sarjoista, jotain sivuheittoja vaatteista sekä julkisista tapahtumista, etupäässä coneista ja matkustamisesta.

Toivottavasti joku nyt jaksaa vielä lätinöitäni seurata ja saa niistä jotain viihdettä. Kommentoida saa, samoin klikkailla noita kivoja "aww", "mielenkiintoinen" ja "luin" painikkeita tuolla postausten alakulmassa. Kaikki merkit, joilla osoitat lukevasi tekstejäni, saavat bloginpitäjän eli minut oikein iloiselle mielelle.